Joulu tulee, ja joulun mukana tulevat pitkät juhlapyhät… juhlapyhien mukana tulee noh, pitkästyminen. Äkkiä onkin aikaa, ja kaikki on kiinni ja ihmiset sulloutuneet sukulaistensa luo, ja kavereihin pidetään yhteyttä sanoilla “Kiitos samoin!”. Silloin on todellakin aikaa lukea sarjakuvia.
Itse vietän suuren osan joulustani vilkuillen repsikan paikalta vuoroin kelloa, vuoroin navigaattoria.. mutta mitä se tähän liittyy? Nyt on aika kertoa lisää sarjakuvia Joita Sinun Pitäisi Lukea!
#90 Richard Thompson: Pellon reuna a.k.a. Cul De Sac
Lukupaikka: odotushuoneet, rantatuolit, tietokoneluokat, kääreet joihin ruusut on kääritty ja joita jää lukemaan tiskipöydän ääreen roskakaappi auki.
Juoma- ja ruokasuositus: epähuomissa syödyt naposteltavat, hätäisesti sipatut juomat
Cul de Sac meinaa lähiöalueen umpikujaa, yhtä niistä toisiltaan näyttävien talorivien pätkää missä kaikki on ihan tavallista. Isopäiset lapsihahmot selittävät toisilleen aikuisten ja lasten maailmaa, -miksi on näin, ja miksi on niin.. mitäs uutta tässä on?
- Ompahan vaan. Olen ihastunut Thompsonin viivoihin ja väritykseen, musteviivat menevät sinne tänne muodostaen kiukkuisen pojan ( jonka saavutukset Nirsojen Ruokailijoiden Listalla ovat joutuneet kyseenalaisiksi, sillä poika on suostunut ketsuppiin) tai tytön tyllerön jonka paperikruunu on kaikkein suurin.
Lisätietona mainitsen että piirtäjä Thompson kertoo uransa olevan lopussa, hänen taistelunsa Parkinsonin tautia vastaan on aggressiivista sekä avointa. Hän on hiljattain käynyt läpi aivoleikkauksen taudin hillitsemisen toivossa, sekä saanut lukea tänä syksynä useamman kerran hänen muistoaan kunnioittavan sepustuksen kollegoidensa toimesta. -voimme vain arvailla miltä se tuntuisi.
Cul de Sack on koonnut ympärilleen ryhmän piirtäjiä jotka ovat tehneet yhteisteoksen jonka tuotto lahjoitetaan Michael J. Foxin Parkinsonin taudin säätiölle, osta nyt ennen kuin on myöhäistä.
Pellon reunaa julkaistaan harvakseltaan suomeksi, ja olenkin tottunut lukemaan sarjakuvaa suoraan netistä. Thompsonin omakin blogi on kiva.. erityishuomio “Ravintolat jotka suljettiin hiljan “ tm - kuville.
#89 Jerry Scott ja Jim Borgman: Jere a.k.a. Zits
Lukupaikka: vessa, sairasvuode, kotiaresti, lomat
Ruoka- ja juomasuositukset: pikaruoka, makeiset, kahvi, purukumi
Mitä? Jere vai? Se Jere jota voi lukea sanomalehdistä ja jonka setrippejä äidit teippaavat jääkaapin oviin? … juu juuri se Jere. Joskin kiitos Stocmannin hullujen päivien, ja erityiskiitos niille teinipojille jotka syksyllä 2010 tungitte eteeni ja jäin loukkuun lastenkirjojen kohdalle.. (luoja mikä kiitospuhe) .. ja löysin sieltä englanninkielisen Zits Treasuryn, eli ison juhlakirjan Jereä. Siitä se alkoi.. Scott on tuttu entuudestaan Baby Bluesista, ja Borgmanin muistelen piirtäneen jotain muutakin. Öhöm.
Kun Jereä pääsee selailemaan oikein kunnolla, eli yhden tai kahden juhlakirjan verran, huomaa huiman kehityskauden, Jerestä tulee letkeämpi, syvempi ja kiinnostavampi henkilöhahmo, kyynisen ja ruipelon teinipojan sisältä. Taustalta, pöhköistä vanhemmista nousee minusta vieläkin kiinnostavampia hahmoja. Erityistä mammaa on kuvallinen irrottelu: lukion käytävillä vaeltaa pipopäistä karjaa, teinipojan hormonimyrsky kasvattaa päähän hirvensarvet, äiti näkee miten tekosyyt kasvattavat selkäänsä siivet ja lentelevät pois.. Häiritseehän lukijaa kuitenkin jokin: pääseekö Jere koskaan opiskelemaan, viettämään villiä elämää vai katsommeko noin viistoistavee poikaa tahkoamassa kellaribändissään vielä kymmenen vuoden päästä, toinen silmiinpistävä kysymys on nuorisomuoti, vaikka Jeren kädessä heiluu jo i-pod näyttävät vaatteet silti liehuvan samaa muotia kuin silloin kun minä meni ylä… tai olkoon, ei puhutakaan siitä.
# 88 Thomas Siddell : Gunnergrkrigg Court
Lukupaikka: sintsinojatuoli, tietokoneluokka, keittiö, baari
Juoma- ja ruokasuositukset: tee, murokeksit ja minttukarkit.
Olen maininnut jo Gunnerin kerran tai kaksi aiemmin, ja painottelin tovin siitä otanko sarjakuvan listalle jo nyt, vai tekisinkö nettisarviksista oman postauksensa, sitten katselin listaani ja totesin että netissähän ne muutkin, enemmän ja vähemmän, on.
Eli Gunnerkrigg Court, sarjassa Annie-niminen tyttö aloittaa uudessa sisäoppilaitoksessa jossain päin Britanniaa, hän huomaa ´pian ettei koulu ole ihan mikä tahansa koulu.. (vautsivau miten omaperäinen aloitus). Gunner on varsinainen sipuli joka kerros kerroksen perään paljastaa itsestään jotain uutta. Uusi sivu julkaistaan kolmesti viikossa ja harva se kerta totean itsekseni “no se sen selittikin” tai “arvasinpas tuon” sekä tietenkin “ no mitä, pitääkö tässä odottaa viikonlopun yli ja miettiä tätä!!”
Sarjakuvassa käytetään hehkuvia värejä sekä ihanaa fonttia, alkemian symboleja sekä myyttisiä eläinhahmoja.
Painettuna minulla on vain ykkösosa, jossa sivujen taitto nettisarjakuvasta paperille ei ole aivan niitä parhaimpia, ja piirtojäljen vakiintuminen ja tyylin muutokset ovat aika silmiinpistäviä, mukana on myös minusta turhin seikkailu, se avaruusseikkailujuttu.
#87 Marjane Satrapi: PistojaLukupaikka: hiljainen keittiö, ystävättären olohuone, ikkunasyvennys, HUOM! hyvä valaistus
Juoma- ja ruokasuositus: haudutettu tee, pistaasipähkinät ja suklaa
“Teheranilaisnaiset kokoontuvat teen ääreen omistautuakseen lempiharrastukselleen.. Selän takana puhuminen tuulettaa sydäntä!” - näin lukee kirjan takakannessa. Ostin tämän kirjan muuten häälahjaksi saadulla lahjakortilla, no sai sillä muutakin. Kirja on pieni, valkoinen ja tekstattu kaunokirjoituksella, mikä tekee siitä välillä vaikean lukea, mikäli väsyttää. Ajattelen jatkuvasti että kirja on niin pieni että se mahtuu käsilaukkuun ja sen voi näppärästi viedä mukanaan (Heini J, tämä ei sitten koskenut sinua!) lainata ystävälle ja nauraa sitten yhdessä. Ja niin pientä piperrystä etteivät miehet viitsi sitä lukea.
Pistoissa puhutaan naiseudesta ja avioliitoista… Mitä tehdä jos mies luulee naineensa neitsyen? Mitä pitäisi edes ajatella moisesta miehestä? Miksi joskus kannattaa ollakin se toinen nainen? .. vai kannattaakohan? Mitä eronneista naisista sanotaan? Mitä tyhmistä naisista sanotaan?
Pistoissa huumori on kirpeää ja yksityistä, siinä juoruillaan ihan kunnolla naisten kesken. Jos Pistoissa tehtäisiin vielä käsitöitä en edes puhuisi siitä, mutta siinä juodaan teetä, ollaan jouten ja juorutaan, -mikä olisikaan syntisempää näin naisten kesken?
(kuva: Arktinen Banaani-kustantamo)
#86 Catel ja Bouguet : Kiki, Montparnassen kuningatar
Lukupaikka: vakavien tilaisuuksien takahuoneet, sunnuntai-iltapäivät
Ruoka- ja juomasuositukset: kirpeät juomat, juomat jotka kaadetaan kahvimukiin koska muut astiat ovat tiskissä, tapakset ja ranskanleipä
Tämä kirja ei ole erityisen hauska, se on mustavalkoinen ja siinä on kaikkea ikävää, on alkoholismia, hulluutta, alastomuutta, väkivaltaa, prostituutiota, mustasukkaisuutta, likaa, sairauksia, kiroilua, rappiota ja taivastelua.. muistinkohan nyt kaiken? Ostin Kikin alennusmyynnistä ja laitoin sen sitten taidekirjojen joukkoon. Kikissä eletään kiihkeitä vuosia Pariisissa, viime vuosisadan alkupuolella. Uudet taidesuunnat kuten dada ja surrealismia kohisevat ympäriinsä, tytöt ovat kauniita ja köyhiä ja tekevät temput jotta saavat syödä edes kerran päivässä ja nukkuvat yönsä missä sattuu. Vähäiset pennoset käytetään sitten hurvitteluun ja kohinaan. Kiki toimii mallina useille taiteilijoille, innoittajana ja juhlien ilopilkkuna Montparnassen gallerioissa ja kahviloissa. Kikin elämä ei tosiaankaan ole mikään huviajelu, mutta maailmansotien välisen ajan rappiotaiteesta se kertoo minusta paremmin kuin taidehistorian opukseni.
