Kävin eilen työterveyslääkärillä koska nilkkaani särkee, ja raahustetta ympäri työpaikkaani viikon verran yleensä särky on siirtynyt jo nilkasta polveen ja kutitellut jo lonkkaakin siihen malliin että kohta koskee sinnekkin.
Lääkäri on hyvin asiansa osaava rouva joka päätyi hoitamaan oireiden sijaan kivun syytä.
Niitä on kolme asiaa: Todella huonot työkengät, Ylipaino, Tulehdus.
Olen oppinut vuosien saatossa rakastamaan kehoni möykkyjä ja kurveja, ja myönnän että olen ollut jopa salaisesti ylpeä kun ohitseni on kipsuttanut samanikäinen mutta rinnaton ja lanteeton typykkä. Olen tiennyt että minulla on sitä jotakin... Ja kyllä, olen myös tiennyt että sitä jotakin on kertynyt myös hiukan enemmän kuin oli tarkoitus, mutta mitä sitä suremaan jos ei surua ole?
Jo keväällä aloitimme ruokaremontin kun ukkokullan työterveyslääkäri tätä suositeli. Pettymykseni lääkärivieraillulla olikin suuri juuri siksi että vaaka ei hypännyt uuteen kymmenlukuun vaan liikahti vain kaksi kiloa alemmas. Mitä hittoa?!Eilen iltapäivällä tunsin rakastavani kehoani hiukan vähemmän kuin ennen, vielä illallakin kiukuttelin itseleni siitä miten tätä se nyt on koko loppuikäni: Lääkäri toisensa jälkeen aloittaa asiansa saoilla "tota painoa pitäisi nyt pudottaa..."
Liityn siis osaksi niitä epätyytyväisiä naisia jotka murehtivat syömisiään ja liikuntaa enemmän kuin muita asioita. Puhtaasti pilaavat elämänsä!
Kyllä, ruokavalio, laihdutus ja terveet elintavat lisäävät elinvuosiani ja ilman erillaisia elintasosairauksia olen varmasti onnellisempi viisikymppinen. Mutta juuri ruuasta, liikumisesta ja laihuudesta papattavat ja sitä ihannoivat rimpulanlaihat teinitytöt ja ruokarajoitteinen teini-iän poikaystäväni pilasivat minulta jo kaksikymppisyyteni. Pitääkö niiden saada hallita elämääni vielä toiset vuosikymmenet ja olla vielä jotenkin oikeassa?!
Aijon todistaa itselleni että kolmella periaatteellani pääsen tässä eteenpäin. Nämä periaatteet loin itselleni jo vuosia sitten. 1. Terveellinen ruoka maistuu ja näytää hyvältä. 2. Älä hanki kotiisi vaakaa jos tahdot olla onnellinen, myös kylpyhuoneessasi. 3. Älä hanki itsepetosta! (älä osta pieniä tai puristavia vaatteita uskoen että mahdut niihin viikon päästä, älä lainaa laihdutusopasta joka lupaa tuloksia viikossa, Älä osta kuntosalikorttia vain siksi että kaikilla muillakin jo on. jne)
Sekä bonusääntö: jos et ole onnellinen pullukkana, tuskin olet sen onnellisempi kiloa paria kevyempänä, ja tälle asialle voit tehdä jotain.
Sitten niihin kenkiin. Lääkärini mukaan se että olen lätystellyt kumisaappaissa joka ilta (osana työtä) on pahasta. Kumisaappaat työkenkinä ovat huonot. Hyvässä kengässä on korko!
Tämä julistus onkin syytä muistaa jatkossa. Ei enää littana-kenkiä vaan korotettuja jalkaholvia tukevia tossuja ja kunnon pohjallisia. Hyvä! Hyvän ryhdin kanssa kaikki on helpompaa ja paras ryhti syntyy korkokengän kanssa. Aivan ultimate-siro-sipsutus popoja tuskin hankin, mutta oikein hyvän kävelynkengät ovat nyt hakusessa.
Hirveitä korkokenkiä, ja todisteita siitä mitä ei pidä pukea päälleen löytyy täältä:
http://ifshoescouldkill.com/
(Mikäli kunnollista painonpudotusta ei talveen tulessa ole aloitettu saatan harkita sen vaa'an hankkimista... ehkä )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti