Lukaisin juuri taas muutaman aikakausiharrastajan blogipäivityksiä viikonlopun saavutuksisa, tai summauksia koko kesästä, ja ihastelin upeita juttua: vaatteita, kampauksia, päähineitä jne..
Vuosi vuodelta toiset harrastajat uppoutuvat yhä syvemmälle aihpiiriin ja täydentävät omaa maailmankuvaanasa tietystä keskiajan kaudesta aiheeseen kuuluvin tykötarpein.
Se on jokinlaista keräilijän, hamsterin ja lasten leikkimökkikulttuurin sekoitusta, pitää olla vaatteet, joissa on oikeat napit, jotka on ommeltu oikein, jotta alta näkyy se alusvaate, joka on puettu oikein, ja ennen kuin se puettiin niin hiukset laitettiin näin, jotta niihin voi kiinnittää päähineen juuri näin, jotta sitten voi etc.. etc.
Neulakko-blogissa kiejoittaja mietti miksi meidän museoissamme keskiajalla tuntuu olevan niin vähän vivahteita. Keskiaika välittyy nykyihmiselle jotenkin karuna, yksinkrtaisena ja ankarana.
Itse olen pohtinut asiaa samoin jo useamman vuoden. Pohdin sitä erityisesti kun jokin lapsuuden ja varhaisteini-iän "ihan oikein" oleva myytti kopsahtaa alas kuin ötökkälampussa käräytetty koi. .. Ne Myytit, tiedättehän, ne joiden jotenkin kihelmöidessä mielessänne kiinnostuitte keskiajasta ja kaikesta siitä. Ne asiat jotka nousevat ihmisille ensimmäisenä mieleen kun joku sanoo sanan "Keskiaika", Ne myytit joista osaa elokuvamaailma pyörittää silmiemme edessä yhä... Niin juuri NE !
Tässä omistani parhaimmistoa.
Myytti nro 1: KESKIAJALLA OLI VAIN LUONNONVÄREJÄ
- Tähän törmää kun lavastetaan elokuvia, tähän törmää kun lavastetaan keskiaika-tapahtumia ulkopuolisen (l. vapaaehtoisen) avun voimin. Kaikki vaatteet ovat tietenkin ruskeita, vihreitä ja erillaisia pölyn ja mudan sävyjä. Selitykseksi tarjotaan usein tätä "eihän silloin mitään värejä ollut, jotain kasvivärejä vain.." no hyvä yleisö: kasviväreillä saa hyvinkin kirkkita värejä!
Muita selityksiä tälle floppaavalle väriskaalalle olen keksinyt nämä: mustavalkoiset museovalokuvat, mielikuva keskiajan vaatimattomasta ja ankarasta arjesta, sekä kalevala-aiheen puhtaan valkoiset pellavatamineet.
Kuitenkin kun katsotaan keskiajan maalauksia ovat vaatteet hyvin värikkäitä, tietenkin taiteilijat ottivat vapauksia väriskaalassaan, mutta muukin värisiä vaatteita oli. Ihan oikeasti!
Myytti nro.2 : KESKIAJALLA KAIKILLA OLI PITKÄT HIUKSET JOITA PIDETTIIN AINA AUKI.
- Ihana, ihana teini-iän fantasiapiirustusten vakiaihe, pitkähiuksiset ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, viitoissan ja pitkissä koltuissaan, (jotta miehen pystyi erottamaan naisesta oli naisella tissit ja miehellä parta). Kun fantasiaelokuvissa esitellään kuningatar, metsäneito tai velhotar liehuvat pitkät kutrit hänen mpärillään kuin shamppoomainoksessa konsanaan. Myös suomalaista keskiaikaa kuvaavissa romaaneissa eräs kirjailijatar lähettää naisankarittarensa hiukset valtoimenaan näyttämölle kerran jos toisenkin. Oi, kiitos!
Hiukan pitemmälle tätä juttua viedään vielä keskiakamarkkinoilla joissa avstaat ovat jotenkin ymmärtäneet että keskiajalla ei ollut kampoja,hiukset olivat takussa ja heinänkorsissa.
Oikeasti hiuksia osattiin letittää, niitä osattiin kihartaa, tekotukat, valkit, väriaineet.. kaikki tunnettiin. Keskiajalla oli saksia, hiuksia leikattiin, siis ainakin miesten hiuksia... ja huorien.
Naisilla oli paljon erillaisia päähineitä; oli huntuja, myssyjä, olkihattuja, huopahattuja, oli alushuntuja, päällyshuntuja, kaula-, leuka-, ja niskaliinoja. Oli tuhat muutakin tapaa kulkea tyylikkäänä kuin harppoa ympäriinsä metriset karvat valtoimenaan pitkin selkää.
Myytti nro.3. KESKIAJALLA OLI LIKAISTA, RESUISTA JA KAIKKI HAISIVAT
- Oikeastaan Euroopassa on ollut rauhallisen likaista 1960-luvulle asti ja osa ihmisistä haisee vieläkin..
Keskiajalla oli ehkä hetken jopa puhtaampaa kuin 1800-luvun työläiskortteleissa mutta mistä sitä tietää. Saunoja, kylpylaitoksia ja kylpemistä ylipäänsä ei ierastettu aivan niin paljon kuin voisi luulla. Kylpykulttuuri oli kukoistanut roomalaisten euroopassa ja toimivia kylpylöitä oli vähän joka puolella mannereurooppaa. Pohjolassa saunakulttuuri taas oli ja pysyi. Kylpyjä määrättiin lääkkeeksi, nuorisolle kylpylät olivat sosiaalisiakeskuksia, naisten tirkistelystä kylpypuuhissa sai rangaistuksia muuallakin kuin satukirjoissa.
Vaatteia pestiin. Vain turkis- ja samettivaatteeita hoidettiin tuulettamalla pesun sijaan, mutta vaatteita ihan oikeasti irrotettiin huolellisesti napit, jalokivet jopa osa kirjailuista oli irrotettavissa ja vaatteita pestiin. Vaatteita tuuletettiin, paikattiin, kierrätettiin ja vaatearkkuja hajustettiin ja myrkytettiin tuholaisten vaalta. Jos näin ei olisi tehty, miten oikein luullaan että arvokkaotavaatteita on säilynyt näihin päiviin asti?
Kun polttopuu alkoi vähetä ja veden lämmitys muuttui kalliimaksi myös kylpeminen muuttui ylellisyydeksi. Kansa kuitenkin pesi kasvonsa, kätensä jajuhlapäiviä varten varmaan kokonaan itsensä.. aina kun näen elokuvissa tai markkinoilla tavallisen maatiasen jonka naama kiiltää likatahroista minua alkaa kiukuttaa. Pieninkin lapsi osaa kysyä "onks mun naamassa jotain?" ja tylsinkin vieruskaveri osaa sanoa "jooon, oota mä pyyhin sen pois!"
Ja mitä hajuun tulee, iin toki perushajuna olivat ihmiset ja elukat, uloste ja muta.. mutta myös kokoelma hajuja joita nykyihminen kohtaa hyvin harvoin: käsityöläisten alueella haisivat tuore puu, hamppuköysi, terva, takorauta. Keittiöpihoissa tuoksui sesonkien mukaan: omenat, kurpitsat, yrtit, sipulit, leipä, saippua.. Juhlapihoissa suitsukkeet ja ruoka. Tuoksuja oli paljon enemmän, ne kuuluivat asiaan.
Myytti nro 4: KESKIAJALLA OLI HYVIN KARUA JA KURJAA, OLI VAIN KIRKKO JA SITTEN OLI NIITÄ NOITAVAINOJA
- Oli ja oli. Keskiajalla kalenteri kulki kirkkojuhlasta toiseen. Kirkkojuhlat eivät olleet samanlaisia hiljaisia messuja mihin me, luterilaiset olemme tottuneet, vaan enemmänkin koulujen loppumista seuraava teinijuhla ja yleinen riehakkuus. Kirkkojuhlien aikaan pidettiin juhlia myös yksityiskodeissa, syötiin paremminja tehtiin ostoksia. Kun meillä on joulu, vappu, juhannus ja taiteiden yö, oli keskiajallakin noin neljä isompaa riemujuhlaa vuodessa. Ne rytmittivät osaltaan vuoden kulkua. Kirkko oli kohtaamispaikka, hesari ja seiska samassa paketissa. Kulkutauteja, sotaa, katovuosia ja niitä noitavainoja oli, usein ne tulivat ainakin kahden combona mutta eivät joka viikko! Noitavainotkin tulivat kunnolla muotiin uskonpuhdistuksen jälkeen, kun keskiajan arkipäivän taikuus ja taikausko nostetiin tapetille. Katolilainen ikvisitio kidutti noituudesta vähemmän ihmsiä kuin uskonpuhdistaja-lapsensa, rääkkättyjen ihmisparkojen määrää on myös liioiteltu. ja paljon.
Myytti nro. 5 KESKIAJALLA NAISILLA OLI IHAN KAMALAA!
- Ei ollut.
En nyt oaa sanoa missä vaiheessa euroopan naiset muuttuivat niin umpioiduiksi. Nykymaailman vapautta heillä ei titenkään keskiajalla ollut mutta nainen omisti (eri maiden ja kaupunkien lakikokelmissa oli toki eroja) esimerkiksi myötäjäisensä ja sai ne takaisin jäädessään leskeksi. Leskirouva oli oikeastaan keskiajan supertähti,hän saattoi aloittaa vaikapa vuokralaisten isännöinnin, hän saattoi ottaa johtoonsa miehensä yrityksen odottaessaan että perheen pojat kasvoivat miehen ikään, tai johtivat yritystä jonkun sukulaisensa takaa vuosikaudet, hän sai pitää tienaamansa rahat. Hän sai muuttaa niin halutessaan, ja tehdä varsin paljon mitä halusi.
Keskiajan vaimo vastasi taloudesta, omisti eläimiä ja käsityövälineitä, kävi kauppaa maataloustuotteilla, auttoi perheensä ammatissa ja shoppaili ihan kuten nykyäänkin. Naisille varatuja ammatteja olivat kätilön työt, alemman keskiluokan sairaanhoitajan työt, ompelijattaren työt. Naisilla saattoi olla rakastajia ja esiaviollisia suhteita, niinkuan kuin niitä ei voitu luottevasti todistaa, niitä ei ollut, oli vain juoruja. Keskiajan keskiluokan naiset saattoivat osata ainakin auttavasti lukea ja kirjoittaa, laskea nyt osasi joka kauppiaan ja käsityöläisen tytär joka oli ikinä rahaa nähnyt. Naiset vierailivat myös toistensa luona, harrastivat muotia ja heillä oli lemmikkejä ilman että kukaan syytti heitä noidiksi!
Tässä lämpimiksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti