Hän päivittää.. hän päivittää linkkejään!

Essuntaskun linkit ovat suorastaan retuperällä, niin monta uutta ihanaa (ja vanhaa) on päivittynyt uusiksi. Jaan niitä tässä, kaikkien iloksi.
Muistattehan että kaikkien linkkieni sisältö on tekijöidensä omaisuutta, eikä niitä saa väärinkäyttää!

Kissojen löytölasten koti, Kissakoti Kattila on muuttanut blospottiin. Kattilasta löysimme 2010 alussa Niilo Pielisen. Tahdomme että moni muukin löytää omansa. Essuntaskun isoveli löysi omansa Kissapartiosta, ja nyt hänen kodissaa kirmaa kaksi pikkuista poikaa! Uudessa kotikaupungissammekin on kissatalo , mutta ainakaan vielä emme ole ottaneet tilapäismajoitukseen uusia kavereita (kissatalot antavat usein kotihoitoon asukkeja joille ryhmäkoti ei jostain syytä sovi) sillä Irmushka on hyvin mustasukkainen mammastaan, eikä oikein osaa jakaa muiden kanssa mitään.
Oletko yksinäinen? Adoptoi syliisi keräystä!

Linkillä La dolce vita. Daniela-sivut ovat uusittu jo pieni ikuisuus sitten. Frau Dietel on berliiniläinen kultaseppä. joka opiskeli taidetta samaan aikaa kanssani Tallinnassa. Daniela harkitsi hetken jopa liikettä Helsingissä, mutta avasi lopulta Frau Dietellin Berliiniin. Danielan oma tyyli on modernia, scrap-book-tyylistä työtä, mutta perinteinen tyylikin onnistuu. Pariskunnat voivat varata romanttisen viikonlopun Berliiniin ja tehdä Rouva Dietelin opastuksella kihlat tai vihkisormukset. Omamme tulevat olemaan juuri tästä pajasta, joskin osallistuimme vain suunnitteluun tiukan aikataulumme takia.

Ja sitten jotakin hauskaa.. ukkokulta esitteli tämän blogin minulle, sen vaellettua ircin kautta hänelle. Luin, tykkäsin, ja mietin liittyisinkö lukijaksi. Lukijoita ei ollut kuitenkaan yhtään, enkä sitten sillion liittynyt. Blogi levisi viikonlopussa ympäri suomenmaata... ja kas! seuraavalla lukukerralla lukiota oli liittynyt 126! Tarjoiluehdotus ottaa kantaa niihin elintarvikepakkausten kyljessä kimalteleviin värikuviin.

Toinen samanlainen tuli vastaan ihan vahingossa: what I wore today,- in drawings! herättää halun palata luonnoskirjan ääreen vaikka juuri olisi vannonut ettei enää piirrätytä.

Tuttujen blogejakaan en ole ehtinyt hehkuttamaan.. harrastuspiirieni argeologipoika on pitänyt blogia jo tovin. Pelkkä ajatus siitä että tässä maailmassa on ihan oikeasti mahdollista yhdistää määrärahat, tutkimus ja nuoret ihmiset tunt mukavalta, joskin hämmentävältä. Tämä tunne pohjaa kuitenkin n. 10 vuoden takaiseen muinaiskulttuurin seminaariin jossa ei asiasisällöltään ollut niin kivaa.

Saman porukan kättentaitajien aatelia oleva Helena on ainakin keskiaika harrastajille tuttu. Näin kesän ja keskiaikamarkkinoinen aikaan muistutan Rouva Neulakon kätevästä ohjeistuksesta "Miten huntu puetaan".

Ja yllätykseni oli suuri kun Suwiöistä löytyi lukija.. hänen kättentöitään löytyy täältä.
.. ja koska äitien kanssa kannattaa olla aina hyvissä väleissä, niin käyhän täällä myös Heinin Äiti.

Seuraava vinkkilinkki liittyy kirjontaan, siihen tuttuun kirjavaa-valkoiselle-tekniikaan jota mummoloissa esiteltiin pyyheliinanpäällisinä. Feeling Stichy!

Jos kesän ihaniin juhliin ei joku ole vielä lahjaa löytänyt, suosittelen HiToMia, jonka taitavat designeri-rouvat ovat ihan ykkösiä!
ja jos taas käsityötaitoja löytyy, tai tykkää kotimaisten tekijöiden töitä siinä missä avunannosta: Tyhjä Kulho-tapahtuma järjestetään taas Helsingin Tuomoikirkon Kryptassa 10.9.2001

Minun seurassani saa tehdä taas tapahtumaan kulhoja, ja itse käytän Turun Tuulenpesän osuuskunnan palveluja, kuten vuokraan työtilaa tai dreijaa sekä polttopalvelua.

Perjantaisin odotan Freakangelsien uutta päivitystä. Luen Gunnerkrigg Courtia , Wasted Talentia sekä Johnny Wanderia. Jotka kaikki ovat nettisarjakuvia. In english.

Lopuksi suosittelen tutustumaan ajoissa Medeltidsmodetin valikoimaan, tarjolla on ihania ekosuperreiluja kankaita joista syntyy ihania vaatteita. Oma hääpukukankaani (vain 8,5m) löytyi heidän valikoimastaan. MM tulee Turkuun keskaika markkinoille tällä viikolla!

Sarjakuvia jotka sinun pitäisi lukea..

(kuvan linkki thedailycrosshact.com)

... joulun tienoilla saimme mojovan kasan sarjakuvia joiden laadusta olin positiivisesti yllättynyt. Niin monta sellaista joita olin halunnut lukea mutten ollut ehtinyt. Tässä lukutärppejä teillekkin.

#95 Marguerite Aboouet, Clément Oubrerie: AYA-elämää Yop Cityssä
(artinen banaani)
Juoma ja ruokasuositus: tee, voileivät, kahvi Lukupaikkasuositus: soffa, keskipitkät matkat, lauantaiaamut.

- Aya on letkeää piirrosviivaa ja kauniita värejä. Ayassa teini tekevät teinien juttuja Afrikassa Youpongin kaupungissa, missä kanat vaappuvat kaduilla ja tytöillä on salaisuuksia. Teinityttöjen juttuja sillä erituksella ettei afrikassa ole omaa huonetta missä synkistellä, eikä synkkää musiikkia.



# 94 Locicomix- nerouden ja hulluuden rajoilla. (www. logicomix.com) Monta tekijää
(avain 2011)
Juoma ja ruokasuositus: jotakin kylmää tai jotakin mikä saa kylmetä
Lukupaikka: tukeva tuoli, pienissä erissä. Ei ehkä aukene yhdellä kerralla.

- Tämä kirja on annettu joululahjaksi selvästikkin Ukkokullalle. Minä lienen kuitenkin ainoa joka kirjan on vielä ehtinyt lukea.
Kirja on hieno, monen vuoden aikaansaannos, värikäs ja paksu.. ja yhtä helppolukuinen kuin lukion filosofian tiivistelmä. Kuulun niihin ihmisiin joiden on täytynyt lukea Sofian maailma kahdesti ymmärtääkseni koko jutun. Samoin on tämän sarjakuvan kanssa. Ajassa liikutaan varsin monella tasolla, välillä lainataan vain filosofien ja matemaatikkojen puheita, sitten sivujuonessa puhutaan hullusta sukulaisesta joka piilotettiin ullakolle, - mutta allekirjoittaneen ärsytykseksi jatketaan matematiikasta ja filosofiasta eikä hullusta ullakolla.
Tämä sarjakuva on opettavainen, mutta kaikkia se ei viihdytä.




(Niilon kuva: mariusjouanny.centerblog.net/90-gaston-lagaffe)

#93 Niilo Pielinen 1-7 , Fraquin et kumppanit
(egmont-kustannus)
Juoma ja ruokasuositus: melkein mikä vain, myös aamiainen Lukupaikka: Miltei missävain kunhan ette itse aja!

