stressimorsiammen tunnustuksia...

Viiden kokonaisen viikon ja noin kuuden päivän päästä sitä pitäisi ehtiä vain olla ja ihastella tämän ja muutaman muun ääressä sitä miten ihanaa elämä on. Eli noin kuuden viikon päästä sitä pitäisi jo köllöttää aviosäädyssä uutena rouvana.. (jos stressihepuli ei ehdi ensin!).
(kuvassa Lintukodon yhden majoitusrakennuksen ovi, noin 6.49 lauantai-aamuna Suwiyössä, kun uni ei enää riittänyt.)

Olen kevään aikana keskustellut häistä yhden sellaisen rouvan kanssa jonka häät olivat helpot: kutsut jaettiin käytännössä käteen, töistä oltiin pois vain yksi päivä, vihkiminen oli kirkossa siten kuin ajanvaraus onnistui, ja ravintola hoiti lopun! Toinen, tämän kesän juhannusmorsian, puolestaan on varannut hääpaikkansa kaksi vuotta sitten, lähettänyt kutsut viime Elokuussa, ja ostanut hääkoristeensa viime lokakuussa. Ensimmäinen keskustelukumppani piti naimisiin-puolessa vuodessa- kavereiden avustuksella- aikatauluani hyvänä, jälkimmäinen jokseenkin liian kevyeltä.

Itse pidän sitä juuri nyt, puolikkaan salmiakkipussin syötyäni (ja se on stressinlievitykseksi) ideaa jotenkin raskassoutuisena. Moni asia on mennyt hyvin: meillä on hääpaikka, astiat, äänentoisto ja jokseenkin koko keittiöhenkilökunta, liiton siunaus, kampaaja, pukukangas sekä aika Kouvolan poliisitalon maistraattiin, sekä maistraatin esteselvitys.
Vielä puuttuu sittenkin bändi, koristeet, konkreettinen käsitys kukista ja koristeista, kengät, vapaata töistä omiin polttareihin, ruokalista, konkreettinen juomalasti (hakijat on jo), selkeä määritelmä asioista joita voisi pyytää joku muu tekemään.. ja erityisesti vieraat!

Ilmoittatumisaikaa on vielä jäljellä noin viikko. Suhteessa siihen määrään jota kutsuimme, tähän menessä ilmoittatuneita on noin viisi. Kyllä, minä näen painajaisia (monia eri teemaisia jos olemme tarkkoja) esimerkisi siitä etteivät vieraat ilmoita, tule tai viihdy. mietin myös unohdinko jonkun tärkeän, kaikilta en saanut esimerksi osoitetta, joihinkin tuttuihin yhteydenpito taas on ollut enemmän hiljaista..

Kuitenkaan en murehdi esimerksi pukuani. Pukuni kun lojuu edellleen kangaspakkana kirjahyllyni päällä (kaukana mahdollisista kissaperäisistä tärvely-yrityksistä) ja olen enemmän kuin onnellinen ettei tuota pukua tehty talven mittaan... olen nimittäin laihtunut n.12kg tänä talvena, siinä olisikin sitten kiva, väljä mekko.
Pukuun aloitin kunnianhimoisen kirjontatyön josakin vapun aikoihin. Aikomukseni on kirjoa kultareunaisiin medaljonkeihin (se tarkoittaa ympyrää) kesän erillaisia hedelmiä, marjoja ja kukkia. Medalijongit on tarkoitus ommella kiertämään puvun helmaa. nopeasti laskettuna tarvitsen 28 medaljonkia joista valmiina on 15. Kiirehän tässä voi tulla..

(Kirjottavana mansikka, näkyvillä myös kielo, ja punainen viinimarja, pohjakankaana ihanainen luomu-silki, lankoina puuvilla ja melkeinmetallilanka)

Ainiin, kiiresstä ja ompelusta.. 1000-metrin ompeluhaasteeni tyssähti loppuunsa vähän yllätten, ennenkuin ehdin kirjoittamaan haasteeseen suunittelemasta radiohiljaisuudesta, sillä tiesin että tuhat metriä oli menossa rikki ihan pian, ehti voitokas ompelija tiedottamaan oman tuloksensa julki FB:n kautta, no hupsis, en sitten toteuta yhtä ideaa liittyen Nuijasotaan. En.
Kuitenkin olen päättänyt julistaa voiton ja palkinnon julki vasta investituurassa.

(selvisi sitten miksei ruohosipuli itänyt, raitapaita ei ole laatikossa vessa-asisalla, vaan istumassa pikku taimet tiiviiksi.)

Lopuksi kehun että parvekepuutarhani voi erinomaisesti.
Ensimmäinen mansikkasato on oikeastaan jo syöty kevät-helteiden aikana, ja nyt puutarhassa eletään herneiden, koristekurpitsoiden ja avomaankurkkujen kautta, on muhkeat varret!. Puutarhassa kasvavat myös tilli, basilika, tomaatti, enkelipelargonia, orvokki, ja persilja. Suuri vaivannäköni idättää siemenestä basilikaa, salviaa, organoa ja kuvassa nähtävää ruohosipulia, pettivät jälleen. Kaikkia taimia ei tietenkään istuttu maahan, vaan eivät vain kasvaneet! Ruukkussa saapuneet keittiöyrtit (persilja, basilika ja salvia) sen sijan ovat kukoistaneet erinomaisesti istutuksen jälkeen.
Tilli iti, ja voi hyvin, vahinko ettemme oikeastaan pidä tillistä kovin paljon.
-Jokohan uskoisin että pussisiemenet eivät minun puutarhassani menesty?

jatketaan sitten aiheista myöhemmin.


Summa summarum:
I'm freaking out whit my weddings, I see a lot of bad dream about nobody coming/he's breaking up whit me/foodpoisoning at the feats/etc. I hope I would start to dream about something sweet.
Actually we have things going'on smooth: we have even wineglasses and the hairdresser ready to go!
I have strated to make emboirdings for my wedding-gown (which is hand-tailored for me by my sister, just one week before, -so I can't lost any more weight,-lost 12kg during winter!). These litle circles are made cotton-on-silk, and the allegorie is about summer flora.
I need 28 circles and I have 15 done. busy-busy!

The last picture is about our balcony-garden, and mr. Niilo aka.Gaston, who loves to sits thing on their roots, we have lost few plans thanks to his hairy-butt! Otherways garden is great, we have cucumbers, tomatoes, basil, sage and parsley, also some flowers!

-laters!

pärp-päivitys (here again)

Pärp! -on kissaa ja tarkoittaa joko "terve!" tai "mä olin siinä ensin!".. ohessa kuva perheemme nuorukaisesta. Niilo
.. Kirjontakillan uusi haaste on kirjoja lohikäärmeitä. Löysin netistä kivan kuvan jossa lohikärme syö elefantin, vaaleanpunaisen elefantin.. liekö joku nauttinut sitä ehtoollisviiniä ennen piirtämistä (kuva ainakin näytti keskiaikaiselta) Päätin teroittaa neulani kuvaa varten. Kuka lieneekään päätäneen haasteen pohjakankaaksi villan, jota minulla ei ollut, mutta oli tiivistä askarteluhuopaa joka tuntui hyvältä idealta.... Ottakaa opiksi! Huopa ei sovi kirjontapohjaksi, se joustaa aivan liikaa ja vartti kehykseen pingotettuna tuo puoli senttiä lisää kirjontapintaa. Perskules...

mutta mtta! Minä ja sisko K reissasimme erään harrastajapron kanssa Turussa (sisko K oli kylässä) erittäin ihanaan kangasliikeeseen nimeltä: Kangas- ja Patjatalo jossa ihanaa villakangasta sai hyrisevän hyvään hintaan.. Sisko osti Pron kanssa kayniin valkoisen villapakan puoliksi ja lahjoitti sen sitten minulle, erityisesti koska oli jo nähnyt huopa-hirvitykseni... pärp!

kuvassa näette vierekkäin uuden ja vanhan. Työt on tehty muliilangoilla ja valkoisen villapalan kuva on harsittu lyijykynäpiiroksen päälle. Molemmat elefantit on tehty viikossa. On ollut taas tuota aikaa..

ja bonusuutinen! Olen huomannut viimeaikoina saunomisessa, perunoidenkuorimisessa, hiustenlaitossa, sekä käsien desifioinissa ongelmia..


Ukkokulta pyysi isältäni kättäni jouluaattona ja ensi syksynä sukunimeni vaihtuu aviosäädyn myötä joksikin muuksi kuin Suomen viideksi yleisimmäksi sukunimeksi... että nyt sitte aletaan hössöttää!

(Summa Summarum. I been lazy whit updates. But whats up now? I started new embroidery whit the Guilds new Challenge "We have Dragons". I foudn a wonderfull picture about gradong eating an eliphant! an pink eliphant. just great!
And for beginning I thought that a wool might do for base. used felt. That was my firts and last time for that material whitembroidery! my big Sister K bought some white thight wool from local shop and gave it all to me.. look at this new, better pacth!

and the another big news: I said yes to my spouse about engagement. (also my father said yes) and now its time to get dizzy about wedindgs! Im changin my name for good at the fall! jipey!)

Hyvät hyssykät! (oh Me, Oh my!)

Essuntaskussa pdetaan flunssaa jo sitä 14:toista päivää tahi toista viikkoa, kuten kukin tahtoo laskea.. on joutu kuumana liki kaikkea mitä voi kuumentaa, on syöty c-vitamiinia (ja d:tä) on nautittu maitohappobakteereja, saunottu, haudottu, voihkittu ja voivotettu, pidetty sairaslomaa.. ja viimeisimmäksi nenästä kuoritui pois nahkat ahkeran niistämisen jälkeen.

---

ja edelleen olen kipeä!

Sitten iloisempiin asioihin. Veronpalautukset tuli kerrankin käytettyä hyvin. Oikeasti olisin tahtonut investoida dreijaan, mutta koska työhuonettakaan ei ole saatu muutettua vierashuonetta kauemmas (ja kylpyhuoneessa dreijaamista emme kumpikaan perheessämme kannata) investoimme tietokoneeseen. Kuvassa vanha rakas Henry (EVP) ja upouusi Hector I vaihtavat dataa. Hectror I tietysti hajotti kovalevynsä ensimmäisenä päivänä, mutta Hector II tuntuu toimivan hyvin. Joskin jokunen pikanäppäin sijaitsee huonossa kohtaa.
Hector on HP, jonka ominaisuuksista on paljon eriäviä mielipiteitä.
Tietenkään nykyiset koneet eivät voi olla yhtä kestäviä kuin Henry oli. Henry kuitenkin n.7-9vuotta sitten maksoi uutena pienen henkilöauton hinnan, ja kestikin siitä hyvästä kolme käyttäjää, useamman lentokonereissun ja ulkomaan verkkovirrat ja oli painava. Varaosia Henryyn ei ilmeisesti myyty enää EU-alueella vuoteen. Vaihto tuli oikeasti tarpeeseen.

Hector II on kevyt ja se valittiin juuri minun tarpeisiini sopivaksi. Näppäimistö oli tukevinta tekoa, kosketusalusta selkeästi eroteltu muusta ulkokuoresta, ja ilmanottoaukkoja sivussakin, ei pelkästään pohjassa. Oli kummallista miten monissa läppäreissä ilmanotto on vain ja ainoastaan pohjassa, jonka johdosta kone kuumenee, ja jopa sammuttaa itsensä 6-8h dvd-maratonin aikana.. vastaukseksi tähän pulmaan myydään 10cm korkeita tuuletusalustoja, mikä minusta sopii kannettavan kätevää maailmaa vastaan, voidakseksi käyttää konetta täytyy aina muistaa ottaa mukaan koneen oma tyyny...
Ukkokulta puolestaan huolehti ettemme ostaneet sikaa säkissä vaan Hectorin ominaisuudet ovat vähintäänkin kehuttavat.

Ja ostoksia tehdessämme valintaan vaikutti myös palvelu. Minulla on ehkä kerran viidessä vuodessa varaa tehdä tälläinen 600Euron hankinta. Siihen hintaan toivoisi myyjän nostavan pyllynsä penkistä ja palvelevan (toisin kuin myymälässä x jossa neiti-ihminen kysyi tiskin takaa "löydättekö itse mieleisenne, vai tarvitsetteko apua?") ja vaikka minulle koneen tärkeimmät ominaisuudet ovat vaaleanpunainen väri, vankka näppäimistö, dvd-soitin ja se että kone kestää vuoden 2000 Y2K-ongelman (tietoni ovat siis todella vankat tällä saralla) tahdon silti että myyjä edes hymyilee minulle kuin hyvinkin yksinkertaiselle ihmiselle ja kertoo minullekkin miksi harmaa kone on parempi kuin vaaleanpunainen. (tai tule edes paikalle toisin kuin myymälässä y)

Kaikinpuolin olen tyytyväinen hankintaani.


Ja sitten vähän SCA-juttuja... Vietimme hiljan erään seuralaisen vigiliaa jossa hänet monien seremonien kautta otettiin ylhäisöön pääriksi, ritarisäätyyn, tosin tieteitten- ja taiteitten ritarikuntaan: laureliin, laakeriseppeleen ritarikuntaan. Näitä juhlia pohjolassa ei vietetä turhan usein ja kokemus oli sydäntälämmittävä.
Itsekkin sain osani kultaa ja kunniaa. Kaikemmoiset askarteluni pikkupullojen, tudorkannujen ja erityisesti kirjonnan parissa (näin ainakin tahdon uskoa kun en muutakaan keksi) johdattivat minut jo aikaisemmin syksyllä Vihreän Virvaliekin äärelle. Virvaliekkejä (villalankanauhan pätkä kuvassa) jaeteen Suomen Seuran sisällä tunnusteeksi hyvistä töistä, ja olen aijemmin saanut (ja hukannut, hyi minua) purppuraisen virvaliekin ahkeroinnista muiden edestä.
Vihreää olen toivonut jo jokusen hetken mutta koska hyvin aloitetuilla käsitöilläni on tapana unohtua keskeneräisinä kotiin, en odottanut sitä kovinkaan pian.

Isompi yllätys olikin kun sain vigiliajuhlassa Panachen-arvomerkin. Panachekin on ritarikunta, mutta arvossa porrasta alempi kuin päärien piiri. Panache annetaan pitkäaisemmasta, johdonmukauisesta tieteen- ja taiteen harjoituksesta. Koska olin vasta hiljan saanut virvaliekin en jokseenkin uskonut saavani prenikkaa ja olikin oikeasti pissata housuuni kun tämä yllätys minulle paljastui. Panacheni on kuvassa näkyvä painavahko metallinen kaulakoru jossa liekeiltä näyttävät soirot ovat oikeasti höyheniä.

Ihmisille joille arvomerkit eivät sano juuri mitään (kuten rakas puolisoni) koitin selittää että virvaliekki oli vähän kuin "kuukauden työntekijä". Ja Panache enemmänkin virkasuhteen vakinaistaminen tai oikeutus tavoitella kisällinä mestarinoppikirjaa ja sitä myöten virallista ammattinimikettä. (en tiedä tuliko tuosta nyt hullua hurskaammaksi)
He joita asia kiinnostaa enemmän voivat tutustua aiheeseen paremmin osoitteessa: www.aarnimetsa.org osioita "huomionosoitukset"

on siis ollut hauskaa!


Lopuksi kuva kissoista jälkilöylyissä. Irma saunoo nykyään ensin kiukaanlämmityksen ajan, siirtyy kylpyhuoneen puolelle juomaan vettä kovien löylyjen ajaksi ja palaa saunan viimeisen saunojan jälkeen nukkumaan. Niilo liittyy toisinaan seuraan kun lämpömittari laskee alle 50.
Mainittakoon että Irma on jonkinsortin Siberskaja ja pärjäisi turkkeineen kevyesti -30 asteen pakkasessa. mutta mielummin hakeutuu lämpöisiin paikkoihin.

(make it short. I have finaly new computer! its not pink, but it works fine! and I got suprises as the Green Marshlight via Aarnimetsä and the Order of Panache! The Panache was so big suprise that I allmost.. well.. nevermind.. eh.. And the last picture is my cats at sauna. Winter time is here!)

..it ends whit an "BLING!"

ta-da-ta-da-daa-dum-di-taa!

Hey kitty! Guess what time it is?

.. it's the time for The Shire of The Emerald Glenn!


It came out whit very much sparkle.. or bling-bling. Made whit cotton on cotton whit glassbeads.
This was my last badge for the Kingdoms Wallhanging project! All I need is a envelope and adress and off they go.

Pikku kurkistuksia tulevaan..

Ensinäkin voimme todeta että kukkien hoitelu ja virkistyminen sujuu jo erinomaisesti. Kuvassa Irma (os. Perkele) käyttää taitavasti st. pauliaa pieluksenaan ja kuorsaa, samalla kun muulinkorvaa käytetään kivasti suojaamaan auringon häikäisyltä, ja etualalla näkyvistä rönsylinjoista voi aina rouskaista palasen jos alkaa hiukoa.. Kiva ja kiitti.


Sitten tässäpä pikkuinen pilkahdus Turun seudun maisemaa vihjeeksi siitä että muutto se taas taitaa häämöttää nurkan takana, samoin kuin nämä hemaisevat maisematkin.


Sekä milteimpä kuva-arvoitus tästä. Tässä on vihje eräästä muutoon liityvästä, jokseenkin parjatusta huonekalusta ja pikkuisesta muutoksesta joka sille on saattanut tapahtua..

....ja meillä kaikilla oli niin muu-kaa-vaa!

Okei.
Pysähdytään vielä sekunniksi tähän. Kuva aivan tavallisesta aamupäivästä Porvoossa. Aurinko paistaa, Irmaperkele on hetkeksi uuvahtanut tietokoneen näppäimistön ja hiiren päälle. Kenelläkään ei ole kiire ja ah.. mikä pastoraali.

.... Joka vaihtui kaksi viikkoa sitten tähän!

Me muutimme Kotkaan.
Tämä on eidän olohuoneemme, asunossamme edelliset asukkaat olivat piirelleet seiniin (aiheesta lisää myöhemmin) ja koko minun valtava omaisuuteni,ja avomiehen elektroniikka piti siirtää 100km idemmäs kesätöiden takia.
Syitä muuttoon olivat työt, halpa vuokra ja hillitön huolenaihe siitä miten ukkokullan kävisi jos joutuisi päivittäin kurvilemaan pienellä punaisella autollaan itärekkojen hulvattomassa liikenteessä edes taas. (työ matka kun ei pituudessaan olisi juuri eronnut edellisestä, mutta liikenteessä sitten senkin edestä, se mikä on pk-seudulla ruuhkaa on kymenlaaksossa ohitteluja, ylinopeutta ja tiukkoja väistämisiä, sekä kilometreittäin metsää ja itärekkoja.)

Eli kamat kasaan ja kantoon! Ensimmäisinä muutto päivinä apunamme olivat Heini ja siskoni. viimeisinä päivinä vin minä ja ukkokulta. Kissat olimme ovelasti vieneet lomailemaan vanhemilleni... mikä lisää luultavasti muutaman harmaan karvan itse knkin turkkiin, kiitos Irman itsepäisyyden ja Niilon.. eh, omapäisyyden.


Tässä kuva seuraavalta viikolta. Sama huone mahdollisesti jopa sama viikonpäivä.. ja minä olen kasaamassa kerrosänkyä... Onneksi näiden välissä olevana viikonloppuna vietin aikaa SCA-kavereden kesken, muuten olisi ehkä pinna pettänyt..

Ja sitten kuva viime viikon perjantailta!
kyseessä on yhä sama huone, mutta huomioimaan pyydän että nyt se jopa näyttää huoneelta! -Eikä lastauslaiturilta.

vielä on edessä yksi viikonloppu jolloin luultavasti siivoamme ja teemme loppuviimeistelyjä entiseen asuntoomme.. olkookin että tuleva ex-vuokraemäntä on ollut vaativaisella tuulella ja hiukan huolissani odotan mitä kaikkea hän vielä keksiikään vaatia loppusiivoukseen lisättäväksi.

Selkään särkee. molemmilla on työpaikka ja kissat tulevat pian kotiin. Onneksi.

Talviloma Tallinnassa

Syitä oli alunalkaen kaksi.. Ukkokullan kuului pitää työsuhteen lopuksi kesä-,talvi,-ja syyslomansa pois (eli kuukausi yhtäjaksoista, palkallista, sietämätöntä lomailua) ja toiseksi putkifirma ilmoitti asettuvansa viikonsi taloksi sekä kylppäriin että vessaan; ei suihkua, ei vesivessaa eikä kokkaamista sallittaisi koko viikoon.
Järjestimme siksi riemuloman kissoille kyyditsemällä ne "mummolaan" ts. vanhempieni luo viikoksi, ja itse suuntasimme opiskeluajoiltani tutuksi tulleeseen Tallinnaan. Matkat taitettiin Eckeröllä joka selvisi jäistä taiten ja oli näin lomakausien väliviikoilla mielyttävän väljä ja rauhallinen.

Talinnassa kahlatiin loskan seassa alkuperäiseen Viru-hotelliin keskelle kaikkea, sillä lähikaupan etukortti-tarjous isommasta huoneesta (jossa siis oli sekä suihku, vesiklosetti että teepannu omasta takaa) oli liki vastutamaton. Ja kuten aloituskuvasta näkyy, maisemassa ei ollut mitään valittamista.

Maanantai 8.3 oli naistenpäivä jota Eestissä juhlitaan aivan erityisesti. Ilmeisesti soviettiajan jäänne, jollion syntymäpäivät, nimipäivät ja äitienpäivät olivat vähemmän arvostettuja (joskin niitäkin juhittiin!) oli naistenpävä hyväksytty. Jo opiskeluaikoina huomasin miten ostoskeskukset täyttyvät naisille suunnatuista erikoisalennuksista (ja nyt ei puhuta mistään paituleista, vaan hajuvesistä, koruista, ylellisyystuotteista ja suklaasta.) ja naistenpäivänä kouluissa, työpaikoilla ja kaupoissa miehet jakavat kukkia tutuille ja tuntemattomille naisille.
kukkakaupoissa käy kuhina ja hameväen täytyy oikeasti pysytellä maan alla jos eivät tahdo saada edes yhtä tulpaania työnnetyksi kätöseensä kauppareisslla.
Minun vanha haaveeni saada joku ostamaan Vanhan kaupungin portin kukkakujalta kukka tai pari minulle, toteutui hienosti kun Ukkokulta tarkastuskieroksen jälkeen kävi ostamassa kaksi kallimman hintaluokan pitkävartista ja punaista ruusua, jotka kestivät hienosti kuljetksen hotelliin. laivaan ja siitä vielä pitkin kotimatkaa. Kuvassa näkyvä tulppaani puolestaan tuli kaupparetkeltä.

Naistenpäivän kunniaksi lempiravintolani Peppersäck vanhassa kaupungissa tarjosi kaikki ruuat ja juomat -50% alennuksella, ja tähän tarjoukseen oli ilo tarttua. Söimme maittavan lihasuupalan kahdelle alkupalana, pääruuaksi ukkokulta otti pihvin ja minä karamellisoitua sorsanrintaa kirsikkaastikeessa päärynöiden ja perunan kera. Ai että oli hyvää!

Peppersäckin miljöö on varsin mukava fantasiavaikutteinen, ruoka tehdään paikan päällä grillissä ja tarjoilu pelaa hyvin. naistenpäivänä iltapuolelle pöytävaraus oli tietenkin välttämätön.

Jälkiruuaksi kävelimme hiljan avattuun kulttuuri- ja kauppakeskus Solarikseen jossa Kehewiider-ketjun kahvilassa myydään Eestin alkuperäiskarjan maidosta tehtyä luomujäätelöä. arja tuottaa niin niukasti a niin rasvaista maitoa etteivät perusmeijerit sitä huoli, jäätelökahvilan omistaja ostaakin maidon suoraan tilalta ja tekee herkkuksa itse. Ei E-koodeja, ei säilöntäaineita. Enemmän rasvaa, kermaa ja makua kuin kotimaisissa puikkeleissa ikinä. ja halpaakin vielä!
(tästä kahvilasta minulle vinkkasi ja esitteli vanha koulukaverini K)


Tiistaina oli shoppailu ja kävelypäivä vaikka kaupungin katoilta ryskyi jo auringon sulattamia jäitä allakulkijoiden niskaan.. Lounas syötiin nopeasti nälän hukuttamiseksi jossakin ravintolassa listan mukaan alle vartissa mutta jälkiruokaan panostettiin sitten enemmän.. Chocolaterie Pierre löytyy vanhasta kauoungista pieneltä sisäpihalta kuin vahingossa, ja koko kahvila näyttää kuin se olisi rakennettu jotakin Johnny Deppin sisääntuloa varten. kahvila on pieni, hämrä ja musiikkina soi mielikuvitus-Pariisin musiikki. Huonekalut ovat vanhoja sintsinojatuoleja, paksuin liinoin peitettyjä pöytiä ja eriparisia tuoleja, astiasto on ilmeisesti peritty samoilta kirsikkapuiston rouvilta kuin huonekalutkin.. Mutta suklaa on se pääasia. Kehwewiider-ketjun tapaan myös täältä saa yksittäisiä suklaakonvehteja, monta erilaatuista teetä ja kahvia, paksua kuumaa suklaata (sitä aitoa asiaa) sekä suklaakakkuja joiden hinta korreloi suoraan kakun sisältöä... Ukkokulta huomautti että iltapäiväkahvimme maksoi enemmän kuin lounas yhteensä mutta oli sen arvoistakin.. Pierrestä vaaputtuemme ulos huomasin myöhemmin kadulla että Pierrelle on tullut katua hiukan edemmäs siskokahvila (nimen kylläkin unohdin) joka näytti tilavammalta mutta muuten hyvin samalta.
Joskus minusta tuntuu että kuva pääni sisältä muistuttaa varmasti paljon tätä lavastettua rakkauden pesää mikä suklaakahvilani on... ohessa tunnelma kuva, joskin salamavalo sotki hiukan valoa..


Tämän kerran museovierailu oli ukkokullan mieliksi Eestin historian miehitysmuseo joka avaa Sofi Oksasen kirjoja lukeneille varmasti jotain muistoja kirjojen maailmaa, sekä todellisuuteen. Museo on uusi, hiukan Vapauden aukiolta vasemmalle. Pikkuinen moderni lasitalo jossa kadun puolella on huomaavaisesti ohje eksyneille..(Teksti ovessa: TÄMÄ EI OLE MUSEO) (teksti ikkunassa: SISÄÄNPÄÄSY MUSEOON karttakuva). Museosta löytyy opaskirjat kokoelmaan suomeksi, englaniksi, venäjäksi, viroksi ja saksaksi (jos oikein ymmärsin) kokoelma koostuu ykstyisihmisten tavaroista, erillaisista lehti- ja valokuvakokoelmista sekä valtion virallisista lippukkeita, kaavakkeita ja muista propuskoista. Tavaroiden erittely opaslehtisen kera voi tuntua hiukan raskaalta sillä pikkuesineitä on valtavasti per ständi. museon kokoelmaa täydentä myös filminauhat joissa kerrataan miehityshistorian vaiheita, vaikuttajia ja vastarintaa... Näitä filmejä saa pyöritettyä eri kielillä selostettuna mutta ei saa pysäytettyä ja kuulema ukkokultaa häiritsi ympärillä kuuluva filmipuhujien pälätys. Itse en huomannut, mutten kyllä kuunnellutkaan. Hetkittäin museo voi tuntua jo jotenkin surkuhupaisalta kun katsoo esimeriksi laitetta jolla kirjekuoria saa höyrytettyä hlposti auki, raskaita puustaveistettyjä kengänpohjia joita ei ukoisi kenenkään jaksavan liikutella, sekä erillaisia propuskoja joilla on todistettu yhtä sun toista.. Mutta kun muistaa että tämä on oikeasti ollut arkipäivää, alkaa lähinnä inhottaa koko juttu.

Kellarikerrokseen vessojen viereen on tuotu poistettuja patsaita Eestin omista kommunistipatsaiden kokoelmista sekä ainakin yksi setä uljanov nököttämään hätäuloskäynnin viereen. Tere!

Koko näyttelytilan reunoja kiertää ketju matkalaukkuja, idsoj, pieniä ja suuria. ne symboloivat kyydityksen uhreja, evakkoja sekä piilotettuja asioita. Koko näyttelysalo on rakenettu isoon lasikolmioon josta paistoi kevät aurinko sisään ja pihalla liehui tasavllan lippu sulavan lumipeitteen keskellä. Sinne oli hyvä aina kääntää katse kun kokelma tihrustus alkoi väsyttää. Pisteet tästä todellisuudesta kaikille!

Tässä tunnelmakuva vanhasta kantapaikastani Hell Huntista joka ei ole muuttunut. Oluen hinta on toki taas noussut, mutta muistaakseni niin se nousi 5 kruunua kerrallaan joka neljäs kuukausi silloin.
Iltasella kävimme ensi syömässä BeerHouse Estoniassa, joka on iso panimoravintola jonka nahkahousuiset tarjoilijat sekä jodlaus-rock saattavat ensinäkemältä karkottaa katsojat, mutta oikeasti ruoka on hyvää! Itse söin talon riistamakkaravadin jossa oli isoja makkaroita, metsäsinillä täytetty perunanyytti, punajuuriterriiniä ja sinappikastiketta. Talon omaan valikoimaan kuuluu panimon monituinen olutvalikoima (joiden iso tuoppi on sitten se 1litra, että muistatte tulleenne varoitetuiksi!) joista läpi kulautin Honjaoluen sekä premiumin ja olin hyvin hyvin tyytyväinen.

"Virottaret ovat kyllä maineensa veroisia, täällä näkyy kauniia naisia!" Sanoi Ukkokulta ostoretkemme aikana, ihan vakavalla naamalla. Olin täysin samaa mieltä. Erityisesti ydin Tallinnassa kuljetaan kauniissa kengissä, hiukset laitettuja ja siistit talvitakit päällä. Siellä kuljeskellessaan tahtooitsekkin hiukan entrata itseään ja kurkistaa peilistä ohimennen onko silmät rähmässä ja tukka takussa, vaiko ei.. katsokaa nyt miten ihana luistimiakin ne myy!

aaaav! tuollaisissa luistimissa sitä varmaan kaatuukin sirommin!

Vaikka lomamatkaan kuului myös hemmottelua kylpylässä riitti meille pelkkä klassinen selkähieronta heti aamutuimaan. Kalevin Wellness Spa oli siis sekin mielyttävä ja rentouttava kokemus. Joskin olen siitä ihan varma että Ukkokulta hieroo minun kipeäitä hartioitani paljon paremmin, muta se kuulemma johtuu siitä että hän tietää jo missä minun kivettyneet keramiikkalihakseni piilottelevat.




Vielä kerran Hell hunt! Loman loppu lounaana paistettuja pelmenejä, hapankerma ja luultavasti ketsuppia (en syönnyt sitä) Toisella puolen pöytää kököttää miltei valmiit postikortit, porsaan kyljys sekä Hell Huntin oma siideri joka kelpasi matkaseurani makuun. Hän kun ei juo olutta, joten saa kerran jos toisenkin huomata miten siiderin juojia dissataan ravintoloissakautta euroopan. .. Hell hunt kuitenin korjasi tätä vajetta erittäin hyvin!

Viimeisenä kuva erityiskokeestani. Heini sanoi että matkakirjaki riittää aina Terry Prachetin "noitia maisemissa!" -kirja sillä tämä ultimate road-trip kuvaus viihdyttää niin bussissa, junassa kuin hotelissakin . Kokeilin, ja vaikka osaankin kirjan ulkoa aika hyvin nauratti se silti useam,an kerran. Kukapa ei voisi rakastaa kolmea noitaa jotka tekevät lento-laiva-kävely-matkan tutustuen ulkomaihin. Kuten hotelli Novacansieen, Siihen Härkäjuttu-juhlaan, bannanananaani-juotavaan (se tehdään hedelmistä, siinä tuskin edes on alkoholia!) Siihen Vihreään-Yrttijuomaan (uskokaa nyt, yrteistä mitään lääkettä väkevämpää voi tehdä!) hyvään gumboon, yöisiin hotellivieraisiin sekä satuihin. Huono puol kirjassa oli että sen osaan jo ulkoa, ja että se loppuu.

täytynee odottaa elokuvaa, jonka Heini on castannut valmiiksi, jos ketään sattuu kiinnostamaan!

Kaikin puolin hyvä matka. Kiitän ja lähden mieluusti uudestaankin!
Äitah!

Kissakoti Kattilan puolesta

Kuulin (tai siis luin) aamulla Kissakoti Kattilaa koskevan uutisen.
Kissakoti Kattila on löytökoti eksyneille kisuleille. Siellä haisee kissoilta, väki on vapaaehtoista ja kissoja on enemän kuin Napoleonin helvetissä (joka tarinoiden mukaan pelkäsi erityisesti kissoja).

Kissakoti Kattilassa pidetään kuitenkin aivan erityisen hyvää huolta löydökeistä. Jokainen käy lääkärintarkastuksessa, uudet löydökit pidetään ensin eristyksessä muista, eläimet leikataan myös, jos niitä ei ole vielä leikattu. Rokotetaan, ja hoidetaan kaikinpuolin.

Tässä nyt lainaus Kaupunkiuutisten artikkelista. http://epaper.kaupunkiuutiset.com/products/KUT-2010-02-20/index.htm

"Löytöeläinten hoito kilpailutetaan

Karkailevat kissat käyvät kaupungille kalliiksi

Juho Peltoniemi

Hämeenlinnan kaupunki kilpailuttaa talteen otettujen löytyöeläinten hoidon. Kaupunki on aiemmin maksanut korvausta löytöeläinten hoidosta 30 päivän ajan, mutta jatkossa hoidosta maksetaan lain vaatimalta vähimmäisajalta, eli 15 päivän ajan.
Syynä muutokseen on säästöjen hakeminen ja käytäntöjen yhtenäistäminen.
– Meillä on ollut huomattavan suuret kustannukset löytöeläimistä verrattuna muihin kaupunkeihin, perustelee yhdyskunnan ja ympäristön vastuualueen tilaajajohtaja Päivi Saloranta.
Kaupungin kulut löytöeläinten hoitamisesta ovat olleet jopa 3000-4000 euroa kuukaudessa.
– Esimerkiksi kissasta maksetaan viiden euron päivittäinen korvaus. Tänä päivänä millään sektorilla ei ole varaa maksaa ylimääräistä.

Löytöeläinyhdistys huolissaan

Löytöeläinten hoitajille päätös korvausajan lyhentämisestä on huono uutinen.
Hämeenlinnassa on kaikkiaan puolenkymmentä löytöeläimiä vastaanottavaa tahoa. Kissakoti Kattilaa ylläpitävän Hämeenlinnan kissojen ystävät ry:n puheenjohtaja Sonia Lehto sanoo korvausajan lyhentymisen vaarantavan keskuksen toiminnan.
– Uutta rahoitusta tarvitaan kipeästi, vaikka voittaisimmekin tarjouskilpailun. Toimintamme on uhattuna, eikä voi ilman uutta rahoitusta jatkua nykyisen kaltaisena, Lehto sanoo. Kissakoti Kattilassa on hoidossa jatkuvasti 40-100 kissaa.
Lehto sanoo, että löytöeläinten lopettamista 15 päivän jälkeen, mikäli omistaja ei ole tullut noutamaan lemmikkiään, ei edes harkita.
– Olemme 15 vuotta toimineet periaatteella, että tervettä eläintä ei lopeteta. Koko toimintamme perustuu tähän ajatukseen.
Tarjouskilpailu jatkuu ensi maanantaihin asti ja päätös sopimuksen saajista tehdään maaliskuun aikana."


Iso EI ! tälle suunnitelmalle!
Jos oma kattini katoaisi, toivoisin mitä suurimmin että se pääsisi turvaan ja tulisi löydetyksi juuri Kissakoti Kattilaan. Toinen kattimme on Kattilan poikia, ja vaikkei selvästikkään ole mikään ydinfyysikko, niin erittäin erittäin rakastettava elukka.

Nyt kaikki tukemaan kissakoti Kattilaa!
http://www.kissakotikattila.net/