Paivaretki Bishop Castleen

Sain kutsun lahtea mukaan lauantairetkelle Walesin rajakaupunkiin nimelta Bishops Castle, tai jotain sinnepain, kavimme paikalisessa panimoravintolassa lounallaa ja kavelimme sittan vahan. Tassa herrtaisesti koristeltu ovi..

Ja tassa nayteikkuna paikallisesta Intia-kaupasta jonka nayteikkunassa kollotti hyvin elamaansa tyytyvainen kissa. (ei myytavana)

... Ja tietenkin Jonkun on asuttava tassakin osoitessa!

Kuva hyvin seesteiselta hautasmaalta kylan kirkon luota.

Ystavallinen baari, jonka toinenkin ovi oli lukossa..

Punainen puhelinkoppi!

Ja kaupunkinakyma..

Ulkoilmalaboratorio ja Midlandin vuoret.

Jos tyoturvallisuusviranonomaisia kiinnostaa niin hra. Griffithsin tyopajalla lisailmanvaihto ja poistoimu labroratoriotyoskentelyssa ja punnitustustilanteissa on hyvin hoidettu. Reipas itatuuli puhaltaa kivasti yli korvien kun suuret punnitusmaarat (miksei pienetkin) tehdaan ulkona! Tietenkin voimme tehda punnituksia vain kun ei sada kovin tiheasti, ja vaakakulho pitaa muistaa peittaa muovipusilla koska se on kulunut puhki jo vuosisatoja sitten. Punnuksissa on hanen majastettinsa oikeaksi todistavat leimat (kun vaan tietais kuka kruunupaa oli kyseessa) ja oikeastaan tammoista heiluri vaakaa on ihan kiva kayttaa...
Myos slippien sekoitukset (ja osa lasituksista) tehdaan tassa ihanteellisessa ulkoilmalaboratoriossa, koska lampotila ja ilmankosteus on about sama molemissa. (oikeastaan joskun miusta tuntuu etta ulkona on kuivempaa kuin sisalla..) Mie viihdyn!

Ja tassa, toivottavasti ei ihan niin pikimusta kuva kuin mita minun koneellani nakyy, kuva loisatavasti Midlandin vuoristo kavelypuistosata Churc Strettonista, jossa seisoimme tuulen pieksemina juuri sen verran etta ehdin ottaa valokuvan, ja sitten kaasutimme autolla karuun. Tanne rikkaat keski-ikaiset reippalijat tulevat nauttimaan purevasta tuulesta, lampaista (jotka vievat voileipasi) ja huikaisevista maisemista!

Mikali putkimies tulee kaymaan saamma raakapolton kayntiin ensi viikolla, poltamme kaasulla ja joku putki taytyisi yhdistaa.. Joten Putkimiesta odotellen.

Savivalistusta: en osaa edes kaulita!

Jos pitaisi valita viikonpaiva, niin olen mielummin mitaan osaamaton ja rahmakapala maanantaina kuin perjantaina. Maanantaina on koko viikko aikaa ottaa uusi tekniikka haltuun. Kun taass perjantaina iskisi vain silkka ketutus.

Tanaan aloin harjoitella slab-build tyoskentelya, jota suomessa levytekniikaksi kutsutaan. Kotona sita vaan plaiskaiseen kontin savea prassiin ja pyorittaa litteaksi levyksi. Taalla ei.
Mark on havittanyt prassinsa vuosia sitten huomattuaan miten huono se on punasaven kanssa tyoskenellessa. Prassin lapi vedetty savi reipeilee ja halkeilee kuivuessaa,. poltollakin on oma vaikutuksensa tulokseen mutta jos vaan puristat saven litteaksi telan avulla, saat syyttaa vain itseasi.

Mark opetti minulle miten savi ensin vaivataan, sitten taputellaan litteaklsi ja neliskanttiseksi paksuksi kontiksi. pistetaan kankaan paalle ja laitetaan molemmin puolin oikeanpaksuiset puukepit. Kaulitaan kerran, hyvin vahan, ulkoreunoihin pain. Peitetaan kankaalla, kaannetaan kankaiden valisssa pohjapuoli ylospain, kaulitaan taas, mutta nyt poikittaissuunnassa edelliseen nahden. taas ihan vahan. Kaannettaan,... jne jne. valilla leikataan saven reunat tasaiseksi suorakaiteeksi koska puorealla levylla ei tee mitaan.. ja taas kaulitaan...
Pikku hiljaa ja monen monen kaantokerran jalkeen savi on kaulittu keppien tasalle ja on silea, tasapaksu levy jossa on siistit reunat. Nostat kankaan paalla puulatkalle, laitat toisen latkan paalle, kiepautat ympari ja kas, kakku lojuu nyt kankaan alla puhtaan puulatkan paalla! Kangas kuivumaan ja uusi kehiin..

Noh, alkuunhanh tama ei luonnistunut yhtaan ja mina pidan hirveaa jysketta ja ryminaa saven kanssa painiessani mutta lopulta! Saatiin pari levya aikaiseksi.
... mutta harjoittelua tamakin vaatii.

Sitten Mark naytti uuden kivan tempun, otat savilevyn, leikkaan sen viela kerran keppien kanssa nelioksi, siistit reunat. painat tai raaputat saveen pintakuvion, asetat paalle neliskanttisen pienen puulatkan. asetat latkan paalle isoman alustan jo toistat aikaisemman ylosalaisin kammon. ja kas, nyt sinulla on sieva kantikas lautanen kuivumassa sisapinta puulatkan paalla pohja valmiina viimeistelyyn. nerokasta ja pirun simppelia!

Tama talla kertaa. Kuvia myohemmin!

Viikonloppu Birminghamissa

Lahdin paahanpistosta viikonlopuksi Birminhamiin joka on laheinen suurkaupunki. Kuvasin matkallani kamerasta paristot loppuun ja laitan tanne nyt muutaman kuvan, ja muuten toivon etteivat nama kuvat ole yhta mustia teilla kuin ne ovat talla koneella jolta ne lahetan maailmalle.

ohom. En pida Birminghamista.
1) Liian suuri ja multikulttuurinen, et valttamatta ymmarra kenenkaan puhetta.
2) Liian suuri ja toykea.
3) Liian suuri ja pahaa ruokaa ravintoloissa.
4) Liian suuri, eksyin jatkuvasti enka kuitenkaan liikkunut kuin keskikaupungilla.

Tassa nyt ensimmainen kuva Birmighamin keskustasta joka on uudelleen rakennettu niin monta kertaa ettei kukaan ole enaa varma kannattiko moinen.

Tassa taas ehdotomasti lempipaikkani koko kaupungissa, eraan suuren kirjakaupan takahuonneessa sijaitseva kuppilassa jossa saa juoda teeta ja lukea kirjoja ikkunan aaressa nurkkapyodassa, ja ihan yksin!? (okei, olin liikkeella hyvin varhain sunnuntaiaamuna.) Hyva piilopaikka ja hyvia kirjoja..

Tassa taas esimerkki siita miten tasan eii marjat. Museon keramiikankokelmasta (paljon kuvia ja paljon tunteita!) Aviopari Leachin toita. Suurempi: Rouva Leach ja pikkuiruinen rasia hra. Bernadt Leach, studiokeramiikan ja modernien keramiikkakijojen isa ja alkujuuri. Rouva Leach teki avioparin viimeisina vuosina lahes kaikki miehensa lasitukset, jotta talle jai enemman aikaa kirjoittaa, antoi kyllakin tarkat lasitusohjeet.. joten teorissa nama molemmat esineet saattavat olla enemman rouva Leachia kuin kukaan arvaakaan..

Ja Victorian aukiolla naermme etta saippuan heittely suihkulahteisiin on selvasti kansaivalista hupia...

Kun taas Pyhan Markuksen/Matteuksen katedraalin aukiolla ei ollut ketaan, arvatenkin siita kiitos kaupungin tupakoinninvalvojille!

Julkkisiakin nain, tassa herra Lord Amiraali Nelson. Ilman puluja I see!

Samaten kuningatar Victoria nauttimassa sateisesta sunnuntaista..

Tassa tunnelmaa Birmingahim taidegalleriasta, (jossa minulla oli valokuvauslupa!) puoli galleriaa oli tosin suljettu uudelleen jarestelyn takia mutta Prerafaeliittojen taiteen ja taideteollisen muotoilun galleriopihin oli vapaa paasy.

