2012, -Älä soita tänne enää koskaan.

Hyvästi vuosi 2012. Mene jo äläkä käänny takaisin.

Vuosi 2012 ei ollut minulle  kaikkein huonoin vuosi elämästäni, vuosi 2012 ei ollut myöskään kaikkein parhaimpia. Viime vuonna minusta tuntui kuin olisin ikkunasta katsellut lintujen lentoa vastatuuleen.




Uutena vuotena 2012, kun puolisoni ajoi minut aamuvuoroon  anivarhain, silloin kun kotinurkilla tuli vastaan kolme taksillista yömyöhään juhlineita humupekkoja, silloin ajattelin (vähän naivisti)  seuraavaa: tästä vuodesta tulisi hidas vuosi, semmoinen verkkainen lepovuosi. Vuosi jolloin nauttitaisiin tähänastisista saavutuksista (tämä oli sitä naivismia) ja syventyisin uudemman kerran savitöihin, Pohjois-Euroopan Renessanssiin sekä opettelisin kirjomaan silkkilangoilla. (ajomatka kestään noin 10 min, siinä ehtii ajatella vähän kaikkea)
Tästä tulisi vuosi jolloin ei muutettaisi kaupunkia, ei vaihdettaisi työpaikkaa, eikä muutenkaan hötkyiltäisi.  -Kun nyt, taas Uuden vuoden aamupäivän tunteina, ajattelen vuotta läpi, eivät minua lopulta liikuta sen enempää omat askareeni tai se missä juuri tänään asun.

Olen sannut istua takapenkillä katsellen ja kunnellen muita  matkaajia.
Menemättä liikoihin yksityiskohtiin, olen tänä vuonna asioiden merkitystä hiukan toiselta kantilta kuin yleensä teen.
Olen miettinhyt sitä miltä toisista, enkä nyt nimeä ketään, miltä toisista ihmisistä tuntuu.
Miltä tuntuu menettää jotain tärkeää? Miltä tuntuu pettyä omiin saavutuksiinsa? Miltä tuntuu olla sairas tai vaikka työkyvytön? Miltä tuntuu herätä siihen pettymykseen ettei yöllä  kuollutkaan?
Entä miltä tuntuu onnistua? Miltä tuntuu lapsen syntymä? Miltä tuntuu ostaa talo? Entä miltä tuntuu saada vapaus jostakin mikä vielä hetki sitten hallitsi elämässä kaikkea?

 Haluaisin huutaa vuodelle 2012 päin naamaa, torua sitä oikein kunnolla. Ikkunastani olen nähnyt niin monta viivytystä, epätietoisuutta, hidastelua, kinastelua, surua ja  epäystävällisyyttä.
Eikö vähemällä olisi pärjätty?

Erityisesti olen miettinyt, mitä silloin voisi sanoa, entä mitä tehdä? Milloin on se hetki jolloin ei kuulu tehdä mitään, enkä nyt tarkoita edes niitä elämän Suuria Hetkiä, jolloin ei kuulu edes ehkä sanoa mitään. Puhun ihan näistä arjenkin asioista

Eli kuuleeko vuosi 2013!?  Tänä vuonna emme tahdo lentää vastatuuleen..
Siis, vaadimme vähemmän:

 Vähemmän harmaita seiniä, enemmän valoa tunnelin päähän.

 

Vähemmän kylmiä jäisiä teitä tallattavaksi..

 ... enemmän ihmeitä ja nähtävää (ja lohikäärmeitä) !
 

 ... enemmän auringonläikkiä loikoiluun..

 ... vihreyttä, matalia aitoja joita ylittää kevyesti, sukulaisia rakkaita ystäviä.. (Ja kuvan perusteella hautausmaakävelyjä Naantaliin.)

 Köh, "Pysäköinti sallittu vain paikan varanneille"
... Eiku siis, ruusuja ja yllätyksiä!

Kuuleeko vuosi 2013?! Haluamme mahtavan, paremman ja hauskemman vuoden!

Tämä höpinä on omistettu kaikille ihanille.
-Iitu