Ei täällä mitään taiteilla! Ulos siitä!

(kamerassa lojuu kuvia pariinkin päivitykseen mutta on niin kuuma.. siksipä päivitän vain pikku purnutuksen tulöevaisuuteeni liittyvstä asiasta.)

Tiedättekö mikä näyttää olevan minun elämässäni se uhanalaisin rakennus? Se ei ole kyläkoulu, lähikirjasto, kivijalkakauppa eikä terveyskeskus. Ei asiamiesposti eikä edes lähipubin terassi (vaikka kaikki nämä tunutvat katoavan ihmisten läheltä aivan liian nopeasti). Minun nenäni edestä on joko viety, tai ainakin uhattu viedä liki asuinkelvoton, tyhjyttään kumiseva röttelö: vanha kasarmi tai tiilinen tehdasrakennus.

ts. Työhuoneeni, ja monien muiden työhuoneet.

Asuessani Savonlinnassa lukioaikoina en aivan tarkkaan muista oliko sielläkin ateljee-pula, mutta muutamasta galleriarakennuksesta muistaakseni väännettiin kyllä kättä.

Hämeenlinnassa pääsin jo ihan itse seuraamaan miten ensin kouluni irtaimistoa palloteltiin ensin puheissa ja sitten konkreettisesti kaupungin puolelta toiselle, eikä muutto itsessään ollut kuulemma edes ensimmäinen.
Sitten toimin hetken Poltinahon taidekasarmilla alivuokralaisena, ja sain vähintään kerran parissa kuukaudessa muistutuksen joltakulta toiselta asukkaalta siitä miten "kohta se häätö tulee tähänki torppaan!"

Porvoossa olessani kuulin aina vierailuilla juttuja siitä miten Taidetehtaan kiinteistöön kohta iskee häätö, ja mihin siitä sitten joudutaan... Muutettuani Porvoseen en edes yrittänyt etsiä työhuonetta sillä Taidetehdas oli jo suljettu, ja kansalaisopistonkurssini taidegrafiikan parissa sai häädön ennen joululomaa silloisesta rakennuksestaan.

.. Ja nyt olen sittn muutamassa Turkuun ja... yllätys-yllätys kohtasin asiaa tutkiessani tämän www.verstas.vuodatus.net ja tämän www.facebook.com/group.php?v=wall&gid=7746395916

Kaikissa tapauksissa tarina on aika sama. On kiinteistö joka ei enää käytetä sen alkuperäiseen tarkoitukseensa. On taiteilija-käsityöläisryhmittymä jotka päivätyönsä ja muunelämänsä ohessa saavat ympäripuhuttua jokusen kaupungin virkamiehen suostumaan siihen että ko. tilan saa vuokrata porukalle suht. halpaan hintaan. Vuokran lisäksi tarvittavat remontit, kiinteistön normalin ylläpidon, ja joskus jopa jätehuollon, vuokralaiset hoitavat itse. Tehdään talkoota, tehdään kolehtia. Riidellään joskus oikein kunnolla.
Sitten tulee ensin joku tarkastaja joka valittaa kiinteistön kunnosta ja epäilee että home/vesivahinko/esteetön liikkuvuus on vaaraksi kiinteistölle.
(- Jos tilassa ei näitä ole alkavat urheiluseurat ja kiinteistönperinneharrastajat kysellä koska he saavat muuttaa taloon myös ja kaupunki joutuu arpomaan seuraavat vuokralaiset, mutta tätä onneksi käy harvemmin)

... monien mutkien ja kommellusten jälkeen kiinteistön ympärillä oleva maapala havaitaan kelvolliseksi, se kaavoitetaan ja aletaan suunnitella uutta. Vuokralaiset jotka ovat "ahkeroineet ja pitäneet kiinteistöstä hyvää huolta sekä tunoneet väriä ja iloa naapurustoon" (kuten paikallislehti sanoo" tai " päästäneet paikat rempalleen, saaneet toistuvia huomautuksia jätteenvarastoinnista sekä paloturvallisuuden laiminlyönnistä ja valvottaneet muita" (kuten kiukkuinen yleisönosasto sanoo) saavat muuttokehoituksista viimeisen ja talo pitää tyhjentää.

Tässä vaiheessa ensimmäinen sukupolvi vuokralaisia ja aktiiveja on jo väsynyt ja muuttanut pois. Jäjelle jääneet koittavat löytää uutta toimitilaa ja osa muuttaa vähin äänin naapureiden autotalliin, asunnon vierashuoneisiin jne. Yhteisö hajoaa ja on syntyy katkeruutta.

Sitten jos hyvin käy, sytytetään valot uuteen vanhaan röttelöön jonka portaikoissa hilseilee maali ja parkkipaikka on pelkkä sorapläntti keskellä pusikkoa. Hetken aikaa on toivoa, sillä vuokrasopimus on halpa ja vuokra-aikaa "ainakin pari kolme vuotta."

***

Että semmoinen noidankehä. Sen sijaan että Hämeenlinnassa, Porvoossa Tai Turussa oltaisiin valmiita sumaan yhden -kahden vanhan rakennuksen jäädä niille sijoilleen ja antaa ympärille kehittyä se osaava ja kiinnostava kultturiympäristön laitetaan kulttuuriväki raahaamaan omaisuuttaa ja odsaamistaan milloin mihinkin kuin evakkoväki ainakin.

Perustelu sille että taideväki vuokralaisena on huonosti kannattavaa on paljastunut minulle valheeksi: niin ovat kaikki muutkin. Nyt uuden laman aikana ovat isot ja pienet kiinteistöfirmat saanet kaikki kokea samaa: kyykytystä. Vuokria on jouduttu laskemaan alemmas tai se-ja-se yritys on lähtenyt lätkimään.
(Taideryhmät eivät ole tätä juuri tehneet sillä vuokra on jo valmiiksi puhuttu ja häätökorttia vilautetaan joka kerta jos vastaan aletaan pukisemaan.)

Toisinaan mietin kuinka tappiollista toimintaa on antaa moisen joukon loisia jossakin käytöstä poistetuissa rakennuksessa. Mutta tapaus Porvoo selitti minulle ettei siellä ihan tuottamattomia olla. Osuuskunnat ja yrityiset tekijät jotka harjoittavat toimintaa ammattimaisesti maksavat veroja, tekijät ostavat myös materiaalinsa, kuljetuspalvelut, vartioinnin paikallisista palvelun tarjojilta. Aktiivinen toiminta tarjoaa työharjoittelupaikkoja, jopa pätkätöitä, ainakin samoissa määrin kuin jokunen muu paikallinen työnantaja.
Nekin jotka ovat liikkeellä harrastuspohjalta, tai yhdistyksinä kuluttavat palveluja ja maksavat vähintäänkin vuokraa siinä missä muutkin.
Kun vielä mietitään että kyseiset vuokralaiset ylläpitävät yleensä itse kiinteistön peruskuntoa varsin hyvinkin (Hämeenlinnassa tiedän että Taidekasarmilla ihmiset uusivat itse ikkunoiden tiivisteitä ja huolehtivat kovilla pakkasilla etteivät putke jäädy loma-viikonlopuinakaan) en pitäisi taideyhteisöä kaikkein vastenmelisimpänä asukkaana.

Lisäksi jos käsityöläisille- ja taiteilijoille järjestetään kelvollinen ja turvallinen työskentelypaikka säästyvät niin monet naapurit! Ei enää maalinkäryä käytävissä, ei rälläkän rätinää viikonloppuisin, ei savenpölyä ja rautaoksidatahroja kellarissa, kangaspuut eivät paukuta. Ompelukoneet hiljenevät ennen kahdeksaa. (Puhumattakaan siitä miten punaviinin ja kynttilöiden vaaralinen kombinaatio ei enää valvotaisännöitsijää puutalo-osakekompelksissa.)
... mielenterveyspalvelutkin säästävät jokuen lantin. Mutta siitä lisää joku toinen kerta.
***

Öhöm. Jos joku nyt tietää työtilan/työhuoeen vapautuvan Turussa, ilmoitelkaa siitä minulle!
Ja liittykää tukemaan näitä taideyhteisöjä, käykää avoimissa ovissa, käykää näyttelyissä. Laskekaa huoneisii jäätävän syvä hiljaisuus kun joku alkaa vaatia taidekasarmien tonttitilaa usio käyttöön. Puhukaa taiteen ja tekemisen puolesta!

Kissakoti Kattilan puolesta

Kuulin (tai siis luin) aamulla Kissakoti Kattilaa koskevan uutisen.
Kissakoti Kattila on löytökoti eksyneille kisuleille. Siellä haisee kissoilta, väki on vapaaehtoista ja kissoja on enemän kuin Napoleonin helvetissä (joka tarinoiden mukaan pelkäsi erityisesti kissoja).

Kissakoti Kattilassa pidetään kuitenkin aivan erityisen hyvää huolta löydökeistä. Jokainen käy lääkärintarkastuksessa, uudet löydökit pidetään ensin eristyksessä muista, eläimet leikataan myös, jos niitä ei ole vielä leikattu. Rokotetaan, ja hoidetaan kaikinpuolin.

Tässä nyt lainaus Kaupunkiuutisten artikkelista. http://epaper.kaupunkiuutiset.com/products/KUT-2010-02-20/index.htm

"Löytöeläinten hoito kilpailutetaan

Karkailevat kissat käyvät kaupungille kalliiksi

Juho Peltoniemi

Hämeenlinnan kaupunki kilpailuttaa talteen otettujen löytyöeläinten hoidon. Kaupunki on aiemmin maksanut korvausta löytöeläinten hoidosta 30 päivän ajan, mutta jatkossa hoidosta maksetaan lain vaatimalta vähimmäisajalta, eli 15 päivän ajan.
Syynä muutokseen on säästöjen hakeminen ja käytäntöjen yhtenäistäminen.
– Meillä on ollut huomattavan suuret kustannukset löytöeläimistä verrattuna muihin kaupunkeihin, perustelee yhdyskunnan ja ympäristön vastuualueen tilaajajohtaja Päivi Saloranta.
Kaupungin kulut löytöeläinten hoitamisesta ovat olleet jopa 3000-4000 euroa kuukaudessa.
– Esimerkiksi kissasta maksetaan viiden euron päivittäinen korvaus. Tänä päivänä millään sektorilla ei ole varaa maksaa ylimääräistä.

Löytöeläinyhdistys huolissaan

Löytöeläinten hoitajille päätös korvausajan lyhentämisestä on huono uutinen.
Hämeenlinnassa on kaikkiaan puolenkymmentä löytöeläimiä vastaanottavaa tahoa. Kissakoti Kattilaa ylläpitävän Hämeenlinnan kissojen ystävät ry:n puheenjohtaja Sonia Lehto sanoo korvausajan lyhentymisen vaarantavan keskuksen toiminnan.
– Uutta rahoitusta tarvitaan kipeästi, vaikka voittaisimmekin tarjouskilpailun. Toimintamme on uhattuna, eikä voi ilman uutta rahoitusta jatkua nykyisen kaltaisena, Lehto sanoo. Kissakoti Kattilassa on hoidossa jatkuvasti 40-100 kissaa.
Lehto sanoo, että löytöeläinten lopettamista 15 päivän jälkeen, mikäli omistaja ei ole tullut noutamaan lemmikkiään, ei edes harkita.
– Olemme 15 vuotta toimineet periaatteella, että tervettä eläintä ei lopeteta. Koko toimintamme perustuu tähän ajatukseen.
Tarjouskilpailu jatkuu ensi maanantaihin asti ja päätös sopimuksen saajista tehdään maaliskuun aikana."


Iso EI ! tälle suunnitelmalle!
Jos oma kattini katoaisi, toivoisin mitä suurimmin että se pääsisi turvaan ja tulisi löydetyksi juuri Kissakoti Kattilaan. Toinen kattimme on Kattilan poikia, ja vaikkei selvästikkään ole mikään ydinfyysikko, niin erittäin erittäin rakastettava elukka.

Nyt kaikki tukemaan kissakoti Kattilaa!
http://www.kissakotikattila.net/