... Ne lupaa vaan, en nahnyt yhtakaan!

Hyva tietaa missa on lahin Artturi Reinikainen!

Tassa kuvassa vasemalla on hostellini, Birminghamin bacpakkerit. Halpa ja hankala varata ilman luottokorttia, tassuttelin lopulta suoraan sisaan ja sain vuoteen pelkalla tuurilla. Ei mikaan ihmeellinen paikka ja yo kitisevassa ikea-kerrossangyssa ei ollut mikaan mukava kokemus. Aamulla sain kuitenkin pikkuisen aamiaisen ja talosta loytyi toimiva netti.

Ja vaikka kuva onkin vinossa voitte nahda miten karmivat varit tassa hostelissa oli! Makuhuoneessa oli samaa kirkuvan kirjavaa lastenkutsuvaritysta perati viitta eri varia (joita kaksi purppuraa..) muutenkin hostellin koko kalustus oli hankittu ikeasta yhdella kertaa..

Mutta olipahan reissu.

Iltasella naytti etta paluumatkani jaisi puolitiehen Shewsburyyn jatkoyhdeyden peruunuttua tulvan takia, tunnin odottelun jalkeen seuraava juna kuitenkin saapui ja poimi mukaansa aikas kiukkuista porukkaa..

Huomenna jkatkamme taas dreijauskoulussa.

Siihen asti terveisia kaikille teille!

Hieman lisaa dreijauksesta: kaksi vaaraa katta

"dreijaavatko kaikki teillapain noin?" - Tama lause kuulosti samalta kuin kysymys "siis teillapain maan sanotaan olevan littea?" ja minua havetti.

En tieda mista olen oppinut tavan dreijata sormenpaillani, pikkutavaraa on helppo tehda kapeilla pienilla sormillani, mutta ison kanssa tulee ongelmia. Olen tavannut kipristaa sormet rapylaksi ja dreijata sitten lahinna brutaalilla voimalla.. (tassa varmaan selitys siihenkin miksi en osallistunut dreijauksen tekniseen sarjaan tana syksyna, en olisi saannut aikaan kuin kyyneleita.
Noh, Onneksi Mark on paattanyt karsia huonot tavat minusta vasytystekniikalla, teen kulhoa ja sylinteria viela vaikka paluumatkka Mancesteriin, mutta niita mina teen..
Han opetti tanaan tyynesti miten oikeasta kadesta kaytetaan saven nostamiseen rystysia, ei sormenpaita. Rutistat vaan oikean kaden etusormen koukkuun ja kaytat nain muodostuvaa luupallukkaa tyokaluna, ei kynsia, ei vaappuuvaa sormenpaata ei mitaan.
Ranskalaisessa tavassa (englanissa kaikesta loytyy myos ranskalainen versio) rystysen kaveriksi suoristetaan viela peukalo ja talla kivalla 90-asteen kulmalla yhtaaikaa tuetaan ja nostetaan tavaraa ylospain. Ja nain tehdaan sylintereja. Hetken ehdin jo ajatella etta jatkossa minulla on siis kaksi vaaraa katta.

Hittolainen, se muuten oikeasti toimii! Vinkaisin riemusta tajusessanmi miten pauna savea liukui sutjakasti ja pienella ponnistukseklla sylinterin seinamaksi, totta puhuen eraanlaisella ranskalaisversiolla se oli viela helpompaa! (etta mie olenkin ollut yks aasi..)
Vinkaisuni muuten heratti Markin luulemaan etta olin satuttanut itseni kuten muuan Marlene hanen oppipoikavuosiltaan, mutta kerron siita joku toinen kerta. Jpten tam,a lienee ollut ensimmainen riemunhihkaisuni koko aikana.

Iltasella Matk totesi tyton oppineen nostamaan sylinterin. Ihan tosi! Vahan trimmausta sylinterin suu-renkaalle ja kehut paalle! Nyt voinkin palata tuskastelemaan miten ihmeessa saan vasurini tekemaan kuten tahdon.

Siis olen sitten missa vaan oppinutkin taman sormenpaaiden tekniikan, nyt saatan oppia siita eroon!

Hallelujaa ruustinalle.

kaikki mita tiedan halkopinoista..

Tassa on perheen koira Molly, ja Mollyn paras ystava: tennispallo. Molly uskoo etta ihmiset ovat luotu heittamaan tennispalloja jonka Molly sitten noutaa. Suomeksi voimme kutsua Mollya myos sanalla "Polja" jota yritan kouralle myos opettaa..

Koska dreijaamisesta ei tullut tanaankaan paljon mitaan paatin jo aamusta olla hyodyksi.

Mark on vuosien saatossa kerannut uunikatokseen roskapinon puista joita jostain syysta ei voi polttaa keramiikkauunissa: liian lyhyita, liian pitkia, ohuita, paksuja, maalattuja tai naulaisia. Kasa oli jo sen verran suuri ettei katokseen oikein muita puita mahtunut. joten tanaan lajittelin nama kapulat omiin pinoihinsa, uunikatoksen ulkopuolle. Ja raahasin douglas kuusta/mantya katoksen sisaan kuivumaan polttoa varten. Viikon ehka ainutr aurinkoinen paiva. Loysin puiden joukosta jopa vuoden ensimmaisen perhosen. (valitettavasti kuva neitoperhosesta auringonpaisteessa ei onnistunut. mutta tuijottelimme sita Mollyn kanssa tovin..)

Olen tehnyt jos jonkimoisia halkopinoja koko paivan ja nyt on hiukan naatti olo.

Huomenna sataa taas kuin saavista kaataen joten sitten passaakin harjoitella dreijaamista.

Tallahetkella liki joikainen ajatukseni liittyy jotenkin saunaan ja saunakaljoihin. Joita taalla ei ole.

Enimmakseen dreijaamisesta.

Ihminen voi dreijata joko oikea- tai vasenkatisesti. Mina olen oikeakatinen. Markin mukaan dominoivasti oikeakatinen. Tama on hyva seka huono asia, dreijatessa on eduksi kayttaa molempia kasiaan eritavoin, toinen muotoilee ja toinen tukee vinhasti pyorivaa saviklonttia. Koska oikeakateni on dominoiva, muotoilen kaikissa tyovaihessa talla kadellani vasurin tulessa perassa miten pystyy. Olen hyva nostamaan savea ja puristamaan siita hyvin ohuita seinamia, mutta paksuja en osaa tehda, johtuen siita etta oikea kasi on yleensa esineen ulkopuolella liikkuva kasi. Jos nostasin ja muotoilisin vasemalla (eli esineen sisapuolella) en voisi nipistaa esineesta loputtomasti savea yhta ohuempaan ja nousevaan seinamaan, savi yksinkertaisesti tyontyy tielta pois ja loppuu kesken liikkeen.
Mark suosii paksuja seinamia jotka helpottavat esinetta sailyttamaan muotonsa kuivumisen ja polton aikana. Minun ohutseinaiset kipposeni saattaisivat napsahtaa rikki viimeistaan poltossa, jos ylipaansa seiviavat kuivumisesta.
Alkaas nyt hoppuilko, kylla, ohutseinamainen, tasaisesti yhta ohut esine selviaa kylla nama koettelemukset. Mutta nyt ollaan opettelemassa miten dreijataan paksuja esineita ja miten saadaan oikea kasi luovuttamaan hiukan valtaa myos vasempaan hansikkaaseen..

Dreijaan yha pikkuisia harjoituskulhoja, johin kaytetaan noin paunan verran savea. Pienia paksuja tuhkakuppeja joiden ainoa merkitysmaalimassa on saada minut oppimaan miten keskitetaan, nostetaan, avataan ja levitetaan kulhon muotoon pauna savea. Siten etta esineella on pyorea, kauniisti aukeneva sisapohja, riittavasti paksuutta pohjassa sorvaamiseen ja viela keskenaan yhteneva ulkonako muihin onnettomiin koekipposiin. Ei ihan niin helppoa kuin kattelyssa luulisi.
Viimeisimmaksi olen harjoitellut paunan saviklunssin avaamista lautasmaiseksi kulhoksi pelkalla vasurilla oikean vain vahan tukiessa ulkoa, tai pysytellessa kokonaan poissa. Se tuntuu silta kuin lapsisi itseaan jatkuvasti ohimoon. Toisisanoen, se tuntuu vaaralta.
Kokoajan kun lakkaan keskittymasta, karkaa oikea kapalani kulhon sisaan ja silottelee sen mita vasuri on yrittanyt tehda. Hittolainen, en edes tieda milla sormella savea ohjailisin kun yritan tyoskenella vasurillani.!

Mark katsoo vieresta, neuvoo ja lohduttaa etta kun taman opin.. olen tosi hyva, ja sitten voidaan jatkaa sylinterinmuotoon.. (jossa varmaan on joku juju jonka tahden matkin henkisesti itseani ohimoon viela monta monitiusta kertaa talla ulkomaankomennuksella..)

Osan paivasta jo lievasti tympaantyneena nostelin valmiita esineita toiseen huoneeseen kuivumaan ja korppupolttoa odottamaan, lopun ajan lajittelin puupolton halkoja raikkaassa ulkoilmassa. Se helpotti vahan..

Ei silla ettenko olisi kiitollinen siita etta jollakulla on kerrankin aikaa ja karsivallisyytta opettaa minulle ja huonotapaiselle oikealle kadelleni vahan tapoja ja tekniikkaa.

Nyt istun hiukan nurjasti, koko vasenpuoli kehosta lukossa.

Tassa tallakertaa..

Ludlow

Ludlow on pieni englantilainen kyla/kaupunki jossa asuu noin 7000 asukasta. Silla riittaa historiaa keskiajalle saakka (tai kauemmas). Vietin lauantai-iltapaivan pallistellen ymparillineni pitkin kylan ydinkeskustaa.. Tassa kuva vanhan linnan edesta, torille pain.

On satanut paljon, tassa kuvassa on Ludlown halki meneva joki.. joka tulvii, ei viela ihan hirveasti mutta sen verran etta kannattaa olla varuillaan..

Ludlowhin on keramiikkakodistani matkaa jokunen kilometri, valissa tulvivia niittyja, glofkentta ja laukkarata. isantaperheen toivomuksesta en aijo kuitenkaan kavella kaupunkiin koska tienvarsilla ei ole minkaanlaista kavely-leviketta ja mina olen tottunut vaaransuuntaiseen liikenteeseen.

Tallaista tallakertaa.

Dreijaan paljon, yha helppoja harjoituksia ja kaipa se siita etenee..

nokia tekee myos kumisaappaita..

Keskustelumme tekniikasta avasi paikalisille iloisen ylllatyksen kansallisyrityksemme pitkaaikaisesta ja kunnioitettavasta urakasta kumisaappaiden ja autonrenkaiden valmistaja. ja siihen liittyen ilmaisen taytta tuskaa kaikista naista piuhoita ja keskenaan erillaisista tietokoneista joita yhdistaa.. MINA. Tunnen olevani tallahetkella tavallistakin tumpelompi ja nayttaa silta ettei taala kukaan muukaan ymmarra mista on kyse, mika johtunee osittain minun digi-rajoitteisesta kielitaidostani. "this thing whit.. umm.. this other thing.. and.. you see this cable.. umh." APUA!

Kasi kramppaa dreijauksen jaljilta.

Dreijauksen perusajatuksiksi voisin nimeta seuraavia seikkoja...
1) Oikea asento, kadet lepaavat muuhun kehoon, ei saa puristaa koko voimaa pelkista hartioista.
2) Vieras dreija ja uusi savi on paras ottaa omakseen harjoittelemalla sylinterimuotoja. Suotta haaskata aikaa mihinkaan muuhun.

Ja juuri nainhan mie en sitten ole tanaan tehnyt.
Markin mukaan mina opin kylla lisaa, ja osaankin jo jotain mutta koulumainen tapani dreijata vahan sita sun tata pitkin paivaa nakyy hyvin. (siihen on kylla muitakin syita kuin vain koulumaisuus, ensimmainen paiva kuukausiin kun dreijaan.. mutta ash me sille..)
Lisaksi han kaipaa liikeisiini selvempaa rytmia, hitautta ja paksumpia seinamia.
Hyva opettaja kyllakin, ei voi kieltaa.. ja hauskaakin on ollut.
Aloitin myos paivan dreijaamalla korkealta jakkaralta, taysin vaarassa asenossa jota korjailin pitkin paivaa kunnes lopulta istuin pikkujakkaralla, osittain dreijani paalla ja jakkaran alla oli korokkeena kolme puulautaa. (Huomenna saadamme dreijan oikealle korkeudelle.)
Savi on hyvin plasista ja hyvin kylmaa.

Paivan knoppitiedoista parhain lienee se etta Sven Bauer on luonnonlahjakkuus dreijaamisessa, Markin mukaan tama guru ei ole koskaan joutunut harjoittelemaan.. han vain dreijasi silta istumalta! (Ei lohduta yhtaan, mutta tama annetaan Svenille anteeksi kun on kerrankin nahnyt miehen kattenjalkia.. on ne niin kauniita!)

Toiset osaa toiset joutuu oppimaan. Nyt keskityn taas tietokoneiden sielunelamaan ja toivon etten tarvitse USB-tikkua, koska minulla ei ole moista..

Ensikosketus..

Olen perilla isantapereheessani. Tassa kuva heidan keittiostaan jossa eilen syotiin perheen isan Markin syntymapaiva illallista lepposaisti kahdeksan aikaan ilalla.. Kun otetaan huomioon etta se on kymmenen kotimaan aikaa, ja etta herasin huonosti nukutun yon jalkeen jo kuudelta oli ruoka ihan liian myohaan.. Kommin nukkumaan nakematta jalkiruokaa.

Taalla tuntuu viihtyisalta ja saan varmasti opittua yhta ja toista. Perheessa on irrationaalinen maara vakea jatkuvasti, lapsia, ystavia, vierailijoita ja lemmikkeja. Mina mahtunen siis tanne oikein hyvin. Huumorintajusiakin nama ovat, nimeni lausurtaan jokseenkin "aiida" mutta jostakin syysta sana "aida" tarkoittaa myos ymmartaakseni haahkaa (lintu) joten minulkle ehdotettiin jo nimeksi myos myduckyy (sorsaseni).. kvaak!

Tanaan harjoitellaan dreijaamista, aletaan miettia matkustusuunnitelmia (keraamikko-Markin mielesta on sulaa hullutusta tulla tanne asti vain nyhjottamaan nurkassa: se on ylos, ulos ja ihmettelemaan!) ja tutustutaan lisaa koko seutuntaan ja sen ihmisiin.

Ohessa kuva huoneestani joka on juuri remontoitu, suuri ja vahan kylma. Vautsi vau!

Nyt lopettelen taman tassa ja lahden dreijaamaan..

Lähdössä Britanniaan...

Olen lähdössä työharjoitteluun Ludlowhin huomenna.
Pakkaan mukaan paljon luonnonkuitu-vaatteita (puupoltossa ei saa leikkiä tekokuiduissa!), kirjoitus- ja piirustusvälineitä, tietokoneeni sekä vaaleanpunaisen hammasharjan (uusi). 2 opinnäytetyötä (toinen on omani ja toinen pitäisi opponoida pikimiten..) Villahuovan, kuorimaveitsen ja tölkinavaajan (näitä vanhalla saarella kun ei välttämättä tunneta lainkaan!)
- Pakattuani ikuisuudelta tuntuvan ajan on tulos kutakuinkin tämä....



Toivon hartaasti että nämä painavat alle sallittujen rajojen. Monen vuoden reissauskokemuksen omaavana olen kuitenkin oppinut etten pakkaa juurikaan mitään turhaa, pystyn perustelemaan liki jokaisen rihkamani tarpeellisuuden, ja ne joita en voi perustella painavat varmaan vain parisen grammaa.. (kyllä, minä olen niitä ihmisiä jotka läkähtyisivät kuormansa alle jo lähtöruudussa mikäli edessä olisi vaikkapa alppien valloitus jalan.)

Jännittää ihan kauhiasti! Saankohan yöllä nukuttua ollenkaan?!
.. ikävä kotiin ainakin iskee pian.

Tästä se lähtee.. (lähti jo )

Ohessa sisko E:n valokuva hyisestä joulukuusta pienessä paperitehdaskaupungissa. Täältä mie olen jo kerran lähtenyt reissuun ja näitä reissuja onkin sitten jo pari kertynyt... Ihastellaan nyt hetki ihan hiljaa.