Törmäsin naamakirjassa viimeisimpään villitykseen, siis jopa uudempaan kun "Mikä Keskimaan Hahmo Olet?"-visailuun, jonka itse ratkoin vasta pieni tovi sitten (yllätyksettömästi, olen hobitti). Pyydettiin listaamaan 10 kirjaa jotka ovat olleet sinulle tärkeitä, miettimättä asiaa kuitenkaan liian kauan (naamakirjassa kun mikään ei saisi kestää kauan), eli oikeasti otsikko olisi kuulunut kuulua "10 kirjaa jotka nyt vaan tulivat mieleesi just nyt."
Koska luen niin paljon, olisi 10 kirjan listaaminen, edes kuvitteellisesti johonkin järjestykseen, minulle yhtä vaikeaa kuin päättää nopeasti mitä sormeani en tulisi kaipaamaan.
Päätin miettiä hetken kirjoja tältä vuodelta, listata niistä kymmenen jotka nyt ensiksi tulevat mieleeni, sitten eksyin jo muistelemaan mitä olen milloinkin tätä vuonna lukenut.. ja lopulta päädyin kokoamaan ylös mitä kirjoja todennäköisesti kahlasin läpi tänä vuonna.
Eli tämän vuoden kirjasatoani, noin kuukauden mukaan luetteloituna, tai ainakin sinne päin.
Tammikuu
- Luin läpi joululahjakirjojamme, joissa kärkeen kiilasivat omat ostokseni: Stephen Fryn omaelämänkerta englanniksi, sekä Monty Pythonin elämänkertapokkari, suomeksi.
Erityisesti Fryn kirjasta nautin mitä suurimassa määrin ja olin suorastaan närkästynyt kun se lopulta loppui, luonnollisesti kesken. Fryn ja Pythonin lukeminen miltei peräperään oli kannattava kombo, sillä Fry selittää omassa kirjassaan laveasti yliopisto-opiskelijoiden varieteeperinteestä, kesäisistä teatterikiertueista, sekä siitä miten vaikeaa/helppoa on välillä saada jalka oven väliin alalla jonne on kävellyt hassusti jo suuri joukko muitakin saman koulukunnan kasvatteja. Samoista aiheista Pythonin puhuvat moniäänisesti, mielestäni hiukan kiirehtien, sillä Pythonit alkoivat paiskia hommia Pythoneina vasta yliopistojekkujen jälkeen, - joten ketä ne koulupoikien asiat oikeasti kiinnostavat?
Tammikuussa makustelin myös Kathryn Stockettin Piiat-kirjan pokkarilaitosta, ja kuuntelin äänikirjana Mika Waltarin Johannes Angelosta, joka on minulla edelleen kesken sillä kirja on aika paatoksellinen.
Helmikuu
Kälyltä sain joululahjaksi Pirkko Koskenkylän esikoisen Pohjantuuli, jossa kahden työläistytön elämäntarina kulkee läpi Suomen autonomian ajan ja itsenäistymisen alun melskeissä, ympärillä palavat kaupungit ja aatteet, talvisin nähdään nälkään ja henkilögalleriassa esitellään mm. Finlasonin tehtaan työväkeä, kirjailija Z. Topelius, Minna Canth ja piipahdetaanpa sitä Hämeenlinnassakin naisasialiikkeen kahvikupposella Rouva Frederika Wetterhoffin Työkoulussakin. Alkupuolella pidin kurjaa hiukan kankeana ja tyttökirjamaisena, mutta sitä mukaa kun kirjan tytönpirpanat saivat ikää ja kokemusta, sai itse tarinakin lisää ruista hihaansa ja luita korsettiinsa ja loppujen lopuksi taisin tätä kirjaa suositella muillekin luettavaksi.
Maaliskuu
Maaliskuussa podin kaukokaipuuta Eurooppaan, kiitos Pariisin tehdyn lomamatkan, ja janosin pitkiä hyviä kirjoja. Lomapokkariksi ostin Jonh Boynen "Tarkoin vartioidun talon", jonka saa hakea minulta jos tahtoo, kirjaa on luettu ensimmäiset 100 sivua harppoen lentokoneessa.. ei tämä nyt vaan kiinnostanut. Toisena lomapokkarinani kuljetin Axel Madsenin "Coco Chanel" elämänkertaa, vaikka kirja tuntui paikoin puolueelliselta, erityisesti vanhemman Cocon tapa kohdella henkilökuntaansa ja mallejaan vaikuttaa aika tyrannimaiselta joten miksi hän olisi ollut nuorena yrittäjänä yhtään sen helpompi mamma? Pidin kirjaa kuitenkin kelpo pokkarina ja hyvänä elämänkertana.
