Enimmakseen dreijaamisesta.

Ihminen voi dreijata joko oikea- tai vasenkatisesti. Mina olen oikeakatinen. Markin mukaan dominoivasti oikeakatinen. Tama on hyva seka huono asia, dreijatessa on eduksi kayttaa molempia kasiaan eritavoin, toinen muotoilee ja toinen tukee vinhasti pyorivaa saviklonttia. Koska oikeakateni on dominoiva, muotoilen kaikissa tyovaihessa talla kadellani vasurin tulessa perassa miten pystyy. Olen hyva nostamaan savea ja puristamaan siita hyvin ohuita seinamia, mutta paksuja en osaa tehda, johtuen siita etta oikea kasi on yleensa esineen ulkopuolella liikkuva kasi. Jos nostasin ja muotoilisin vasemalla (eli esineen sisapuolella) en voisi nipistaa esineesta loputtomasti savea yhta ohuempaan ja nousevaan seinamaan, savi yksinkertaisesti tyontyy tielta pois ja loppuu kesken liikkeen.
Mark suosii paksuja seinamia jotka helpottavat esinetta sailyttamaan muotonsa kuivumisen ja polton aikana. Minun ohutseinaiset kipposeni saattaisivat napsahtaa rikki viimeistaan poltossa, jos ylipaansa seiviavat kuivumisesta.
Alkaas nyt hoppuilko, kylla, ohutseinamainen, tasaisesti yhta ohut esine selviaa kylla nama koettelemukset. Mutta nyt ollaan opettelemassa miten dreijataan paksuja esineita ja miten saadaan oikea kasi luovuttamaan hiukan valtaa myos vasempaan hansikkaaseen..

Dreijaan yha pikkuisia harjoituskulhoja, johin kaytetaan noin paunan verran savea. Pienia paksuja tuhkakuppeja joiden ainoa merkitysmaalimassa on saada minut oppimaan miten keskitetaan, nostetaan, avataan ja levitetaan kulhon muotoon pauna savea. Siten etta esineella on pyorea, kauniisti aukeneva sisapohja, riittavasti paksuutta pohjassa sorvaamiseen ja viela keskenaan yhteneva ulkonako muihin onnettomiin koekipposiin. Ei ihan niin helppoa kuin kattelyssa luulisi.
Viimeisimmaksi olen harjoitellut paunan saviklunssin avaamista lautasmaiseksi kulhoksi pelkalla vasurilla oikean vain vahan tukiessa ulkoa, tai pysytellessa kokonaan poissa. Se tuntuu silta kuin lapsisi itseaan jatkuvasti ohimoon. Toisisanoen, se tuntuu vaaralta.
Kokoajan kun lakkaan keskittymasta, karkaa oikea kapalani kulhon sisaan ja silottelee sen mita vasuri on yrittanyt tehda. Hittolainen, en edes tieda milla sormella savea ohjailisin kun yritan tyoskenella vasurillani.!

Mark katsoo vieresta, neuvoo ja lohduttaa etta kun taman opin.. olen tosi hyva, ja sitten voidaan jatkaa sylinterinmuotoon.. (jossa varmaan on joku juju jonka tahden matkin henkisesti itseani ohimoon viela monta monitiusta kertaa talla ulkomaankomennuksella..)

Osan paivasta jo lievasti tympaantyneena nostelin valmiita esineita toiseen huoneeseen kuivumaan ja korppupolttoa odottamaan, lopun ajan lajittelin puupolton halkoja raikkaassa ulkoilmassa. Se helpotti vahan..

Ei silla ettenko olisi kiitollinen siita etta jollakulla on kerrankin aikaa ja karsivallisyytta opettaa minulle ja huonotapaiselle oikealle kadelleni vahan tapoja ja tekniikkaa.

Nyt istun hiukan nurjasti, koko vasenpuoli kehosta lukossa.

Tassa tallakertaa..