Kaikki vanhat filmit..

(Tein tämän postauksen jo kerran, se oli melkein valmis kun Henry, uskollinen läppäri joutui päivittämään jotain ja jossain, ja koko homma katosi. Otetaan nyt uusiksi.)

Meillä televisio on vakava asia. Siis ukkokultani on tehnyt siitä moisen, ainakinkun ottaa huomioon miten vähän me katsomme televisiota. Oikeasti katsomme sitä varmaankin sen tunnin päivässä, jos muistamme, ja minä katson kaiken nauhoituksina koska olen klo.21 töissä.

Joten meillä televisio on oikeasti miehen tietokone, ja jokin härveli/ohjelma joka on jotenkin tekemisissä w-lan-laatikkomme kanssa, ja sitten vielä minun läppärini, ja videotykki ja se hienon hieno laajakangas jonka ole ukolleni askarrellut taulutv:ksi. Ai, miten niin monimutkaista?!
Ytimenä on se että tv:tä katsellaan ja siltä nauhoitetaan miehen tietokoneen kovalevylle josta ohjelmia sitten pikku erissä katsellaan ja joko poistetaan digihelvetitiin tai poltetaan editoituina (mainokset pois jne.) cd-levyille täydentämään elokuvakirjastoamme.

Meillä on hiukan erillainen leffamaku, mies katsoo sotaelokuvia joissa joko nasit tappavat ja venäläiset jyristelevät, tai tulevaisuudeen tuomiopäivä palaa ameriikan raunoissa. Minun kevään lempielokuviini ovat kuuluneet (perustuen siihen etten ole antanut poistaa niitä yhden katselukerran jälkeen) Shrek-leffat ja jokunen miss Marple. Yhdessä katselemme komedioita ja joitakin klassikko-statuksen elokuvia kuten Komisario Palmun mustavalkoisia, sekä Hitckokin murhamysteereitä.

Mutta kuten kuva antaa teidän ymmärtää meille on kertynyt pikku hiljaa vino pino cd-levyjä joissa on kaikkea sitä sun tätä, elokuvia, dokumentteja ja minisarjoja. Sekä, niin täydellisenä kuin se lähetyshäiriöistä johtuen voi olla, täysi kokoelma Hercule Poirotn seikkailuja, että nti. Marplea, kaikki omissa levyissään sievänä settinä. (Kunhan taas tekee mieli niitä katsoa.)

Miehen levykirjaston huolto on sitä että hän ediotoi ja polttaa levyt, kirjaa niiden sisällön excel-taulukkoon koneelle (sisältäen levyn sisällön, kuvasuhteen yms numerotiedot) ja kirjoittaa levyn päälle korkeintaan numeron. Minulle tämä ei riitä. Eräänä yönä toteutin pitkästä aikaa suunnitelman alusta loppuun, leikkelin vanhoja Vogueta ja muita lehtiä levynkansiksi ja kirjoitin sisällöt niin kansiin kuin levyihin. Lopputuloksesta kuva.

Viikonloppuna mies uhkasi aloittaa levysarjan valmistelun sisko Koolle, "Eksyin Jane Austenin maailmaan", "pukeutuminen historia" ja "ruokapöydän historia"-minisarjat saadaan vihdoin omiksi dvd-levyikseen. Sitten puuttuvat enää Wallanderit.