..it ends whit an "BLING!"

ta-da-ta-da-daa-dum-di-taa!

Hey kitty! Guess what time it is?

.. it's the time for The Shire of The Emerald Glenn!


It came out whit very much sparkle.. or bling-bling. Made whit cotton on cotton whit glassbeads.
This was my last badge for the Kingdoms Wallhanging project! All I need is a envelope and adress and off they go.

Kirjomisia.. (Stuff I do while I wacth TV.)

Ohessa pikku kurkistuskuva viikon käsityöhön.
Onko kenelläkään muulla joskus vaivannut tunne siitä että olet unohtanut jotain tärkeää?
Muutossa vol.1 ja muutossa vol.2 tämä tunne pisti mieleen jatkuvasti, jotain oli unohtunut mutta mitä-mitä-mitä-se-voisi olla?
Viimein maanantaina sen tajusin:
Aarnimtsän kirjontakillan haaste kirjoa seinävaatetilkkuja kuningaskunnan seinävaatteeseen. Olin luvanut tehdä ainakin kaksi, ja oih, voih ja oijoi.. unohtanut koko jutun siinä jossain muuttojen keskellä.

Tilkut itsessään ovat helppoja 10x10cm vaakunakuviota. Vaakunoiden etu on se että ne ovat kaksiuloitteisia, selkeärajaisia ja hyvin simppelin värein tehtyjä.. Tai näin sitä ajattelee.

Ensimmäinen vaakunatilkku on rakkaan pitäjäni Miehonlinnan oma vaakuna, sinivalkoinen linna ja seppele. Olen ollut pitäjää perustamassa ja nyt voutina, ja olen jotenkin tykästynyt vaakunan selkeyteen. Työ on itsessään tehty sinisellä puuvillalangalla valkoiselle pellavalle, valkoiset kohdat on vielä korostettu pienin "silauksin" hopeista muka-lankaa ja koko työ on reunustettu sinisin ja valkoisin lasihelmin.

Koska taitoni ommella on olematon päätin parhaaksi olla leikkaamatta vaakunaa irti kankaasta ja näin välttyä päärmäämästä saumanvaroja. Siirsin vain kehykseni tilkun seuraavaan kulmaan ja kirjoin toisen vaakunan.

Vaakuna on Walcialan kylän vaakuna joka ymmärtääkseni on rekisteröitykin. Tässä kylässä Karhuperheen suojissa alkoi rakas harrastukseni. oLin oikestaan naapurikylän (hiidenkylän) jäsen mutta Hiidenkylän vaakunaa ei ehkä koskaan virallistettu.. Walcialan kylän vaakuna on tehty myös sinisellä puuvilalangalla (ja muka-hopea-langalla) pellavalle mutta vaakunan valkovuokoissa hienostelin ja ompelin oikeita helmiä terälehdiksi.. lopuksi reunustin vaakunan sinisin, valkein ja vihrein lasihelmin.

Äkkiä aikaa olikin ihan hirveästi jäljellä ja koitin keksiä lisää tekemistä. Haasteen kotipesästä löysin puuttuvien tilkkujen listan ja tutkin sitä tovin. Ongelma on se että kaikkia vaakunoitamme ei ole jostain syystä kuvina SCA:n sivuilla vaan vaakunat ovat omana tekstinään. Minä en osaa "lukea vaakunoita" kovin hyvin, vaikka kerran pubivisassa sainkin täydet pisteet heraldiikasta.
Monet haasteeseen osallistuneet olivat tehneet vaakunat omista tai ystäviensä asuinpaikoista, varmasti näissä jäjelle jääneistä paikoistakin asui ystäviä mutta jäljelle jääneet vaakunat odottivat ottajiaan osin juuri kuvan puutteen takia.. osin siksi että vaakunoissa oli paljon yksityiskohtia..