Samoihin aikoihin jännitin miten käy Daphne Kalotayn "Bolshoin perhosessa," lopuksi viihdyin Harpo Marxin elämänkerran "Harpo Puhuu!" kanssa pitkään ja hartaasti. Pariisista raahasin myös mukanani ihanan pukukirjan Fashioning Fashion (Delmonico & Prestel) joka oli koottu samannimisestä muotinäyttelystä 1700-1915 välisen ajan laatuvaatteista. -Voi pojat, mitä kuvaherkkuja tämä kirja pitää sisällään!
Toinen kevätalven herkkukirja on joululahjaksi puolisoltani saamani "Storybook of Helsinki and Beoynd" (Cody Douglas Orec, Octavian Balea) ihana valokuvakirja Helsingin jugend-taloista, rappukäytävistä, ikkunaerkkereistä ja vaikka mistä..
Pariisiin tuliaisena toin myös hauskan sarjakuvan Penelope Bagieun "Ma vie est tout á fait fascinante", sanaakaan ranskaa en toki ymmärrä, mutta tyttönä ymmärrän kyllä mitä mahtavat olla "Ikea Probleema" (piti ostaa VAIN yksi lamppu ja jatkojohto) , "odottamaton abba-moment lähikaupassa" (lauloit sen sitten ääneen!) sekä vanha suosikkini "hyvä jumala, sielläkö se punainen sukka olikin!" (ex-valkopyykki)
Huhtikuu
Huhtikuussa (okei, en muista oliko se huhti- vai toukokuu, mutta kuka muu sen muka muistaa?!) aloin taas ahmimaan fantasiakirjoja pitkästä aikaa, kevättalven flunssakaudella kävin Tylypahkassa kääntymässä lukemalla kaikki Harry Potterit putkeen, ja jouduin toteamaan ettei lähikirjastostamme saa ilman jonotusta Hobbin "salamurhaajan oppipojan"-sarjan kirjoista kuin ensimmäisen osan.
Lainasin Katherine Pancolin "Krokotiilin keltaiset silmät" vähän möksötystuulella valmiina pettymään, ja hurahdin kirjan pariin ihan täysillä! (kirjailijattaren muita kirjoja olen säästellyt lukulistallani ensi kevään räntäsäihin.) Valmiina pettymään lainasin myös paljon hypetetyn "Aikamatkustajan vaimon", (koska ole niin pösilö kirja-hipsteri etten voi tykätä samoista kirjoita kun naistenlehtien lukupiirit).. luin Aikamatkustajan kolmessa päivässä ja kukuin yölläkin paljon yli nukkumaanmenoaikani jotta sain lukea kirjaa niin paljon kuin tahdoin.
Lainasin myös Susanna Clarken "Jonathan Strangen ja Herra Norrellin" , ja tykkäsin tästä kirjasta. Silläkin uhalla että kirja on liian iso raahattavaksi olkalaukussa edes-taas töihin ja kotiin luin kirjaa ihan joka paikassa, kahvitauoilla, bussissa, jonottaessa ja taas mentiin yli nukkumaanmenoajankin. Vanha lapsuuskammoni yöllisiä peilikuvia kohtaa sai taas uutta vahvistusta, ja pidin erityisesti kirjan fiktiivisistä, mutta täysin asiallisista alaviitteistä kirjoihin joita ei ole saatavilla tässä maailmassa.
Toukokuu
Päästyäni paksujen kirjojen vauhtiin lainasin kirjastosta Michel Faberin "Veripunainen, lumivalkoinen" ja olin alkuun kovinkin innostunut ko. kirjasta mutta ... mitä lähemmäs loppua pääsin sitä enemmän marmatin puolisolleni kirjasta, enkä lopulta juuri pitänyt lukemastani. Jotenkin tuntui että herra Faber jäi liikaa kiinni siihen tosiasiaan miten ja missä viktoriaanisessa Lontoossa käytiin vessassa ja jauhaa sitten loputtomasti siitä mitä viktoriaaniset naiset vessassa tekevät, paitsi silloin kun naiset eivät käy vessassa vaan jauhavat suhteestaan seksiin tai jumalaan, tai molempiin yhtä aikaa. Kiitos ei.
Toukokuun pelasti onneksi Tarquin Hallin yksityisetsivä Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus. Kirja vangitsi seuraansa jopa niin että näin unta jossa kävin kirjastossa lainaamassa kahdeksan mr. Vish Puri kirjaa viikonlopuksi, enkä tietenkään ehtinyt lukea niitä kaikkia siinä unessa. Vääryys!
