Olen todella laiska bloggaaja, joten päädyn aloittamaan kesälomapostaukseni jo viikkoa ennen lomaa. Aijon nimittäin viettää aktiiviloman työhuoneellani savitöiden parissa, lomaan kuuluu varmasti muutakin, mutta ahkerointini maalin olen jo päättänyt, tahdon osallistua puupoltoon Hyvinkäällä, keraamikko Päivi Vikbergin Viivi-nimisen uunin kyljessä istuen.. tai halkoja pienien.. saa nyt nähdä mitä siellä tarvitsee tehdä.
Minulta on hiukan kyselty mitä siellä työhuoneellani todella teen, miten paljon aikaa minulla kuluu vaikkapa kolmikorvamukiin tai miltä siellä työhuoneellani todella näyttää.. Ajattelin että voisin yrittää pitää pientä päiväkirjaa tästä lomastani ja sunnuntaipotterin arjestani. Drachenwaldissa pyrähti myös suorastaan kiitolaukkaan viime joulukuussa kiva 30 päivän haaste, jossa alkuperäinen idea taisi olla harjoitella jotakin käsityön/kulttuurin taitoa 30 päivän edestä, harrastajat innostuivat ompelemaan, kirjomaan, piirtämään, tekstaamaan, tekemään majolika-keramiikkaa ja vaikka mitä ihanaa. Luin päiväkirjamerkintöjä silmät pyöreänä, niin hienoja töitä ihmiset tekivät, ja vielä hauskempaa oli seurata oppimista itsessään.
Itsekkin pyöräytin lopulta itselleni kahden viikon mittaisen miniprojektin.. (voih, tästä on pitänyt blogata valmis, paaaaljon pidempi sepustus, mutta en taida saada sitä ikinä julkaisukuntoon, sori). Sydäntalvenjuhlan Tiede- ja Taidekilpailussa aiheena oli kaikkien satujen aloitus, lause "olipa kerran..". Koska itselläni teki ajasta vähän tiukkaa juuri silloin, eikä helmikuinen pakkasää tehnyt työhuonettani ainakaan ihanan lämpöiseksi paikaksi liottaa käsiään savivelissä, päädyin tekemään tutkielman sadusta.
Internetin kaninkolossa olin kohdannut varsin kummallisen kansatarinan Tytöstä-Jolla-Ei-Ollut-Käsiä, jonka moraalinen opetus ei ole kovin kummoinen, ehkä jotakin sen tapaista että "jos paholainen pakottaa isäsi lyömään sinulta kädet poikki, rikas kuninkaanpoika tekee sinulle uudet hopeasta, älä vain menetä uskoasi."
Tein oppimispäiväkirjan tuosta kahdesta viikosta. Pyrin erottelemaan sadusta eri vuosisatojen ja tyylisuuntien muutokset omiksi aikakausikseen ja perehdyin sadun ensimmäiseen kirjoitetuun version, joka oli renessanssin ajalta. Mietin samalla mikä milloinkin vaikuttaa satuun ja mikä muuttaa kerrontaamme. Koitin myös rehellisesti kirjata ylös omia sivupolkujani tiedonhaussa sekä mielipiteitäni löytämästäni, jätin lopulliseen päiväkirjaani myös pari sivua siitä epävarmuudesta ja turhautumisesta joka pientä ihmistä heikkona hetkenä syö, (tai kun megamahtava projekti-ideani keskiaikaisen balladin kuvittamisesta ajaa 1970-luvun iskelmämusiikin hiekkasärkälle..) oman angstini piirsin itkeväksi draamakarhuksi sättimään omaa epäonnistumistaan, kaikillahan on omat mörkönsä.
Miniprojektini oli myös hyvää harjoitusta musteen ja irtoterien käytössä sillä tein lopullisen päiväkirjani kokonaan käsin päivä kerralaan puurtaen,(töissä pelästyttiin että oikean käteni peukalon, etu- ja keskisormeni päivä päivältä tummeneva jälki oli mustelma tai jopa paha palovamma).
Minun täytyy sanoa että paitsi että voitin tällä päiväkirjallani koko kilpailun, sain työstäni myös enemmän palautetta kuin yhdestäkään edellisesti kilpailutyöstäni. Ihmiset tulivat juttelemaan sekä itse tarinasta kuin myös omasta työskentelystäni, ja vaikutti että piskuinen projektini, (josta puhtaaksi piirtämättä jäi reilusti yli puolet ja kielioppia ei vielä vieläkään tarkistettu, ja oikeastaan suurinosa journaalistani on tekstattu vain lyijykynällä), sai osakseen ihan oikeaa arvostusta eikä vain sympatiapisteitä kivasta karhusta. Olen vieläkin vähän hämmentynyt.
.. öhöm, mistäs sitä olinkaan puhumassa..
Olisiko minulla nyt aikaa oikealle 30 päivän haasteelle? Aikaa ehkä olisi, mutta todellisuudessahan en opettelisi tässä savipajahommassani mitään todella uutta.. Olen kuitenkin sitä mieltä.. Tarkotan että..
(anteeksi ajatukseni harhailevat.. mutta katsokaa nyt tuotakin.. joku tuijottaa..)
As you might know, I'm too lazy to blog. When I would have something to show or tell, I'm really going to do it on time. I start to write, I might even have photos to share, but then.. um, it just don't happen as fast as i had in mind. So, this time I want to start early, so early that I will write about my summer holiday even before my holiday has even began! So clever of me, don't you think?
This summer, I had in mind to spent a lot of time at my workroom, to work with clay and do pots and more pots, enough for my summer's main event: wood-firing with Viivi, the cutest kiln in Hyvinkää. I have been building this kiln with friends and I'm really looking forward to meet old and new friends at the firing this summer... Let's hope I get something done for it!
I have done something else during winter. Fisrt of all wonderful 30 day challenge of Drachenwald started before Christmas, and I feel this is really fascinating challenge for all of us; for those, who participated and for those of us, who get to look and read post about how people have learned new things, re-rembering old skills and found out even more new ones. The 30 day challenge has really lightened up my days during this long, dark winter.
I did only a mini-challenge on my own for the Midwinterfeast Art and Science-competition, I had only 14 days for make a study about a fairytale of the Armless Maiden. The title for the A&S was "once a upon time". I found out about different versions of this story, how it had been altered during centuries and what kind of story it was when it was first written as the renessaince story of The Biancabella and the Snake. I also wrote down my own thoughts about this project, day by day. I wrote and drew some pictures of how I felt at the darkest moments when all your work just feels stupid and shitty. I drew a girl in bear costume crying her misfortune, (also now known as the drama-bear), since our demons come in all sorts of shape and sizes, it's good to know mine.
My final work was a journal, hand-written with pencil and ink (I wanted to practice how to use ink and nibs because I never do that), and it had its flaws, like the grammar wasn't checked, and I was meant to ink my pencil works etc... But I won with my journal, and I got more feedback from my work than I have ever gotten before with any of my A&S-works.
It wasn't only sympathy talk about how cute my bear costume looked, or just about this wierd, creepy folkstory and its many forms (they all have axe, bad relatives, getting lost in the woods and kings, but not really any valuable lessons to learn, except to beware of axes).
People also talked about how unique my journal was, it wasn't a ready made piece, it was just a study about something, it din't show any final endings or results, but I showed how some of my plans hit rock bottom, and how some other showed completely new ideas..
I still feel a bit confused about my work and the feedback. After all it is only a journal, we all do those, don't we?
So. I have in mind to blog few times during my summer, about what I do in my workroom, how my pots and stuff are made (probably not really tutorials since I'm still lazy) and some thoughts about all this.. *\
/* My workroom, my wheel..
I use my workroom like a sunday-potter, not too often. When I throw, I usually listen to radio or audio books, audio books especially when I feel that radio is full of nonsense and bad music.
Dreijalta nostettua tavaraa kuivumassa sorvaamista ja korvitusta varten.
Näistä esineistä tulee kolmikorvamukeja ja kolmijalkapatoja, hassut kartiomaiset pikkujutut ovat niitä patojen jalkoja. Pakko muuten mainita ennen ole löytänyt tälläisiä dreijattuja jalkoja yhdestäkään esinelöydöstä keskiajalla, vaan jalat ovat aina olleet käsin muotoiltuja. - Minun silmiini teen sillä tekniikalla kauhean laihoja jalkoja ja siksi suosin enemmin dreijattuja, pulskia kinttuja. Jostain syystä dreijattuja kädensijoja ja kaatonokkia näkee alkupeäisissäkin astioissa muta mikä lienee syynä ettei sellaisia pikkuosia ole käytetty myös jaloksi. Kysymys sarjassamme "kiinnostaisi tietää.. "
/* Stoneware-pieces from the wheel, drying out for next steps (turning and handles), these pots will be three-handled "friendship mugs" and three-legged pots. Small conical thingies are legs. I have to say that I haven't seen any findings with thrown-legs. Even though they have used small throwed parts for handles and spouts, there might be some specific reason for that. I don't use hand-built legs because in my eyes they look always so skinny and wobbly when I make them. I like thick fat legs with my pots and that's why I throw them on wheel.
Joitakin kolmikorvamukeja, korvat paikoillaan odottamassa viimeistelyä ennen raakapolttoa.
Koitan kokeilla hiukan uusia koristelutekniikoita esineisiini, ensinäkin puu-uunin vuoksi, puu-uunissa esineet pääsevät kosketuksiin tulenlieskojen ja lentävän tuhkan kanssa ja esineisiin tulee parhaimillaan metallinhohtoinen tai helmiäismäinen pinta. Olen huomannut että uunin efektit enemmänkin korostavat esineiden pinnassa olevia uurteita ja naarmuja (tahallisia ja tahattomia) joten päätin tällä kertaa kokeilla ihan tarkoituksella kaiverettuja pintoja isommassa mittakaavassa.
Toinen syy on että keskiaikainenkin keramiikka oli hyvin, hyvin koristeltua ja nykyihmisen, esrityisesti skandinaavin, voi olla vaikeakin hyväksyä ajatusta koristeellisesta pinnasta.. Näillä koristeluillani ei ole suoranaista esikuvaa keramiikan keskeltä mutta blackwork-kirjonnan viivoja myönnän tutkineeni vähän sillä silmällä, saa nähdä seuraako tästä mitään hyvää..
/* Mugs, almost finished for bisquite-firening. I try to learn more about surface decorating, even if it feels so wrong. I have been taught that the most beatiful form is pure, scandinavian design whitout anything "useless and pretty" or "too much". In Medieval pottery, they did use decorations very, very much, and I wan't to at least try it out. It's also that in woodfirening, the kiln creates many special effects on clay, blazes and ash give surface some metallic tints and silky gloom, that more likely highlights all the bumps and scruffs on surface more than hides them. I decided to really try some carved decorations on full surface, just to see what happens.
These decorations have no examples in pottery, but I do admit taking some ideas from the blackwork-embroydery.
Häh-häh-hää! Täällä me sulle nauretaan!
Nämä ovat pikkuisia suolapulloja jotka syntyivät mieleeni ihan tyhjästä. Yhtenä päivänä sitä vaan saa aivan kutkuttavan idean jota on ihan pakko kokeilla.. Keskiajan naama-astoissa on jotain mikä kiehtoo minua melkein yhtä paljon kuin joskus ärsyttääkin, joskus nimittäin näkee aika rumia naamoja möllötämässä jonkun astian kyljessä.. Naisten naamoja en ole löytänyt vielä astoista, mutta kaakelileistä ja takanreunuksista kylläkin, pidän kuitenkin mammojen rakentelusta esineisiin, huntujen raosta kurkistava naama on jotenkin hauska istuttaa asian kylkeen. Pikkupirut puolestaan syntyivät itsestään kun äänikirjassa oli menossa tosi jännä kohta..
/* Ha-ha-haa! You are fool!
They are tiny salt-bottles or something. I just caught this idea one day and it felt so fine that I wanted to try it as soon as I had time at the workroom... I love and hate the medieval face-pottery. Sometimes these faces are fun, well made and really fits in their place, and sometimes you can see so ugly faces in pots and jugs that you really wonder who made them and why... So, I like to make ladies faces on my works, even most examples had bearded men on them, it's just all these lovely frills, veils, vimples and coronets that I can't get enough!
.. and the litle demons? They just happened. There must have been very exiting murders in my audio book..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti