Raakapoltettua keramiikka on helppo patinoina monella eri tavalla. Raakapoltettu savi (polttolämpötila esim. 950-1000C) erittäin huokoista ja imukykyistä, ja saven pintaan saadaan tarttumaan useita erillaisia pinnoitteita jopa huoneenlämmössä kuivattamalla, ilman suuria lämpötilanoustoja tai kemikaaliyhdistelmiä. -Verrattuna esimerkiksi lasituspolttoon (esim. 1050-1250C) jossa nouseva lämpötila sulattaa lasitteen eri yhdisteet kiiltäväksi ja tiiviiksi pinnoitteeksi saven päälle. (Kemikaaliyhdiste on tässä väärä sana, mutta menkööt kun en nyt jaksa enempää aiheesta rutista näin johdannoksi)
Käyttöpatina ja koristelupatina
Patina on sanana kokenut jo reippaan inflaation, ja älypuhelin kantaa "ajantuomaa patinaa" jo puolessa vuodessa. Patina tarkoittaa koruissa sitä mustaa tai vihreää sävyä korujen uurteissa, ja sillä nostetaan esiin korujen yksityiskohtia, (tosin vihreä patina teinityttöjen kalevalakoruissa yleensä vihjaa siihen ettei koruja raaskita riisua ikinä pois ja korusta on kulunut pois ensin suojalakka, sitten musta patina ja nyt korun uurteet ovat värjäytyneet korun omilla oksideilla yhdistettynä käyttäjänsä ihon rasvaan ja suoloihin). Patinareseptit kuuluivat ennenvanhaan työpajojen tarkoin varjeltuihin salaisuuksiin ja jokaisella kultasepällä ja kuvanveistäjällä oli omansa. Yksinkertaisimillaan voisi ajatella että patina on esineen uuroksiin ja naarmuihin tarttuvaa likaa, tahallista tai tarkoituksenmukaista, mutta silti pintaan tarttunutta likaa. Patina voi ajan myötä muuttua vaikkapa altistuessaan säälle tai valolle.
Saven patinoimisella on yleensä kaksi tarkoitusta, esineen koristelu ja pinnan tiivistäminen.
Kun puhutaan pinnan koristelusta, ulkonäön parantamisesta, on patinoinnin rajana vain taivas. Helpoimillaan voidaan raakapoltetun esineen pintaan hieroa vaikka kourallinen tuoretta multaa, pyyhkiä suurimmat pois ja huokoinen pinta on jo omalla tavallaan patinoitunut!
On oikeastaan vaikea keksiä millä aineella huokoista savea ei voisi patinakoristella, siihen käyvät askartelijan kaapista kaikki maalit, kimalteet, liimat, värit, siihen sopivat keittiöstä öljyt, vahat, värjäävät ruokaineet, veri, maito.. Pintaan voi hieroa oksideja, terrasigilaattaa tai vaikka huulipunaa.
Eri asia onkin sitten miten nämä patinat kestävät. Esimerksi pienet helmet jotka hankaavat vaatteita ja ihoa vasten kuluvat käytössä ja kevyesti huoneenlämmössä kuivatetut koristelut saattavat kulua pois, auringonvalo haalistaa ja vesi liottaa, ja esimerkiksi oksidikoristelut vaativat uuden polton korkeamassa lämpötilassa, muuten ne murenevat pikkuhiljaa pois.
Kun pintaa patinoidaan tarkoituksena pinnan tiivistäminen, mennään ajassa jo hiukan taaksepäin. Varhaisin löydetty keramiikka on poikeuksetta poltettu hyvin matalissa lämpötiloissa, jopa paljon alhaisemassa kuin nykyiset raakapolttolämpötilat, ja koskat esineet on poltettu joko avotulella tai maakuopassa, on tavallista että esine on "paistunut" pakoin kypsemmäksi, toisesta kohtaa taas jäänyt alipolttoiseksi.
Esineiden vedenpitävyyttä on pyritty parantamaan pinnoittamalla esine uudestaan ja uudestaan, samalla patinoiden pintaan käytössä sopivaksi. Tälläistä tiivistämistä on tehty esimerkiksi upottamalla esineitä rasvaan, tai maitoon, hieromalla niiden pintaan vahaa tai pikeä, tai keittämällä esineitä vaikkapa luiden ja rasvan kanssa vedessä. Jo pelkkä huokoisen savipadan liotus vedessä parantaa sen tiiviyttä ruuanlaitossa, itse käytän tälläistä kostetaa punasavista pataa uuniruokien valmistuksessa.
Käyttöpatinan muodostuminen perustuu siihen, että huokoinen savi imee itseensä kyllästettä ja tiivistyy kerta kerralta paremmaksi, pinnoitekerrosten välillä kuivuessa syvemälle esineen pintaan ja taas uuden pinnoitekerroksen päällystäessä edellisen.
Käyttöpatinoiden huonoja puolia ovat esimerksi se, ettei pinnasta koskaan tule täysin tiivistä vaan esine tihkuu kosteutta läpi. Kosteuden mukana valuu myös tiivisteaineita esineen läpi ja vanhat savipadat jättävät yleensä jälkeensä rasvarenkaita sinne minne ne lasketaan. Astia voi myös homehtua käyttökertojen välissä. (Joskus näkee, ja haistaa!, myös sisäpuolelta lasitettuja astioita joissa home on muodostunut lasitteen ja huokoisen saven väliin, esim. lasitteen säröihin, ja koko astia haisee homeiselta kukkaruukulta. - Tälläisen astian paikka on tunkiolla tai kuivakukkapurkkina kaapin päällä, ei ruokapöydässä.)
Patina joka on muodostunut astiaan käytön myötä on yleensä vaikea puhdistaa, mutta kokemukseni perusteella altistus liian kuumalle (esim. kiehuva vesi) voi saada astian äkkiä hikoilemaan itsestään ulos vuosikausien patinat, mikä ei ole hauska näky. Yleensä myös astia josta patina saadaan pois särkyy pian käytössä koska se kuivuu liikaa suojaavan tiivisteaineen poistamisen jälkeen.
- Myös toisessa ääripäässä, kun astia ei enää käytössä tunnu imevän itseensä mitään (kuten edellä mainittu punasavisen uunipadan uittaminen vedessä ennen käyttöä) vihjaa minulle yleensä sitä että esine on tullut tiensä päähän ja se saattaa haljeta uunissa koska on jo liian tiivis.
Mutta joo.. mentäisiinkös nyt siihen otsikossa lupaamaani "helppoon maitopatinaan"?
Tarvitset:
- raakapolttetuja savihelmiä, tai pieniä savijuttuja
- rasvatonta maitoa (olen joskus inttänyt ettei se savi voi tietää siitä rasvaprosentista, mutta uskottava se vaan on, tämä onnistuu paremmin juuri rasvattoman maidon kanssa, laktoositonta se sentään voi olla,sillä maidosta jota et käytä voit leipoa lopuksi pannukakun.)
- pyyhkeitä
- kulhon maidolle
- kotiuunin joka lämmitetään n.100-170 asteiseksi
- pellin ja leivinpaperin
Näin sen teet:
- Kaada maitoa kulhoon ja ripottele savihelmet maitoon imeytymään.
Helmistä huomaat varsin pian miten ne imevät itseensä maitoa ja helmien pinnalle muodostuu rasvakalvo. Itse liotan helmiä 5-10 min, mutten ole huomannut juuri eroa liotusaikojen suhteen.
- Nosta helmet kuivumaan pyyhkeen päälle, rullaa pyyhe pötkyläksi ja pyörittele pötkylää pöytää vasten, - helmet kuivuvat tasaisesti joka puolelta. Huom! Jos et kuivaa helmiä vaan nostat ne heti maidosta leivinpaperille, helmet valuttavat maitoa paperille ja maito paistuu sitten uunissa helmeen kiinni. Pohjasta tulee "ihanan" rapsakka ja saat helmiisi ikävät paistoraidat pohjaan.
Koska helmet ovat jo imeneet itseensä kunnolla maitoa, ei haittaa vaikka kuivaatkin ylimääräisen pois, helmissä on kaunis kiilto on pelkän maitokastelun ja kuivauksen jälkeen.
- Laita kuivatut helmet uuniin noin kymmeneksi minuutiksi, huomaat miten niiden sävy muuttuu uunissa vielä kauniimmaksi. Huom! Nyt koko keittiö alkaa tuoksua paistetulta maidolta, eli pannukakulta... perheriitojen välttämiseksi suosittelen että käyttämättömästä maidosta tehdään pannukakku. Ota helmet jäähtymään.
(Raakapoltettua kivitavaraa, ylemmässä helmessä patina, alemassa ei. Patinoitu helmi tuntuu sormissa sileältä, raakapoltettu taas karkealta.)
Tätä temppua ei voi toistaa korkealle poltettuun kivitavaraan koska se ei yksinkertaisesti ime maitoa itseensä tarpeeksi. Kokeiltu on.
Olen tehnyt itse maitopatinoita savisille leikkihevosille ja helmille, ja vaikka kenttätestien tulokset ovatkin hiukan puuteellisia (ts. kukaan ei ole viitsinyt tulla mulle asti urputtamaan, jos urputettavaa olisi ilmennyt..) olen itse ollut maitopatinaan varsin tyytyväinen. Saven pinnasta tulee todella silkkisen tuntuinen ja helmiä on kiva hypistellä. Maitopatinoitu esine kuulemma savustuu kauniisti, mutta omat savustuskokeiluni ovat poikkeuksetta menneet mönkään, savustusastiani ovat yleensä olleet niin tiiviitä etteivät purut ole viitsineet alkaa edes kyteä, kunnon savusta nyt puhumattakaan...
- Enkä nyt väitä että tämä on ainoa oikea maitopatina, tai että edes tietäisin aiheesta kovin paljon, mutta yritysten ja erehdysten kautta olen tähän tulokseen päässyt.
- Iloista kevättä!