Valitsin "jatkotöikseni" vaakunoita joissa oli eläimiä, koska muinoisen kuningattaren teekorihaasteen aikana huomasin nauttivani eläinten kirjomisesta. Ja eikös se tietänytkin harmia. Kuvassa keltaisella pohjalla oleva vaakuna on Drachensheimin vaakuna jossa lohikäärmeellä on erityinen tehtävä. Lohikäärmeen hännän kuuluu kiertyä tornin ympäri. Se lukee vaakunatekstissä ja jopa näkyy tietysti kuvassa mutta jotenkin ensimmäisellä kerralla sivuutin tämän seikan... ja jouduin purkamaan osan hännästä!
Nyt murehdin saako lohikäärmeen pää heilua alaispäin vai pitääkö sekin purkaa.. ja arvaatkaa mitä: muut lisävaakunatilkkujeni tekstit olen perjantana postittanut parhaalle heraldikolle jonka keksin.

En aloita yhtään mitään ennenkuin minulle on purettu koko teksti, sillä toisessakin suunnitelemassani vaakunassa on lohikäärme jonka häntä mainitaan vaakunaohjeessa erikseen, mutten ihan ymmärtänyt mitä sekin tekee.

Lopuksi vielä mainitsen että todellakin kirjon katsoessani tv:tä tai kuunnellessani äänikirjoja. En osaa laskettuja kirjontoja (osin vetoan lukihäiriöön) ja teen kuvani paljon mutu-tuntumalla, kesken eräisestä vaakunasta näkyy että teen värin kerrallaan. Luonnostelen kvan kevyesti "sinnepäin" lyijykynällä, harsin "vähän tarkemmin sinnepäin" pistot kehykseksi ja täytän kuvan yleensä laakapistoin. Lopuksi vielä saatan reunustaa värin pienin ketjupistoin ja aivan lopuksi prässään työni kostean pyyhkeen ja kuuman raudan kanssa. Olen huomannut (lohdullisesti) että prässätessä myös sormenjäljet ja nöhtä häviävät työstä liki kokonaan..

ohessa linkit heille joita kiinnostaa:
http://kirjontakori.blogspot.com/ -tämä suomeksi.
http://teekori.blogspot.com/ -tämä oli se edellinen haaste
http://dragonsembroiderers.blogspot.com/ -uusi haaste..
http://heraldry.griffin-dor.org/groups/Groups.php?id=284
-parjaamani vaakunat ja niiden tekstit

***
Small (bad written) summary in English

These badges are part of Drachenwalds wallhangin-challenge.

I totaly forgot the whole project for whole summer (it maybe had something to do whit moving-to-another-town-again part 1 and 2) but one never know.. So By moday it finaly hit me, this was the nasty small feeling in my backbone for whole summer, this was it what I had forgotten. I need to do some embroidery!

First I made the coatofarms of Miehonlinna. My home canton, and wicht senescal I actually are by now. The badge is made by cotton on linen whit some details by what-ever-it-is-like-fakesilver-yarn and whir blue-and-whit glassbeads.

The second bange is also on the same linen by blue cotton-yard the Village of Walciala (part of Miehonlinna) and there it all begun whit me, my sisters and the SCA, all in the lovely home and garden of beloved familia af Carhu. This badge has white tower (actually so called mad-baron Elfving's tower in the mundane world, the tower was build for the baron to look after his lakes and forrest just in case any peasents would go poucing in his areas, the tower is really cold and lonely place and while we where child we heard a story that the baron stand there alone all nights and days full whit envy and hate to anyone around. If you ever been in Finland you undrestand that looking after forrest and lakes is quite the same as trying to stop sunbeams after rain. too many, too fast.)
..oh the badge?! It has real pearls in it. My first ever embroided real pearls. (whit fake-silver-yarn it really makes it one classy bange?!) the flowers in the badge are Anemone nemorosa (buttercup anemone)

and the last one.. arhg.
I decied to do some extra badges because I have time. I choose to do some whit animals because I love embroid animals. and so it begins.. The dragon of the shire of Drachensheim has her tail wraped around the tower (mad/bad barons there also?) and somehow I missunderstand that at first. So I needed to broke-and-redo the tail of the dragon, and after that I worry now that her head sould also be up not down as I enbroided it.. Scarry?!
.. I have also another dragon in my next bange so I asked some help for translatening the coatofarms by real herald, berofe I do anything more. ..

This is it.

Väliaikatietoja

(Nyt kävi niinkuin Heinille. Kamera ja kameran piuha ovat täällä jossain, mutta eivät tässä..)

Olen muuttanut taas uuteen kaupunkiin, tälläkertaa Turkuun. Muutto on vienyt viimeisen viikon täysipäiväisesti seiniä maalaten ja laatikoita purkaen.

Ohessa muutama hassu huomio:

- Keraamikon muutossa kaikki laatikot joissa lukee "astioita" tai "keramiikkaa" eivät luonnollisestikaan kuulu keittiöön. Jostain syystä siellä jokainen näistä laatikoita kuitenkin käy kääntymässä. Jotkut jopa kahteen kertaan.

- Huonekorkeus on taas muuttunut. Nyt ennen kohtalaisen sopivat vehot ovat jo liian lyhyitä, ja lyhyet verhot vieläkin lyhyempiä. Kuitenkin ukkokullan ohuet valoverhot, ne jotka ostettiin ylipitkinä ensimmäiseen asuntoon.. ovat edelleen 15 cm liian pitkät!

- Tavaroita purkaessa sitä tulee helposti luovuttaneksi kirjahyllyn kohdalla. Siis tarkoitan että kun seinä on vihdoin maalattu, hylly koottu (hyllynkiinikkeet eivät kadonneet tässä muutossa!) ja ne kymmenet kirjoja sisältävät laatikot, joista muuttoväki auliisti valiti, saadaan puretuksi (eli kirjat nostettua läjiksi hyllyihin).. saat huomata että jotekin aikuismainen ja hyvä kirjahyllyn sisältö on sekoittunut niihin vanhoihin lastenkirjoihin joita ei vaan ole raaskinut heittää pois. "Kulkutautien historia", "Kiinalaiset kellomurhat" ja "öljyn standaroinnin peruskaaviot" olivat saaneet hyllylle seurakseen sellaisia klassikoita kuten "Jutta on Ponihullu!" ja ""Nina, balettityttö"..Noinkohan jaksan järjestää kirjoja aihepiireittäin ennen tupareita, tai joulua.

- Laajakangas on liian pieni, tai sen seinän jolla köllöttää tykki ja laajakankaan seinän väli on muuten epäsopiva. Nyt taidetaan myydä pois se vanerilaajakangas ja maalata uusi "televisio" suoraan seinään. Onneksi erikoishimmeä maalia jäi edelliseltä kerralta paljon.

- Vaatekaapin lisähyllyt saapuivat keskiviikkona. Sitä ennen asunossamme oli kolme suurta tankokaappia, mutta vain kuusi pikkuista hyllyä itse kaapeissa. Lajttele siitä sitten sukkia! Riemuksemme lähirautakaupan valikoimaan kuului juuri oikean kokoisia hyllyjä!

Tätä täällä.

Ikäväkseni joduin missaamaan niin taidenäyttelyjen avajaisia, Hämeen Linnan KA-markkinat sekä Ofelian Tamperen kekkerit.. koska on ollut tätä tekemistä.

Pikku kurkistuksia tulevaan..

Ensinäkin voimme todeta että kukkien hoitelu ja virkistyminen sujuu jo erinomaisesti. Kuvassa Irma (os. Perkele) käyttää taitavasti st. pauliaa pieluksenaan ja kuorsaa, samalla kun muulinkorvaa käytetään kivasti suojaamaan auringon häikäisyltä, ja etualalla näkyvistä rönsylinjoista voi aina rouskaista palasen jos alkaa hiukoa.. Kiva ja kiitti.


Sitten tässäpä pikkuinen pilkahdus Turun seudun maisemaa vihjeeksi siitä että muutto se taas taitaa häämöttää nurkan takana, samoin kuin nämä hemaisevat maisematkin.


Sekä milteimpä kuva-arvoitus tästä. Tässä on vihje eräästä muutoon liityvästä, jokseenkin parjatusta huonekalusta ja pikkuisesta muutoksesta joka sille on saattanut tapahtua..

Kaikki vanhat filmit..

(Tein tämän postauksen jo kerran, se oli melkein valmis kun Henry, uskollinen läppäri joutui päivittämään jotain ja jossain, ja koko homma katosi. Otetaan nyt uusiksi.)

Meillä televisio on vakava asia. Siis ukkokultani on tehnyt siitä moisen, ainakinkun ottaa huomioon miten vähän me katsomme televisiota. Oikeasti katsomme sitä varmaankin sen tunnin päivässä, jos muistamme, ja minä katson kaiken nauhoituksina koska olen klo.21 töissä.

Joten meillä televisio on oikeasti miehen tietokone, ja jokin härveli/ohjelma joka on jotenkin tekemisissä w-lan-laatikkomme kanssa, ja sitten vielä minun läppärini, ja videotykki ja se hienon hieno laajakangas jonka ole ukolleni askarrellut taulutv:ksi. Ai, miten niin monimutkaista?!
Ytimenä on se että tv:tä katsellaan ja siltä nauhoitetaan miehen tietokoneen kovalevylle josta ohjelmia sitten pikku erissä katsellaan ja joko poistetaan digihelvetitiin tai poltetaan editoituina (mainokset pois jne.) cd-levyille täydentämään elokuvakirjastoamme.

Meillä on hiukan erillainen leffamaku, mies katsoo sotaelokuvia joissa joko nasit tappavat ja venäläiset jyristelevät, tai tulevaisuudeen tuomiopäivä palaa ameriikan raunoissa. Minun kevään lempielokuviini ovat kuuluneet (perustuen siihen etten ole antanut poistaa niitä yhden katselukerran jälkeen) Shrek-leffat ja jokunen miss Marple. Yhdessä katselemme komedioita ja joitakin klassikko-statuksen elokuvia kuten Komisario Palmun mustavalkoisia, sekä Hitckokin murhamysteereitä.

Mutta kuten kuva antaa teidän ymmärtää meille on kertynyt pikku hiljaa vino pino cd-levyjä joissa on kaikkea sitä sun tätä, elokuvia, dokumentteja ja minisarjoja. Sekä, niin täydellisenä kuin se lähetyshäiriöistä johtuen voi olla, täysi kokoelma Hercule Poirotn seikkailuja, että nti. Marplea, kaikki omissa levyissään sievänä settinä. (Kunhan taas tekee mieli niitä katsoa.)

Miehen levykirjaston huolto on sitä että hän ediotoi ja polttaa levyt, kirjaa niiden sisällön excel-taulukkoon koneelle (sisältäen levyn sisällön, kuvasuhteen yms numerotiedot) ja kirjoittaa levyn päälle korkeintaan numeron. Minulle tämä ei riitä. Eräänä yönä toteutin pitkästä aikaa suunnitelman alusta loppuun, leikkelin vanhoja Vogueta ja muita lehtiä levynkansiksi ja kirjoitin sisällöt niin kansiin kuin levyihin. Lopputuloksesta kuva.

Viikonloppuna mies uhkasi aloittaa levysarjan valmistelun sisko Koolle, "Eksyin Jane Austenin maailmaan", "pukeutuminen historia" ja "ruokapöydän historia"-minisarjat saadaan vihdoin omiksi dvd-levyikseen. Sitten puuttuvat enää Wallanderit.