Miehonlinnan mielitietyt, seinävaateprojekti, osa 1

Kevät innostaa ihmistä puuhaamaan vähän kaikenlaista. Minä kaivoin varastojeni kätköistä pätkän jämäkkään pellavasekoitetta, josta toivoin riittävän juuri ja juuri kahteen kapeaan seinävaatteeseen.

Löysin seinävaatteisiin sopivan pariskunnan kunvan vähän sattuman kautta internetistä, (sama pari heilastelee kuin sattumalta myös Utan blogin otsikkobannerissa, -tämän huomasin vasta paljon projektini aloituksen jälkeen).  Koska käyttämäni kankaan suikaleet olivat paljon kapeammat kuin kuvan pariskunnan asennot, jouduin asemoimaan hahmoja hiukan uudestaan, ihmisistä tuli pitempiraajaisia ja pitkäselkäisempiä, mutta kohtuuden nimissä ihan kelpo luikeroita näihin seinävaatteisiin. 

Aloittaessasi seinävaatetta muista seuraavat niksit.

1) Vaikka kuinka vihaisit silittämistä, vaikka sinua olisi minun tapaani peruskoulussa pyydetty olemaan silittämättä enää koskaan (nolohko juttu johon liityy palojälki yläasteeni ikkunalaudalla, kostea silitysharso ja pöytäliina.. sekä jokseenkin hämmentynyt ryhmä seitsemännen luokan tyttöjä ja yksi opettaja,, kröhöm! Nykyään osaan oikeasti silittää tosi hyvin, tosin ilman harsoja..), siis vaikka sinua olisi todellakin kieletty ikinä silittämästä yhtään mitään.. niin tässä jutussa sinun täytyy silittää ihan oikeasti. 

Maalattuja seinävaatteita pestään tosi harvoin jos koskaan, erotuksena sabluunapainettuihin seinävaatteisiin joita voi pestä. Maalatut, koristeelliset seinävaatteet ovat yleensä isohkoja, paksuja ja ne on hyvä säilyttää rullattuina joten niitä ei yleensä tarvitse pestä. Aloittaessasi seinävaatteen maalaamisen sinun täytyy silittää maalauspohjasi niin suoraksi kuin vain saat.. mutta! Et luultavasti, ja hyvällä hoidolla joudu silittämään sitä enää koskaan uudestaan. (no, ehkä yhden kerran vielä)

.. eli yksi: silitä seinävaatekankaasi mahdollisimman sileäksi.

2) .. piirrä liidulla/lyijykynällä suunnittelemasi seinävaatekuvion ääriviivat.

Tässä voit käyttää vaikka mitä apuvälineitä, heijastaa kuvan projektorilla, piirtoheittimellä, piirtää läpi valopyödällä.. Minä teippasin kankaan kotini välioveen ja piirsin vapaalla kädellä ensin hennot ääriviivat, pidin pienen tauon ja korjailin sitten ääriviivoja rauhallisesti uudestaan. Sitten irrotin kankaan seinästä ja vein sen työpöydälleni.

3) .. Suojaa työpöytäsi maalilta. Kangas päästää maalia läpi. 

Itse suosin hiukan pehmää pöytäpintaa jossa sivellin liukuu kivasti kankaan päällä, ja märkä väri saa imeytyäkkin vähän kankaaseen. Suojaukseni pohjimmaisena on vanha pyyhe jonka päällä on sanomalehteä ja sitten kangas. Työtä on hyvä välillä kurkata pohjapuolelta ettei kangas imeydy kiinni sanomalehteen tai päästä väriä sittenkin leviämään pöydälle asti.

Sitten vain töihin!

 

Lyijykynällä tehdyt ääriviivat. Seinävaatteen reunat ovat vielä huolittelematta. Silitysoperaatiossa voit kääntää reunat valmiiksi nurjalle puolle ja huolitella ompelukoneella, tai vain vetää siistit siksak-ompeleet kankaan reunoihin. Tässä työssä ei ole tehty kumpaakaan koska en osaa ommella sitten saumaakaan, siskoni lupasi huolitella valmiit työt sitten lopuksi, sillä ehdolla että ymmärrän jättää edes pienet saumanvarat.

 Seuraavaksi vahvistan ääriviivat maalilla.
Tässä kokeilen nyt uutta materiaalia, akryylimaaleja kangasvärien sijaan.
Kangasvärini olivat suosien saatossa kuoleentuneet aika pahasti (kuivuneet). Muistelin kuulleeni miten ohuet kerrokset akryylimaalejakin toimivat hyvin erillaisissa merkkilipuissa, joita ei pestä pesukoneessa, ja jotka altistuttaan liikaa huonolle säälle vain korvataan uusilla. Kuten jo mainitsin, en usko että näitäkään seinävaatteita pestään kovin ahkerasti, eikä roikoteta sateessa, joten päätin rohkeasti kokeilla akryylimaaleja, mutta vain ohuina kerroksina.
Koska en kuitenkaan vielä tiedä miten kangas ja akryyliväri pitävät liittonsa (voihan olla että maalit hilseilevät käytössä pois) en suosittele niitä vielä muille.

Kangasvärejä saa ostaa useista askartelukaupoista tai tilata suoraan valmistajilta. Kun ostat kangasväriä, osta aina uusi, avaamaton purkki vaikka askartelukauppa tarjoaisikin "heidän paakaamaansa" pienempää/edullisempaa pakausta. Kangasväri vanhenee ajan myötä, ja aina altistuessaan ilmalle (purkki avataan)  se hapettuu ja vanhenee hiukan lisää. Vaikka kauppa muuta väittäisi, heidän pikku purkkiensa ikä voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väiltä, ja he ovat pakanneet ne pikku purnukkansa alunperin siksi ettei kangasväri vanhenisi heidän omaan hyllyynsä. (Olen tästä asiasta erityisen kriittinen pilattuani kerran satsin hyviä T-paitoja tälläisen nerokkaan kauppaidean vuoksi, - myyjä syytti minua ammatitaidottomaksi harrastelijaksi jonka ei olisi pitänyt ostaa kangasvärejä alunperinkään, -miksi niitä sitten myi harrasteliike on minulle edelleen täysi, ketuttava, mysteeri.)

Kangasvärejä saa valmiiksi värjättyinä, tai voit värjätä ne itse nestemäisillä pigmenteillä. Helppoutensa vuoksi suosittelen valmiiksi värjättyjä värejä.
Kangasvärien pakkauksissa yleensä lukee ohjeita värin kiinnitykseen, usein kiinnitys vaatii lämpöä, ja hyvin kiinnitetty väri kestää pesua ja kulutusta. Kiinnitysohjeissa suositellaan yleensä värin kiinnittämistä silittämällä kangasta silitysraudalla, ja jotta väri kiinnityisi hyvin, sopivassa lämmössä, suositellaan kangasvärejä vain luonnonkuiduille kuten puuvillalle, jotka kestävät lämpöä paremmin kuin muoviset tekokuidut.  (okei.. miehän sanoin että ehkä joudut silittämään kankaan vielä kerran, mutta se onkin sitten viimeinen kerta, -jookos!)

 Sitten alkaa se hauska osuus!  Osaatko kuvitella miten hauskaa on värittää tosi isoa värityskirjan kuvaa tosi isolla siveltimellä?! - No tässä ei tarvitse kuvitella, tässä pääsee ihan kokeilemaan ja se on tosi kivaa! (Akryylimaalin menekistä kertonee kuvassa oleva pienoismallimaalin purkki, josta jäi  vielä paljon käyttämättäkin. Kangasväreillä olen yleensä tehnyt vähän paksumpia kerroksia, ja loput kangasväreistä on hyvä antaa vaika kaverille joka innostuu kanssa tekemään oman seinävaatteensa, etteivät sitten vanhene!)
 Ohuiden kerrosten huono puoli on se että lyijykynä kuultaa hiukan maalien alta. Seinävaatteet tehdään kuitenkin lähes aina sen sellaisille kankaille joista päivänvalo kuulttaa hiukan läpi eivätkä mitkään maalaukset näytä hyviltä vastavalon hohtaessa maalauksen läpi.

 Lopuksi maalasin ääriviivat vielä uudestaan ja parantelin laskoksia valkoisilla korostuksilla.

Otsikossa mainitaan Miehonlinnan Mielitietyt, joiksi aloin pariskuntaa nimitellä kun kyllästyin puhumaan "kuikeloista" ja "laiheliineista".
Minusta on kiva leikkiä voluumilla vaakunoiden sijoittelussa,  joskus on kiva bongata ihan pieniä vaakunaiheita maalauksista sieltä täältä, jouskus taas maalata koko tienoo vaikka sini-valkoiseksi Miehonlinnan linnoilla koristeltuna. Mielitietyt saivat kumpikin kantaakseen miehojen vaakunoita, miehen hupun reunat koristelin vaakunarivillä, neitokaiselle tein vyöpussin (ei kuvassa). Hiukan myönnän kaipaavani Walcialan kylän valkovuokkoja jotka aikoinaan pudotettiin Miehonlinnan vaakunasta pois, en muista enää miksi, valkovuokkoja olisi ollut tosi kiva käyttää tässäkin työssä varsinaisena piilomainontana.

Pitää muistaa laittaa sana kiertämään mielitiettyjen ripustusohjeesta, tässäkin kuvassa pariskunta on selät vastakkain, eli väärin, - sillä korostetaisiin pariskunnan eroa. Kasvot vastakkain, - niin nämä teinit kuuluu laittaa! Ettäs tiedätte!

Kustavilaisessa hovikulttuurissa (miksei muissakin) kuulemma hallitsijaparin kuvien ripustamisella, joko kasvot vastakkain tai katseet erisuuntiin käännetyinä, pyöritettiin kuninkaallisia Kauniita ja Rohkeita hoviväen tietoon, ja jopa Suomen pikkuporvarit saattoivat vaihdella muotokuvien paikkoja salongeissaan muodinmukaisiksi sitä mukaa kun pääkaupungin serkut niistä kirjeissään kertoivat.
Suomalaissa salongeissa siis keikuttiin aina vähän jäljessä viimeisistä hovikuviosta ja hallitsijaperheen jäsenet saattoivat roikua salonginseinillä erontunteissa vielä pitkään silloinkin kun Tukholmassa oltiin jo palattu tulisesti yksiin!

Toivon että san tämän pariskunnan esittelykuntoon Miehonlinnan Suwiöihin toukokuussa ja näemme silloin hilseileekö nuori rakkaus irti taustastaan tai aiheuttavatko akryylimaalit muuta päänvaivaa näissä seinävaatteissa. Lupaan silloin osan 2, eli ripustuskuvat!