Syitä oli alunalkaen kaksi.. Ukkokullan kuului pitää työsuhteen lopuksi kesä-,talvi,-ja syyslomansa pois (eli kuukausi yhtäjaksoista, palkallista, sietämätöntä lomailua) ja toiseksi putkifirma ilmoitti asettuvansa viikonsi taloksi sekä kylppäriin että vessaan; ei suihkua, ei vesivessaa eikä kokkaamista sallittaisi koko viikoon.Järjestimme siksi riemuloman kissoille kyyditsemällä ne "mummolaan" ts. vanhempieni luo viikoksi, ja itse suuntasimme opiskeluajoiltani tutuksi tulleeseen Tallinnaan. Matkat taitettiin Eckeröllä joka selvisi jäistä taiten ja oli näin lomakausien väliviikoilla mielyttävän väljä ja rauhallinen.
Talinnassa kahlatiin loskan seassa alkuperäiseen Viru-hotelliin keskelle kaikkea, sillä lähikaupan etukortti-tarjous isommasta huoneesta (jossa siis oli sekä suihku, vesiklosetti että teepannu omasta takaa) oli liki vastutamaton. Ja kuten aloituskuvasta näkyy, maisemassa ei ollut mitään valittamista.
Maanantai 8.3 oli naistenpäivä jota Eestissä juhlitaan aivan erityisesti. Ilmeisesti soviettiajan jäänne, jollion syntymäpäivät, nimipäivät ja äitienpäivät olivat vähemmän arvostettuja (joskin niitäkin juhittiin!) oli naistenpävä hyväksytty. Jo opiskeluaikoina huomasin miten ostoskeskukset täyttyvät naisille suunnatuista erikoisalennuksista (ja nyt ei puhuta mistään paituleista, vaan hajuvesistä, koruista, ylellisyystuotteista ja suklaasta.) ja naistenpäivänä kouluissa, työpaikoilla ja kaupoissa miehet jakavat kukkia tutuille ja tuntemattomille naisille.kukkakaupoissa käy kuhina ja hameväen täytyy oikeasti pysytellä maan alla jos eivät tahdo saada edes yhtä tulpaania työnnetyksi kätöseensä kauppareisslla.
Minun vanha haaveeni saada joku ostamaan Vanhan kaupungin portin kukkakujalta kukka tai pari minulle, toteutui hienosti kun Ukkokulta tarkastuskieroksen jälkeen kävi ostamassa kaksi kallimman hintaluokan pitkävartista ja punaista ruusua, jotka kestivät hienosti kuljetksen hotelliin. laivaan ja siitä vielä pitkin kotimatkaa. Kuvassa näkyvä tulppaani puolestaan tuli kaupparetkeltä.
Naistenpäivän kunniaksi lempiravintolani Peppersäck vanhassa kaupungissa tarjosi kaikki ruuat ja juomat -50% alennuksella, ja tähän tarjoukseen oli ilo tarttua. Söimme maittavan lihasuupalan kahdelle alkupalana, pääruuaksi ukkokulta otti pihvin ja minä karamellisoitua sorsanrintaa kirsikkaastikeessa päärynöiden ja perunan kera. Ai että oli hyvää!
Peppersäckin miljöö on varsin mukava fantasiavaikutteinen, ruoka tehdään paikan päällä grillissä ja tarjoilu pelaa hyvin. naistenpäivänä iltapuolelle pöytävaraus oli tietenkin välttämätön.Jälkiruuaksi kävelimme hiljan avattuun kulttuuri- ja kauppakeskus Solarikseen jossa Kehewiider-ketjun kahvilassa myydään Eestin alkuperäiskarjan maidosta tehtyä luomujäätelöä. arja tuottaa niin niukasti a niin rasvaista maitoa etteivät perusmeijerit sitä huoli, jäätelökahvilan omistaja ostaakin maidon suoraan tilalta ja tekee herkkuksa itse. Ei E-koodeja, ei säilöntäaineita. Enemmän rasvaa, kermaa ja makua kuin kotimaisissa puikkeleissa ikinä. ja halpaakin vielä!
(tästä kahvilasta minulle vinkkasi ja esitteli vanha koulukaverini K)
Tiistaina oli shoppailu ja kävelypäivä vaikka kaupungin katoilta ryskyi jo auringon sulattamia jäitä allakulkijoiden niskaan.. Lounas syötiin nopeasti nälän hukuttamiseksi jossakin ravintolassa listan mukaan alle vartissa mutta jälkiruokaan panostettiin sitten enemmän.. Chocolaterie Pierre löytyy vanhasta kauoungista pieneltä sisäpihalta kuin vahingossa, ja koko kahvila näyttää kuin se olisi rakennettu jotakin Johnny Deppin sisääntuloa varten. kahvila on pieni, hämrä ja musiikkina soi mielikuvitus-Pariisin musiikki. Huonekalut ovat vanhoja sintsinojatuoleja, paksuin liinoin peitettyjä pöytiä ja eriparisia tuoleja, astiasto on ilmeisesti peritty samoilta kirsikkapuiston rouvilta kuin huonekalutkin.. Mutta suklaa on se pääasia. Kehwewiider-ketjun tapaan myös täältä saa yksittäisiä suklaakonvehteja, monta erilaatuista teetä ja kahvia, paksua kuumaa suklaata (sitä aitoa asiaa) sekä suklaakakkuja joiden hinta korreloi suoraan kakun sisältöä... Ukkokulta huomautti että iltapäiväkahvimme maksoi enemmän kuin lounas yhteensä mutta oli sen arvoistakin.. Pierrestä vaaputtuemme ulos huomasin myöhemmin kadulla että Pierrelle on tullut katua hiukan edemmäs siskokahvila (nimen kylläkin unohdin) joka näytti tilavammalta mutta muuten hyvin samalta.Joskus minusta tuntuu että kuva pääni sisältä muistuttaa varmasti paljon tätä lavastettua rakkauden pesää mikä suklaakahvilani on... ohessa tunnelma kuva, joskin salamavalo sotki hiukan valoa..
Tämän kerran museovierailu oli ukkokullan mieliksi Eestin historian miehitysmuseo joka avaa Sofi Oksasen kirjoja lukeneille varmasti jotain muistoja kirjojen maailmaa, sekä todellisuuteen. Museo on uusi, hiukan Vapauden aukiolta vasemmalle. Pikkuinen moderni lasitalo jossa kadun puolella on huomaavaisesti ohje eksyneille..
(Teksti ovessa: TÄMÄ EI OLE MUSEO) (teksti ikkunassa: SISÄÄNPÄÄSY MUSEOON karttakuva). Museosta löytyy opaskirjat kokoelmaan suomeksi, englaniksi, venäjäksi, viroksi ja saksaksi (jos oikein ymmärsin) kokoelma koostuu ykstyisihmisten tavaroista, erillaisista lehti- ja valokuvakokoelmista sekä valtion virallisista lippukkeita, kaavakkeita ja muista propuskoista. Tavaroiden erittely opaslehtisen kera voi tuntua hiukan raskaalta sillä pikkuesineitä on valtavasti per ständi. museon kokoelmaa täydentä myös filminauhat joissa kerrataan miehityshistorian vaiheita, vaikuttajia ja vastarintaa... Näitä filmejä saa pyöritettyä eri kielillä selostettuna mutta ei saa pysäytettyä ja kuulema ukkokultaa häiritsi ympärillä kuuluva filmipuhujien pälätys. Itse en huomannut, mutten kyllä kuunnellutkaan. Hetkittäin museo voi tuntua jo jotenkin surkuhupaisalta kun katsoo esimeriksi laitetta jolla kirjekuoria saa höyrytettyä hlposti auki, raskaita puustaveistettyjä kengänpohjia joita ei ukoisi kenenkään jaksavan liikutella, sekä erillaisia propuskoja joilla on todistettu yhtä sun toista.. Mutta kun muistaa että tämä on oikeasti ollut arkipäivää, alkaa lähinnä inhottaa koko juttu.
Kellarikerrokseen vessojen viereen on tuotu poistettuja patsaita Eestin omista kommunistipatsaiden kokoelmista sekä ainakin yksi setä uljanov nököttämään hätäuloskäynnin viereen. Tere!
Koko näyttelytilan reunoja kiertää ketju matkalaukkuja, idsoj, pieniä ja suuria. ne symboloivat kyydityksen uhreja, evakkoja sekä piilotettuja asioita. Koko näyttelysalo on rakenettu isoon lasikolmioon josta paistoi kevät aurinko sisään ja pihalla liehui tasavllan lippu sulavan lumipeitteen keskellä. Sinne oli hyvä aina kääntää katse kun kokelma tihrustus alkoi väsyttää. Pisteet tästä todellisuudesta kaikille!
Tässä tunnelmakuva vanhasta kantapaikastani Hell Huntista joka ei ole muuttunut. Oluen hinta on toki taas noussut, mutta muistaakseni niin se nousi 5 kruunua kerrallaan joka neljäs kuukausi silloin.Iltasella kävimme ensi syömässä BeerHouse Estoniassa, joka on iso panimoravintola jonka nahkahousuiset tarjoilijat sekä jodlaus-rock saattavat ensinäkemältä karkottaa katsojat, mutta oikeasti ruoka on hyvää! Itse söin talon riistamakkaravadin jossa oli isoja makkaroita, metsäsinillä täytetty perunanyytti, punajuuriterriiniä ja sinappikastiketta. Talon omaan valikoimaan kuuluu panimon monituinen olutvalikoima (joiden iso tuoppi on sitten se 1litra, että muistatte tulleenne varoitetuiksi!) joista läpi kulautin Honjaoluen sekä premiumin ja olin hyvin hyvin tyytyväinen.
"Virottaret ovat kyllä maineensa veroisia, täällä näkyy kauniia naisia!" Sanoi Ukkokulta ostoretkemme aikana, ihan vakavalla naamalla. Olin täysin samaa mieltä. Erityisesti ydin Tallinnassa kuljetaan kauniissa kengissä, hiukset laitettuja ja siistit talvitakit päällä. Siellä kuljeskellessaan tahtooitsekkin hiukan entrata itseään ja kurkistaa peilistä ohimennen onko silmät rähmässä ja tukka takussa, vaiko ei.. katsokaa nyt miten ihana luistimiakin ne myy!
aaaav! tuollaisissa luistimissa sitä varmaan kaatuukin sirommin!Vaikka lomamatkaan kuului myös hemmottelua kylpylässä riitti meille pelkkä klassinen selkähieronta heti aamutuimaan. Kalevin Wellness Spa oli siis sekin mielyttävä ja rentouttava kokemus. Joskin olen siitä ihan varma että Ukkokulta hieroo minun kipeäitä hartioitani paljon paremmin, muta se kuulemma johtuu siitä että hän tietää jo missä minun kivettyneet keramiikkalihakseni piilottelevat.
Vielä kerran Hell hunt! Loman loppu lounaana paistettuja pelmenejä, hapankerma ja luultavasti ketsuppia (en syönnyt sitä) Toisella puolen pöytää kököttää miltei valmiit postikortit, porsaan kyljys sekä Hell Huntin oma siideri joka kelpasi matkaseurani makuun. Hän kun ei juo olutta, joten saa kerran jos toisenkin huomata miten siiderin juojia dissataan ravintoloissakautta euroopan. .. Hell hunt kuitenin korjasi tätä vajetta erittäin hyvin!
Viimeisenä kuva erityiskokeestani. Heini sanoi että matkakirjaki riittää aina Terry Prachetin "noitia maisemissa!" -kirja sillä tämä ultimate road-trip kuvaus viihdyttää niin bussissa, junassa kuin hotelissakin . Kokeilin, ja vaikka osaankin kirjan ulkoa aika hyvin nauratti se silti useam,an kerran. Kukapa ei voisi rakastaa kolmea noitaa jotka tekevät lento-laiva-kävely-matkan tutustuen ulkomaihin. Kuten hotelli Novacansieen, Siihen Härkäjuttu-juhlaan, bannanananaani-juotavaan (se tehdään hedelmistä, siinä tuskin edes on alkoholia!) Siihen Vihreään-Yrttijuomaan (uskokaa nyt, yrteistä mitään lääkettä väkevämpää voi tehdä!) hyvään gumboon, yöisiin hotellivieraisiin sekä satuihin. Huono puol kirjassa oli että sen osaan jo ulkoa, ja että se loppuu.täytynee odottaa elokuvaa, jonka Heini on castannut valmiiksi, jos ketään sattuu kiinnostamaan!
Kaikin puolin hyvä matka. Kiitän ja lähden mieluusti uudestaankin!
Äitah!
