Suurmiehet eivät sitä myönnä, mutta monta päivää on pelastettu parilla hiuspinnillä, hakaneuloilla, puolikkaalla sitruunalla ja kaikella muulla Sillä, mitä taloudenhoitajan essuntaskusta on sattunut löytymään.

torstai 22. huhtikuuta 2010

....ja meillä kaikilla oli niin muu-kaa-vaa!



Okei.
Pysähdytään vielä sekunniksi tähän. Kuva aivan tavallisesta aamupäivästä Porvoossa. Aurinko paistaa, Irmaperkele on hetkeksi uuvahtanut tietokoneen näppäimistön ja hiiren päälle. Kenelläkään ei ole kiire ja ah.. mikä pastoraali.

.... Joka vaihtui kaksi viikkoa sitten tähän!

Me muutimme Kotkaan.
Tämä on eidän olohuoneemme, asunossamme edelliset asukkaat olivat piirelleet seiniin (aiheesta lisää myöhemmin) ja koko minun valtava omaisuuteni,ja avomiehen elektroniikka piti siirtää 100km idemmäs kesätöiden takia.
Syitä muuttoon olivat työt, halpa vuokra ja hillitön huolenaihe siitä miten ukkokullan kävisi jos joutuisi päivittäin kurvilemaan pienellä punaisella autollaan itärekkojen hulvattomassa liikenteessä edes taas. (työ matka kun ei pituudessaan olisi juuri eronnut edellisestä, mutta liikenteessä sitten senkin edestä, se mikä on pk-seudulla ruuhkaa on kymenlaaksossa ohitteluja, ylinopeutta ja tiukkoja väistämisiä, sekä kilometreittäin metsää ja itärekkoja.)

Eli kamat kasaan ja kantoon! Ensimmäisinä muutto päivinä apunamme olivat Heini ja siskoni. viimeisinä päivinä vin minä ja ukkokulta. Kissat olimme ovelasti vieneet lomailemaan vanhemilleni... mikä lisää luultavasti muutaman harmaan karvan itse knkin turkkiin, kiitos Irman itsepäisyyden ja Niilon.. eh, omapäisyyden.


Tässä kuva seuraavalta viikolta. Sama huone mahdollisesti jopa sama viikonpäivä.. ja minä olen kasaamassa kerrosänkyä... Onneksi näiden välissä olevana viikonloppuna vietin aikaa SCA-kavereden kesken, muuten olisi ehkä pinna pettänyt..

Ja sitten kuva viime viikon perjantailta!
kyseessä on yhä sama huone, mutta huomioimaan pyydän että nyt se jopa näyttää huoneelta! -Eikä lastauslaiturilta.

vielä on edessä yksi viikonloppu jolloin luultavasti siivoamme ja teemme loppuviimeistelyjä entiseen asuntoomme.. olkookin että tuleva ex-vuokraemäntä on ollut vaativaisella tuulella ja hiukan huolissani odotan mitä kaikkea hän vielä keksiikään vaatia loppusiivoukseen lisättäväksi.

Selkään särkee. molemmilla on työpaikka ja kissat tulevat pian kotiin. Onneksi.

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Näyttää ihan kodilta jo.
Voi kertoa, että muuttomustelmani ovat jo parantuneet ja lihaksetkin palautuneet. Aion tässä julkisesti myös julistaa, että jos vielä muutan teitä (jota tod. näk. tulen vielä tekemään) en enää aio kantaa sitä kirjoituspöytää. En enää ikinä mihinkään. Piste.
Koin valtavaa tyytyväisyyttä, että olen saanut oman tunnisteen. ihanaa:)