stressimorsiammen tunnustuksia...

Viiden kokonaisen viikon ja noin kuuden päivän päästä sitä pitäisi ehtiä vain olla ja ihastella tämän ja muutaman muun ääressä sitä miten ihanaa elämä on. Eli noin kuuden viikon päästä sitä pitäisi jo köllöttää aviosäädyssä uutena rouvana.. (jos stressihepuli ei ehdi ensin!).
(kuvassa Lintukodon yhden majoitusrakennuksen ovi, noin 6.49 lauantai-aamuna Suwiyössä, kun uni ei enää riittänyt.)

Olen kevään aikana keskustellut häistä yhden sellaisen rouvan kanssa jonka häät olivat helpot: kutsut jaettiin käytännössä käteen, töistä oltiin pois vain yksi päivä, vihkiminen oli kirkossa siten kuin ajanvaraus onnistui, ja ravintola hoiti lopun! Toinen, tämän kesän juhannusmorsian, puolestaan on varannut hääpaikkansa kaksi vuotta sitten, lähettänyt kutsut viime Elokuussa, ja ostanut hääkoristeensa viime lokakuussa. Ensimmäinen keskustelukumppani piti naimisiin-puolessa vuodessa- kavereiden avustuksella- aikatauluani hyvänä, jälkimmäinen jokseenkin liian kevyeltä.

Itse pidän sitä juuri nyt, puolikkaan salmiakkipussin syötyäni (ja se on stressinlievitykseksi) ideaa jotenkin raskassoutuisena. Moni asia on mennyt hyvin: meillä on hääpaikka, astiat, äänentoisto ja jokseenkin koko keittiöhenkilökunta, liiton siunaus, kampaaja, pukukangas sekä aika Kouvolan poliisitalon maistraattiin, sekä maistraatin esteselvitys.
Vielä puuttuu sittenkin bändi, koristeet, konkreettinen käsitys kukista ja koristeista, kengät, vapaata töistä omiin polttareihin, ruokalista, konkreettinen juomalasti (hakijat on jo), selkeä määritelmä asioista joita voisi pyytää joku muu tekemään.. ja erityisesti vieraat!

Ilmoittatumisaikaa on vielä jäljellä noin viikko. Suhteessa siihen määrään jota kutsuimme, tähän menessä ilmoittatuneita on noin viisi. Kyllä, minä näen painajaisia (monia eri teemaisia jos olemme tarkkoja) esimerkisi siitä etteivät vieraat ilmoita, tule tai viihdy. mietin myös unohdinko jonkun tärkeän, kaikilta en saanut esimerksi osoitetta, joihinkin tuttuihin yhteydenpito taas on ollut enemmän hiljaista..

Kuitenkaan en murehdi esimerksi pukuani. Pukuni kun lojuu edellleen kangaspakkana kirjahyllyni päällä (kaukana mahdollisista kissaperäisistä tärvely-yrityksistä) ja olen enemmän kuin onnellinen ettei tuota pukua tehty talven mittaan... olen nimittäin laihtunut n.12kg tänä talvena, siinä olisikin sitten kiva, väljä mekko.
Pukuun aloitin kunnianhimoisen kirjontatyön josakin vapun aikoihin. Aikomukseni on kirjoa kultareunaisiin medaljonkeihin (se tarkoittaa ympyrää) kesän erillaisia hedelmiä, marjoja ja kukkia. Medalijongit on tarkoitus ommella kiertämään puvun helmaa. nopeasti laskettuna tarvitsen 28 medaljonkia joista valmiina on 15. Kiirehän tässä voi tulla..

(Kirjottavana mansikka, näkyvillä myös kielo, ja punainen viinimarja, pohjakankaana ihanainen luomu-silki, lankoina puuvilla ja melkeinmetallilanka)

Ainiin, kiiresstä ja ompelusta.. 1000-metrin ompeluhaasteeni tyssähti loppuunsa vähän yllätten, ennenkuin ehdin kirjoittamaan haasteeseen suunittelemasta radiohiljaisuudesta, sillä tiesin että tuhat metriä oli menossa rikki ihan pian, ehti voitokas ompelija tiedottamaan oman tuloksensa julki FB:n kautta, no hupsis, en sitten toteuta yhtä ideaa liittyen Nuijasotaan. En.
Kuitenkin olen päättänyt julistaa voiton ja palkinnon julki vasta investituurassa.

(selvisi sitten miksei ruohosipuli itänyt, raitapaita ei ole laatikossa vessa-asisalla, vaan istumassa pikku taimet tiiviiksi.)

Lopuksi kehun että parvekepuutarhani voi erinomaisesti.
Ensimmäinen mansikkasato on oikeastaan jo syöty kevät-helteiden aikana, ja nyt puutarhassa eletään herneiden, koristekurpitsoiden ja avomaankurkkujen kautta, on muhkeat varret!. Puutarhassa kasvavat myös tilli, basilika, tomaatti, enkelipelargonia, orvokki, ja persilja. Suuri vaivannäköni idättää siemenestä basilikaa, salviaa, organoa ja kuvassa nähtävää ruohosipulia, pettivät jälleen. Kaikkia taimia ei tietenkään istuttu maahan, vaan eivät vain kasvaneet! Ruukkussa saapuneet keittiöyrtit (persilja, basilika ja salvia) sen sijan ovat kukoistaneet erinomaisesti istutuksen jälkeen.
Tilli iti, ja voi hyvin, vahinko ettemme oikeastaan pidä tillistä kovin paljon.
-Jokohan uskoisin että pussisiemenet eivät minun puutarhassani menesty?

jatketaan sitten aiheista myöhemmin.


Summa summarum:
I'm freaking out whit my weddings, I see a lot of bad dream about nobody coming/he's breaking up whit me/foodpoisoning at the feats/etc. I hope I would start to dream about something sweet.
Actually we have things going'on smooth: we have even wineglasses and the hairdresser ready to go!
I have strated to make emboirdings for my wedding-gown (which is hand-tailored for me by my sister, just one week before, -so I can't lost any more weight,-lost 12kg during winter!). These litle circles are made cotton-on-silk, and the allegorie is about summer flora.
I need 28 circles and I have 15 done. busy-busy!

The last picture is about our balcony-garden, and mr. Niilo aka.Gaston, who loves to sits thing on their roots, we have lost few plans thanks to his hairy-butt! Otherways garden is great, we have cucumbers, tomatoes, basil, sage and parsley, also some flowers!

-laters!

Väliaikatietoja

(Nyt kävi niinkuin Heinille. Kamera ja kameran piuha ovat täällä jossain, mutta eivät tässä..)

Olen muuttanut taas uuteen kaupunkiin, tälläkertaa Turkuun. Muutto on vienyt viimeisen viikon täysipäiväisesti seiniä maalaten ja laatikoita purkaen.

Ohessa muutama hassu huomio:

- Keraamikon muutossa kaikki laatikot joissa lukee "astioita" tai "keramiikkaa" eivät luonnollisestikaan kuulu keittiöön. Jostain syystä siellä jokainen näistä laatikoita kuitenkin käy kääntymässä. Jotkut jopa kahteen kertaan.

- Huonekorkeus on taas muuttunut. Nyt ennen kohtalaisen sopivat vehot ovat jo liian lyhyitä, ja lyhyet verhot vieläkin lyhyempiä. Kuitenkin ukkokullan ohuet valoverhot, ne jotka ostettiin ylipitkinä ensimmäiseen asuntoon.. ovat edelleen 15 cm liian pitkät!

- Tavaroita purkaessa sitä tulee helposti luovuttaneksi kirjahyllyn kohdalla. Siis tarkoitan että kun seinä on vihdoin maalattu, hylly koottu (hyllynkiinikkeet eivät kadonneet tässä muutossa!) ja ne kymmenet kirjoja sisältävät laatikot, joista muuttoväki auliisti valiti, saadaan puretuksi (eli kirjat nostettua läjiksi hyllyihin).. saat huomata että jotekin aikuismainen ja hyvä kirjahyllyn sisältö on sekoittunut niihin vanhoihin lastenkirjoihin joita ei vaan ole raaskinut heittää pois. "Kulkutautien historia", "Kiinalaiset kellomurhat" ja "öljyn standaroinnin peruskaaviot" olivat saaneet hyllylle seurakseen sellaisia klassikoita kuten "Jutta on Ponihullu!" ja ""Nina, balettityttö"..Noinkohan jaksan järjestää kirjoja aihepiireittäin ennen tupareita, tai joulua.

- Laajakangas on liian pieni, tai sen seinän jolla köllöttää tykki ja laajakankaan seinän väli on muuten epäsopiva. Nyt taidetaan myydä pois se vanerilaajakangas ja maalata uusi "televisio" suoraan seinään. Onneksi erikoishimmeä maalia jäi edelliseltä kerralta paljon.

- Vaatekaapin lisähyllyt saapuivat keskiviikkona. Sitä ennen asunossamme oli kolme suurta tankokaappia, mutta vain kuusi pikkuista hyllyä itse kaapeissa. Lajttele siitä sitten sukkia! Riemuksemme lähirautakaupan valikoimaan kuului juuri oikean kokoisia hyllyjä!

Tätä täällä.

Ikäväkseni joduin missaamaan niin taidenäyttelyjen avajaisia, Hämeen Linnan KA-markkinat sekä Ofelian Tamperen kekkerit.. koska on ollut tätä tekemistä.

Ei täällä mitään taiteilla! Ulos siitä!

(kamerassa lojuu kuvia pariinkin päivitykseen mutta on niin kuuma.. siksipä päivitän vain pikku purnutuksen tulöevaisuuteeni liittyvstä asiasta.)

Tiedättekö mikä näyttää olevan minun elämässäni se uhanalaisin rakennus? Se ei ole kyläkoulu, lähikirjasto, kivijalkakauppa eikä terveyskeskus. Ei asiamiesposti eikä edes lähipubin terassi (vaikka kaikki nämä tunutvat katoavan ihmisten läheltä aivan liian nopeasti). Minun nenäni edestä on joko viety, tai ainakin uhattu viedä liki asuinkelvoton, tyhjyttään kumiseva röttelö: vanha kasarmi tai tiilinen tehdasrakennus.

ts. Työhuoneeni, ja monien muiden työhuoneet.

Asuessani Savonlinnassa lukioaikoina en aivan tarkkaan muista oliko sielläkin ateljee-pula, mutta muutamasta galleriarakennuksesta muistaakseni väännettiin kyllä kättä.

Hämeenlinnassa pääsin jo ihan itse seuraamaan miten ensin kouluni irtaimistoa palloteltiin ensin puheissa ja sitten konkreettisesti kaupungin puolelta toiselle, eikä muutto itsessään ollut kuulemma edes ensimmäinen.
Sitten toimin hetken Poltinahon taidekasarmilla alivuokralaisena, ja sain vähintään kerran parissa kuukaudessa muistutuksen joltakulta toiselta asukkaalta siitä miten "kohta se häätö tulee tähänki torppaan!"

Porvoossa olessani kuulin aina vierailuilla juttuja siitä miten Taidetehtaan kiinteistöön kohta iskee häätö, ja mihin siitä sitten joudutaan... Muutettuani Porvoseen en edes yrittänyt etsiä työhuonetta sillä Taidetehdas oli jo suljettu, ja kansalaisopistonkurssini taidegrafiikan parissa sai häädön ennen joululomaa silloisesta rakennuksestaan.

.. Ja nyt olen sittn muutamassa Turkuun ja... yllätys-yllätys kohtasin asiaa tutkiessani tämän www.verstas.vuodatus.net ja tämän www.facebook.com/group.php?v=wall&gid=7746395916

Kaikissa tapauksissa tarina on aika sama. On kiinteistö joka ei enää käytetä sen alkuperäiseen tarkoitukseensa. On taiteilija-käsityöläisryhmittymä jotka päivätyönsä ja muunelämänsä ohessa saavat ympäripuhuttua jokusen kaupungin virkamiehen suostumaan siihen että ko. tilan saa vuokrata porukalle suht. halpaan hintaan. Vuokran lisäksi tarvittavat remontit, kiinteistön normalin ylläpidon, ja joskus jopa jätehuollon, vuokralaiset hoitavat itse. Tehdään talkoota, tehdään kolehtia. Riidellään joskus oikein kunnolla.
Sitten tulee ensin joku tarkastaja joka valittaa kiinteistön kunnosta ja epäilee että home/vesivahinko/esteetön liikkuvuus on vaaraksi kiinteistölle.
(- Jos tilassa ei näitä ole alkavat urheiluseurat ja kiinteistönperinneharrastajat kysellä koska he saavat muuttaa taloon myös ja kaupunki joutuu arpomaan seuraavat vuokralaiset, mutta tätä onneksi käy harvemmin)

... monien mutkien ja kommellusten jälkeen kiinteistön ympärillä oleva maapala havaitaan kelvolliseksi, se kaavoitetaan ja aletaan suunnitella uutta. Vuokralaiset jotka ovat "ahkeroineet ja pitäneet kiinteistöstä hyvää huolta sekä tunoneet väriä ja iloa naapurustoon" (kuten paikallislehti sanoo" tai " päästäneet paikat rempalleen, saaneet toistuvia huomautuksia jätteenvarastoinnista sekä paloturvallisuuden laiminlyönnistä ja valvottaneet muita" (kuten kiukkuinen yleisönosasto sanoo) saavat muuttokehoituksista viimeisen ja talo pitää tyhjentää.

Tässä vaiheessa ensimmäinen sukupolvi vuokralaisia ja aktiiveja on jo väsynyt ja muuttanut pois. Jäjelle jääneet koittavat löytää uutta toimitilaa ja osa muuttaa vähin äänin naapureiden autotalliin, asunnon vierashuoneisiin jne. Yhteisö hajoaa ja on syntyy katkeruutta.

Sitten jos hyvin käy, sytytetään valot uuteen vanhaan röttelöön jonka portaikoissa hilseilee maali ja parkkipaikka on pelkkä sorapläntti keskellä pusikkoa. Hetken aikaa on toivoa, sillä vuokrasopimus on halpa ja vuokra-aikaa "ainakin pari kolme vuotta."

***

Että semmoinen noidankehä. Sen sijaan että Hämeenlinnassa, Porvoossa Tai Turussa oltaisiin valmiita sumaan yhden -kahden vanhan rakennuksen jäädä niille sijoilleen ja antaa ympärille kehittyä se osaava ja kiinnostava kultturiympäristön laitetaan kulttuuriväki raahaamaan omaisuuttaa ja odsaamistaan milloin mihinkin kuin evakkoväki ainakin.

Perustelu sille että taideväki vuokralaisena on huonosti kannattavaa on paljastunut minulle valheeksi: niin ovat kaikki muutkin. Nyt uuden laman aikana ovat isot ja pienet kiinteistöfirmat saanet kaikki kokea samaa: kyykytystä. Vuokria on jouduttu laskemaan alemmas tai se-ja-se yritys on lähtenyt lätkimään.
(Taideryhmät eivät ole tätä juuri tehneet sillä vuokra on jo valmiiksi puhuttu ja häätökorttia vilautetaan joka kerta jos vastaan aletaan pukisemaan.)

Toisinaan mietin kuinka tappiollista toimintaa on antaa moisen joukon loisia jossakin käytöstä poistetuissa rakennuksessa. Mutta tapaus Porvoo selitti minulle ettei siellä ihan tuottamattomia olla. Osuuskunnat ja yrityiset tekijät jotka harjoittavat toimintaa ammattimaisesti maksavat veroja, tekijät ostavat myös materiaalinsa, kuljetuspalvelut, vartioinnin paikallisista palvelun tarjojilta. Aktiivinen toiminta tarjoaa työharjoittelupaikkoja, jopa pätkätöitä, ainakin samoissa määrin kuin jokunen muu paikallinen työnantaja.
Nekin jotka ovat liikkeellä harrastuspohjalta, tai yhdistyksinä kuluttavat palveluja ja maksavat vähintäänkin vuokraa siinä missä muutkin.
Kun vielä mietitään että kyseiset vuokralaiset ylläpitävät yleensä itse kiinteistön peruskuntoa varsin hyvinkin (Hämeenlinnassa tiedän että Taidekasarmilla ihmiset uusivat itse ikkunoiden tiivisteitä ja huolehtivat kovilla pakkasilla etteivät putke jäädy loma-viikonlopuinakaan) en pitäisi taideyhteisöä kaikkein vastenmelisimpänä asukkaana.

Lisäksi jos käsityöläisille- ja taiteilijoille järjestetään kelvollinen ja turvallinen työskentelypaikka säästyvät niin monet naapurit! Ei enää maalinkäryä käytävissä, ei rälläkän rätinää viikonloppuisin, ei savenpölyä ja rautaoksidatahroja kellarissa, kangaspuut eivät paukuta. Ompelukoneet hiljenevät ennen kahdeksaa. (Puhumattakaan siitä miten punaviinin ja kynttilöiden vaaralinen kombinaatio ei enää valvotaisännöitsijää puutalo-osakekompelksissa.)
... mielenterveyspalvelutkin säästävät jokuen lantin. Mutta siitä lisää joku toinen kerta.
***

Öhöm. Jos joku nyt tietää työtilan/työhuoeen vapautuvan Turussa, ilmoitelkaa siitä minulle!
Ja liittykää tukemaan näitä taideyhteisöjä, käykää avoimissa ovissa, käykää näyttelyissä. Laskekaa huoneisii jäätävän syvä hiljaisuus kun joku alkaa vaatia taidekasarmien tonttitilaa usio käyttöön. Puhukaa taiteen ja tekemisen puolesta!