Kesäkuu
Kesäkuussa kuuntelin ison erän äänikirjoja työhuoneellani, erityisesti Agathe Christien Neiti Marpleja, ja innostuin lopulta ostamaan yhden Christien pokkarina lomamatkalukemiseksi (vanhempani eivät näe mitään syytä ostaa uudestaan pokkareina samoja dekkareita jotka he ovat ostaneet pokkareina n.40 vuotta sitten, saisin kuulemma omakseni koska tahansa kunhan tulen hakemaan..) "Roger Ackroydin murhassa" tuntui olevan heti alkuun jotain pielessä, ihmettelin mikä minua tässä mysteeriossa oikein ärsytti, kunnes ymmärsin oleellisen.. minä jouduin lukemaan kirjan alusta loppuun itse! Totuttuani äänikirjoihin, erityisesti Lars Svedbergin ihanaan lukijanääneen, ei pieni pääni tuntunut käsittävän miksei pokkari avannut itse itseään ja Svedberg aloittanut rauhallista monologiaan vaikka istuin siinä valmiina, auliina kuulijana käsityö sylissä. Nöyrryin ja luin kirjan itsekseni.
Lomalukemiseksi ostin myös Stephen Fryn "Virtahevon" jossa oli jotenkin samanlainen sisältö kuin vuosia sitten englanniksi lukemassani Fryn poikakoulukirjassa (en muista mokoman nimeä). Fry läimäyttää mielellään lukijaa poskelle, juuri kun olet vaipumassa leppoisan lukukokemuksen valtaa, sinulle on kuvailtu miten tylsää ja mukavaa englannin maaseudulla on, ja miten hevosennaamaisen sukulaisesi kysyy vieläkö tahtoisit yhden vanhan kunnon GT:n, mainitsee Fry jotakin minkä ensin ohitat samaa leppoisaa surinaa korvissasi ja sitten aivosi jähmettyvät "mitä se sanoi? Sanoiko se "runkkari"? Mitä!?" ja siinä sitä sitten mennään.. Se on kai sitä kuivaa brittihuumoria.
Vanhasta kunnon GTstä puhueenollen, kuuntelin äänikirjoina kesällä myös P.G. Woodenhousenin kirjoja, englanniksi, ja vaikka kirjojen juonikulku lopulta on hyvin samanlainen kirjasta toiseen, muuttihan kirjailija pois Englannista toisen maailmansodan tienoilla ja jatkoi sitten kirjoittamistaan mielikuvistaan iloisesta 20-30-luvun vaihteesta muusta maailmasta piittaamatta, on kieli kuitenkin hauskaa, nokkelaa ja kuin päiväkävelyllä kuultu hauska kasku.
Heinäkuu
Koska en muka muista mitä kirjoja luin heinäkuussa, olen varmaankin sijoittanut osan heinäkuun kirjoita jo tähän edellä lueteltuun puoleen vuoteen. Heinäkuussa kahlasin varmaan läpi myös niitä kirjoja jotka luen muutenkin läpi kerran vuodessa, eli kirjoja Kiekkomaailmasta, Holdstokin Alkumetsän, Anne Ricen "Veren vangit" ja Astrid Lidgrenin tuotantoa.. En oikeasti lue näitä kaikkia joka vuosi, mutta useammin kuin kerran viidessä vuodessa varmaankin.
Heinäkuussa voin kuitenkin mainita käyttäneeni kahta kirjaa varsin ahkerasti, molemmat ovat keittokirjoja "Sahramia, munia ja mantelimaitoa" (Pasanen, Nironen, Tuovinen et comp.) on keskiaikakeittiöni uusin, ja mieluisin hankintani josta hyödynnän erityisesti leivontareseptejä, suosikkini on korinttikakkujen ohje. Toinen keittiökirjani on Leila Lindholmin "Pala kakkua ja paljon muuta" jonka leivontaohjeita uskallan kokeilla varsin varmalla kädellä, Leilan kanssa ei voi mennä pieleen! Kummassakin kirjassa ohjeita noudattava noviisi on hyvissä hoteissa, sinua ei jätetä yksin kesken ohjetta, ja kokeneempi kokki taas saa hyvän ponnistuspohjan toimivasta perusreseptistä mikäli tahtoo kokeilla jotakin uutta.
Elokuu
Elokuussa sain vuosipäivälahjaksi, jo hehkuttamani, ihanan italialaiseen majolica-keramiikkaan perehtyneen kirjan, jota luen nyt hitaasti pienissä erissä jotta pääsen aiheeseen sisälle. Keramiikan perusteita on tullut kerrattua myös vanhan koulukirjani kanssa, Pentti Jylhä-Vuorion "Keramiikan materiaalit", teki paluun lukulistalleni tänä vuonna alettuani ahkeroida työhuoneellani ihan tosissani. Keraamikko Birger Kaipiaisen suurnäyttelyyn liittyvä Harri Kahlan kirja ehti maksaa minulle pari myöhästymismaksua kirjastoonkin kun en hennonut luopua siitä millään.
Syyskuu - Lokakuu
Syyskuussa kävin katsomassa kirjailijatar Donna Leonia ja barokkiyhtyettä konserttitalossa, ja kuljettelin muutamaa Donna Leonin kirjaa ees-taas töihin ja kotiin taukolukemisenani. Syys-lokakuu olivat mahdollisesti lukukuukausistani huonoimpia sillä en muista mitään erityistä teemaa, enkä montaakaan erityistä kirjaa joita olisin lukenut. Luulen siis lukeneeni paljon sarjakuvia, katsoneeni dvd-bokseilta sarjoja ja kuunnelleeni paljon samoja äänikirjoja kuin kesälläkin. Vähän tylsää mutta riittoisaa elämää.
Syksyllä aloin taas ostelemaan naistenlehtien irtonumeroita, tapa joka on minulla aika kausittaista ja liittyy yleensä vilustumiseen tai vitutukseen. Lokakuussa vietinkin pitkät ja katkerat kuusi ja puoli tuntia Valtion Rautatiellä matkalla Kouvolasta Turkuun, (matka-aika oli suunnitellusti 3,5h) kärsien monesta ennustamattomasta yhteensattumasta (onnettomuus, junarikko, ohitustilanne ja viimeisenä taksikyyti koti-ovelle) matkan erikoispiirteenä kerron että otin jostakin oikusta mukaani vanhemmiltani tukun männätalvisia naistenlehtiä joita lopulta päädyin lukemaan oikein ajan kanssa... luin jopa äitini ratkomat ristikot ja viime kevättalven tv-ohjelma-arvostelut, - mikä kertoo siitä miten tylsää ihmisellä voi olla!
Marraskuu
Eksyin pääkirjastossa jo taidekirjojen osastolle ja lainasin Edmund De Waalin "Jänis jolla on meripihkan väriset silmät" enkä ole vielä päättänyt mitä pidin kirjasta, tärkein kysymykseni varmaankin on onko kirjasta olemassa kuvitettu laitos jossa oikeasti esiteltäisiin edes osa niistä yli sadasta netsuke-veistoksesta joista koko kirja kertoo? Huhuu? Joku? Minäkin tahtoisin nähdä ne! Marraskuussa kirjahyllyyni tipahti jotain kauan toivottua kun sisarukseni keräsivät kaveriporukan kasaan ja järjestivät minulle todellisen synttäriyllätyksen.. sain monta mojovaa synttäri-yllätystä, kuten kirjailija-suosikkini Terry Prathettin nimmaroiman kappaleen Noitasiskosten pokkarista, ou jee! (Se että kirja on juuri "Noitasiskot" oli kuulemma sattumankauppa, mutta mielestäni täys-osuma, se kun on se ihan ensimmäisen lukemani Kiekkomaailmakirja, sekä ensimmäisiä itse ostamiani fantasiakirjoja.)
Muutoin marraskuu oli hyvin kiireinen enkä ehtinyt lukea kovinkaan paljon, äänikirjoihin olin välillä kyllästynyt ja tyydyin kuuntelemaan työskennellessäni ihan tavallista radiotakin.
Joulukuu
Odotan jännityksellä uusia kirja-lahjoja, olen oikeastaan toivonut lähinnä luettavaa, suklaata ja punaviiniä, sillä minua lahjottiin jo marraskuussa niin anteliaasti.
Yhden paksun kirjan sain luettua kun siihen itseni komensin ja luin Barbara Kingsloverin Myrkkypuun siemenen, joka pääsee myös kokoelmaani kirjoista-joista-en-ole-ihan-varma, luin kirjaa kyllä antaumuksella ohi nukkumaanmenoaikani, mutta sittenkin tahdoin harppoa sivuja ja odotin kokoajan milloin oikeasti alkaa tapahtua. Kirjassa puhutaan Kongon itsenäistymisesta, isän kiihkouskovaisuudesta, kielistä ja sisarkateudesta, sekä vähän sisarrakkaudesta, mutta minulle se jäi vähän etäiseksi lukukokemukseksi.
Tätä kirjoittaessani joulupuun alle ehti kertyäkin sievä keko joululahjakirjoja mm. Alice Munroa, Riikka Pulkkista, Mauri Kunnasta sekä kaksi kirjaa Tove Janssonista ja Muumeista.
Nyt juuri kesken on "Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär "(Indrek Hargla)... saa nähdä saanko luettua sen loppuun ennen vuoden vaihtumista!
Kirjavaa vuotta 2014 kaikille!