Niilo Pielinen kuuluu akuankkasuomalaisen sivistykseen siinä missä Lucky Luke tai Asterix.
Niilo Pielisen seikkailujen albumit ovat ikävästi kokeneet tuhon monissa kirjastoissa ja siksi täydellisen Niilo-kokoelman saapuminen oli todellinen onnenpotku. Harmittavaa, kuten kaikissa uudelleen julkaisuissa suomennos ei välttämättä kohtaa lapsuusmuistojasi sanasta sanoon mutta kiitettävän monta TURRRRVELO!-karjaisua on säilytetty juuri oikein. Oma suosikkihah,moni on onneton Karstu- piirtäjä jonka tuskaan voi samaistua: milloin lähesvalmiin työn tuhoaa kissa, milloin joku laskee inhan kahvikupposensa juuri siihen.
Koko sarjassa näkee miten piirrosjälki alkaa elää ja vitsit venyvät muutamasta ruudusta useiden sivujen mittaan. No Mutta!

# 92 Anni Nykänen: Mummo
(Sammakko)
mummo.sarjakuvablogit.com

Mummo on voittamaton illuusio vanhoita kissamummoista, mummosta joka puhuu outoa murretta, mummosta joka kyttää, kuulee ja kommentoi. Siinä missä Alpo Rapin Meti-mummo kertoilee vanhoja juttujaan tekee Nykäsen mummo uusia. Nykäsen mustavalkoinen viiva hyväilee mummon kurttuisia kasvoja ja kutittaa paksua kissiä juuri oikein. Eniten olin huolissani aikoinaan siitä että Mummo julkaisee nykyään Seura, - pahastuvatkohan oikeat mummot tästä reippaasta villasukan kutojasta liiaksi?

# 91 Georg McManus Vihtori ja Klaara.
(Arktinen Banaani)
Ruoka ja juomasuositus: jotakin kepeää
lukupaikka: sohva tai vuode, kuitenkin reilusti tilaa sillä kirja on leveähkö.

Tämän kirjan oli valinnut isäni joka selitti jouluna "vihtorin" olleen oman isänsä lempisarjakuva. Suhtauduin mielessäni kirjaa hiukan ynseästi sillä varauduin kirjan kuvien olen ikivanhoja ja jäykähköjä. Vihtoria ja Klaaraa on piiretty, plagioitu, inhottu ja ihasteltu miltei vuosisata.
Itse ihastui McManuksen tapaan piirtää. Naisten 20-30-luvun vaatteet ja hatut erottuvat tyyliltään hyvin samoin kalusteet ja rakennukset. Nousukkaiden yläluokan toilaisussa on jotain samaa kuin Hyacint Bucketissa, vanhoissa kotimaisissa elokuvissa ( Suomifilmit tekivät ilman lupaa useammankin V&K-elpokuvan sillä niistä yleisö piti, viimeisissä elokuvissa sankariparin sukuniminimi muuttui Vuorenkaijusta Ramberiksi juuri tekijänoikeuksien vuoksi.)

# 91
Tove ja Lars Jansson MUUMIT. Sarjakuvaklassikot 1-3
(WSOY)
Ruoka- ja juomasuositus: vaapukkamehua, teetä, palmuviiniä, pipareita
Lukupaikka: pitkät matkat, mökki, puumaja, pöydän alla

Mustavaölkoiset muumit ovat ryömineet nyt kaikkiella, on mukia, kippoa, kuppoa, tarjottimia (joista tahtoisin kolme) ja viimeisimmäksi löysin kaupasta peltisiä muumi-pääsiäimunan kuoria (nimityksellä ovaali, säilytysrasia)
Mustavalkoiset muumit, ne "oikeat muumit" ovat rajumpia kuin lapsuuteni piirrosarja. Muumit juovat, kemuttelevat, mököttävät. Mymmeli on mielikuvaani höpsömpi tapaus ja niiskuteiti todellinen kana. Mustavalkoiset piirroskuvat kuvitettuine marginaaleineen ovat kuitenkin jotain mitä ei voi ohittaa. Joinain yöinä kun en saa unta nousen olohuoneeseen lukemaan muumeja ja mietin paljonko tussia kuvien piirtämiseen tarvittiin.

Sarjakuvia joita sinun pitäisi lukea

OOh.. kesä on tullut ja niin monta asia kertomatta ja tekemättä. mutta aloitan kevyesti tästä.
Yhdestä lempiaiheestani.

Ystävieni häissä tuli puhuttua erään Ladyn kanssa sarjakuvista, siitä että tämä kahdehtittava subculture-rouva ei ole päivittänyt omaan blogiinsa asiaa sarjakuvista ikuisuuksiin. Samalla hän paljasti löytäneensä vasta hiljan erää Neil Gaimanin sarjakuvanovellin, jonka itse oli lukenut jo ajat sitten. "siis että semmoin on olemassa, ihan löytyi aukko sivistyksessä!" totesi toinen. Itse myönsin sen lukeneeni, mutten pitänyt sitä kummoisena. En ole erityisen ihastunut Gaimanin sandman-sarjan ulkopuolisiin teoksiin. enkä kaikkiin sarjan sisar- ja serkkuteoksiinkaan.
Sitten tajusin että voisin ihan hyvin aloittaa omassakin blogissanni kkoelman niistä sarjakuvista joista itse pidän, ja joita luen.

Sarjakuvia joita sinunkin pitäisi.
yppään heti alkuun yli sarjakuvahyllyjen alun, lucky luket, tintit ja akuankat. sekä suurimman osan tämän hetken kirjahylly-mangasta. Koska ne jokainen oaa lukea itsekkin.

Keskityn paljolti suomennettuun uuteen sarjakuvaan, koska a) pidän suomennoksista, b) et ehkä vielä tiennyt että nämä voisit lukea?

Sarjakuvia joita sinun pitäisi lukea #100

#100
Joan Sfar: Rabbin katti 1 ja 2
Ruoka ja juomasuositus: tee, pienet makeat leivonnaiset. Mausteinen kahvi. Lukupaikkasuositus: sohvannurkka, pitkät matkat, mökki

Olen ihastunut Rabbin kattiin aivan summanmutikassa. Piirrosjälki on hyvin elävää ja koko sarjakuva on väritetty erittäin kauniisti. Rabbin katti elää 30-luvun algeriassa. ikuisessa auringonpaisteessa, kauniiden naisten, uskonnosta kskustelevien miesten, ruuan ja tarinoiden maailmassa. Katti rakastaa emäntäänsä, ja käy keskusteluja emänän isän, Rabbin kanssa. Kattyi on sulavalinjainen ryökäle, jonkinsortin lyhytkarvainen aavikon maatiainen jonka velmu kollinhymy on sulattanut sydämeni. Ajoittain Katin kertomsten tekstaus on hiirenpipanan kokoista ja koukeroita ja siitä saa päänsärkyä, joskus uskonnollinen hölinä menee oli pään. Kattia luenkin mieluiten iltapäiväteen kera pieninä siivuina. Tarina kerallaan.

#99Guy Delisle: Pyoyojang, Merkintöjä Burmasta, Shenztzen
Ruoka ja juomasuositus: Tee, olut, suolapähkinät, pizza, kylmät juomat
lukupaikkasuositus: vessa, pitkät matkat.

Nämä sarjakuvat ovat matkapäiväkirjoja joissa Delisle matkustaa työn ja erhen takia aasian kuumiin knniin paikkoihin. Vaimonsa matkassa Lääkärit Ilman Rajoja-tomintaan Burmaan, animaattorina Pyoyojangiin. Aina kuumiin, kosteisiin ja sivistyneisiin helvetteihin joissa valkoinen mies saa outoja katseita ja erikoiskohtelua, missä paikalliset ovat siistejä, ahkeria ja ujoja. Aina paikkoja joissa Delisle yrittää ymmärtää ymmärtääkseen ettei ymmärrä.
Näitä teoksia löytyy niin englaniksi kuin suomennetuinakin. Kirja tekee erityisesti hyvää paatuneille maailmanparantajille jotka tahtova tietää. Delisle piirtää hyvin selkeästi, ja runsaasti. kaksivärinen kertomus isältää välillä aivan uskomattoman paljon faktaa parissa pikku ruudussa. mutta yhden lukukerran jälkeen kirjaan on hyvä palata umpimähkään yhdelle sivulle kerrallaan, lukea, makustella ja jatkaa. Samaan aikaan kun Delisle kertoo sotilasjuntan mielivaltaisita määräyksitä, hän kertoo myös omasta matkastaan ja kokemuksistaan: mistä saa hyvää mustetta matkapäiväkirjaan, mistä löytyisi seuraava tietotekniikkaliike, saako konsulaatista vauvanvaippoja?
http://www.guydelisle.com

#98
Tiitu Takalo: Tyhmä tyttö, Josefiina Leipoo (yhdessä Pauli Kallion kanssa) yms.

Kuva Täältä: http://www.tiitutakalo.net

Ruoka ja juomasuositus: Olut, kivennäisvesi, kylmät juomat. Aamiainen Lukupaikkasuositus: sohvannurkka, puisto, keskipitkät matkat, ranta

Pidän valtavasti Takalon piirrosjäljestä joka tekee ihmisistä hyvin realistisia ja hauskoja. Takalon Tyhmän Tytön lainasin aikanan Porvoon kirjastosta kolmesti eräkkäin ja luin sillion tällöin uudestaan ja uudestaan. Josefiina Leipoo puolestaan reissasi kaverilta toisell koko syksyn sen jälkeen kun sen kirjamessuila ostin. Suosikkejani Takalon tarinoista ovat: "viisas nainen osaa viehättää, tyhmä tyttö voi yrittää" sekä "mikä teidän bändin nimi on?".

#97

Katsu Kallio: menisit töihin

Ruoka- ja juomasuositus: kylmät juomat, tee, välipalat Lukupaikkasuositus: sohva

Kaltsun sarjakuvakokoelmaan on kerätty sivukaupalla uusia ja vanhoja töitä, joita piirtäjä myös itse kommentoi. Itse pidän taas omaelämänkerrallisista töistä joisa nuori härö-punkkari kiusaa naapureitaan, sekä hiukan vanhempi mies yrittää ymmärtää itseään ja naisia ihmisuhdekentällä.
Me kaikki tunnemme jonkun Kaltsun, jotkut jopa itsensä. Sen tyypin joka pummaa rahaa kaljaan, nurisee elämäänsä ja ryssii deadlinet, sen joka on kuitenkin kiva nähdä illalla baarissa, paitsi kun se on velkaa.
Nykyään sarjakuvablogien perusteella Katsu on naimisissa, töissä ja voi hyvin. www.kaltsu.net

#96
Manu Larcenet & Jean-Yves Ferri: Maallemuuttajat 1,2 ja3


Ruoka- ja juomasuositus: valkoviini, voileivät, hedelmät
Lukupaikkasuositus: mökki, keittiönpöytä, sohvannurkka, vessa

Sarkakuvassa nuoripari muuttaa maalle, ja opettelee elämään kuten maalaiset. Eli eksyvät, kylvävät väärit, kitkevät huonosti, palelevat, uhmaavat vaaroja ja ovat outoja ja ulkopuolisia.
jos ensimmäisessä kirjassa vielä pelleillään perus-oletuksiölla ja väärinkäsityksillä, j muuttokuormaakin puretaan koko albumin verran, niin kakkososassa tarinan omaelämänkerronta jo puhkeaa kukkaan. Miten kukaan ottaa vakavasti sarjakuvapiirtäjää maaseudulla? Miten sarjakuvapiirtäjä ottaa maaseudun itse vakavasti. Pidän piirrosjäljestä ja siitä että kuvat ovat värikkäitä. Ja pidän maaseudusta.

Lopetan tänään tähän.