Suurmiehet eivät sitä myönnä, mutta monta päivää on pelastettu parilla hiuspinnillä, hakaneuloilla, puolikkaalla sitruunalla ja kaikella muulla Sillä, mitä taloudenhoitajan essuntaskusta on sattunut löytymään.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Häät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Häät. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Tanssiaisten jälkeen.. (For happyly ever after!)

Lintukodon pääovi, ennen ja jälkeen juhlien.. Kiittelen ihmisiä vielä ensi vuonnakin ihanista, hauskoista häistämme. Ystävät ja sukulaiset kantoivat ja antoivat oman osuutensa työllä, paölveluksilla ja pikku yllätyksillä läpi koko juhlien. Meidän päivämme oli ikimuistoinen, ja sataakkin ropsautti vasta myöhään yöllä.



Koska en saa itsestäni ulos mitään järkevää kirjoitettavaa, kerron vain tein-itse-säästin-henkisen jutun sinisistä kengistä, joita käytin lopulta aika vähän..

Ensiasetelma: tajuat että nyt vihdoin sinun pitäisi ostaa ne kauan puhutut hääkengät. Haluat siniset kiilakorkokengät, kiilakorot koska Lintukodon piha on juurakoinen ja epätasainen (tähänkin palataan vielä.

Lopulta, seisoessasi keskellä kengämerta tilaat sisaruksesi ostamaan sopivat valkoiset korkokengät Kouvolan vastaavan liikkeen valikoimista, koska se helpointa.
Saat kengät viikkoa myöhemmin ja kiikutat seuraavalla viikolla kengät erääseen naisten erikoiliikeeseen värjättäväksi.

Saat kuulla että olet luullut väärin, kengät ovat synteetistä muovia, tai nahkaa ja niitä ei voida, ikinä, mitenkään värjätä. piste

Päänäytös: kimpaantuneena ostat silkkiväriä,värjäät kengät itse ja teet temppuja värin kiintykseen auringonvalolla ja tavallisella kotitalousuunilla. Kun väri ja sen pitävyys kelpaavat, pyyhit mielestäsi kaikki muistikuvat ko. erikoiliikeestä. Unohdat myös nimen.

...illansuussa ompelet kenkiisi koristehelmiä ihan itse.

Grade Finale: menet naimisiin sinisissä kengissä, the end.

( We had great time at your weddings, we had so many friends and famyly helping us, working for us.. Im gratefull for that! heres a pictures about shoes that where not meant to be dyed (so they said) my blue wedding shoes, dyed by me!)


keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

stressimorsiammen tunnustuksia...


Viiden kokonaisen viikon ja noin kuuden päivän päästä sitä pitäisi ehtiä vain olla ja ihastella tämän ja muutaman muun ääressä sitä miten ihanaa elämä on. Eli noin kuuden viikon päästä sitä pitäisi jo köllöttää aviosäädyssä uutena rouvana.. (jos stressihepuli ei ehdi ensin!).
(kuvassa Lintukodon yhden majoitusrakennuksen ovi, noin 6.49 lauantai-aamuna Suwiyössä, kun uni ei enää riittänyt.)

Olen kevään aikana keskustellut häistä yhden sellaisen rouvan kanssa jonka häät olivat helpot: kutsut jaettiin käytännössä käteen, töistä oltiin pois vain yksi päivä, vihkiminen oli kirkossa siten kuin ajanvaraus onnistui, ja ravintola hoiti lopun! Toinen, tämän kesän juhannusmorsian, puolestaan on varannut hääpaikkansa kaksi vuotta sitten, lähettänyt kutsut viime Elokuussa, ja ostanut hääkoristeensa viime lokakuussa. Ensimmäinen keskustelukumppani piti naimisiin-puolessa vuodessa- kavereiden avustuksella- aikatauluani hyvänä, jälkimmäinen jokseenkin liian kevyeltä.

Itse pidän sitä juuri nyt, puolikkaan salmiakkipussin syötyäni (ja se on stressinlievitykseksi) ideaa jotenkin raskassoutuisena. Moni asia on mennyt hyvin: meillä on hääpaikka, astiat, äänentoisto ja jokseenkin koko keittiöhenkilökunta, liiton siunaus, kampaaja, pukukangas sekä aika Kouvolan poliisitalon maistraattiin, sekä maistraatin esteselvitys.
Vielä puuttuu sittenkin bändi, koristeet, konkreettinen käsitys kukista ja koristeista, kengät, vapaata töistä omiin polttareihin, ruokalista, konkreettinen juomalasti (hakijat on jo), selkeä määritelmä asioista joita voisi pyytää joku muu tekemään.. ja erityisesti vieraat!

Ilmoittatumisaikaa on vielä jäljellä noin viikko. Suhteessa siihen määrään jota kutsuimme, tähän menessä ilmoittatuneita on noin viisi. Kyllä, minä näen painajaisia (monia eri teemaisia jos olemme tarkkoja) esimerkisi siitä etteivät vieraat ilmoita, tule tai viihdy. mietin myös unohdinko jonkun tärkeän, kaikilta en saanut esimerksi osoitetta, joihinkin tuttuihin yhteydenpito taas on ollut enemmän hiljaista..

Kuitenkaan en murehdi esimerksi pukuani. Pukuni kun lojuu edellleen kangaspakkana kirjahyllyni päällä (kaukana mahdollisista kissaperäisistä tärvely-yrityksistä) ja olen enemmän kuin onnellinen ettei tuota pukua tehty talven mittaan... olen nimittäin laihtunut n.12kg tänä talvena, siinä olisikin sitten kiva, väljä mekko.
Pukuun aloitin kunnianhimoisen kirjontatyön josakin vapun aikoihin. Aikomukseni on kirjoa kultareunaisiin medaljonkeihin (se tarkoittaa ympyrää) kesän erillaisia hedelmiä, marjoja ja kukkia. Medalijongit on tarkoitus ommella kiertämään puvun helmaa. nopeasti laskettuna tarvitsen 28 medaljonkia joista valmiina on 15. Kiirehän tässä voi tulla..

(Kirjottavana mansikka, näkyvillä myös kielo, ja punainen viinimarja, pohjakankaana ihanainen luomu-silki, lankoina puuvilla ja melkeinmetallilanka)

Ainiin, kiiresstä ja ompelusta.. 1000-metrin ompeluhaasteeni tyssähti loppuunsa vähän yllätten, ennenkuin ehdin kirjoittamaan haasteeseen suunittelemasta radiohiljaisuudesta, sillä tiesin että tuhat metriä oli menossa rikki ihan pian, ehti voitokas ompelija tiedottamaan oman tuloksensa julki FB:n kautta, no hupsis, en sitten toteuta yhtä ideaa liittyen Nuijasotaan. En.
Kuitenkin olen päättänyt julistaa voiton ja palkinnon julki vasta investituurassa.

(selvisi sitten miksei ruohosipuli itänyt, raitapaita ei ole laatikossa vessa-asisalla, vaan istumassa pikku taimet tiiviiksi.)

Lopuksi kehun että parvekepuutarhani voi erinomaisesti.
Ensimmäinen mansikkasato on oikeastaan jo syöty kevät-helteiden aikana, ja nyt puutarhassa eletään herneiden, koristekurpitsoiden ja avomaankurkkujen kautta, on muhkeat varret!. Puutarhassa kasvavat myös tilli, basilika, tomaatti, enkelipelargonia, orvokki, ja persilja. Suuri vaivannäköni idättää siemenestä basilikaa, salviaa, organoa ja kuvassa nähtävää ruohosipulia, pettivät jälleen. Kaikkia taimia ei tietenkään istuttu maahan, vaan eivät vain kasvaneet! Ruukkussa saapuneet keittiöyrtit (persilja, basilika ja salvia) sen sijan ovat kukoistaneet erinomaisesti istutuksen jälkeen.
Tilli iti, ja voi hyvin, vahinko ettemme oikeastaan pidä tillistä kovin paljon.
-Jokohan uskoisin että pussisiemenet eivät minun puutarhassani menesty?

jatketaan sitten aiheista myöhemmin.


Summa summarum:
I'm freaking out whit my weddings, I see a lot of bad dream about nobody coming/he's breaking up whit me/foodpoisoning at the feats/etc. I hope I would start to dream about something sweet.
Actually we have things going'on smooth: we have even wineglasses and the hairdresser ready to go!
I have strated to make emboirdings for my wedding-gown (which is hand-tailored for me by my sister, just one week before, -so I can't lost any more weight,-lost 12kg during winter!). These litle circles are made cotton-on-silk, and the allegorie is about summer flora.
I need 28 circles and I have 15 done. busy-busy!

The last picture is about our balcony-garden, and mr. Niilo aka.Gaston, who loves to sits thing on their roots, we have lost few plans thanks to his hairy-butt! Otherways garden is great, we have cucumbers, tomatoes, basil, sage and parsley, also some flowers!

-laters!

perjantai 14. tammikuuta 2011

pärp-päivitys (here again)

Pärp! -on kissaa ja tarkoittaa joko "terve!" tai "mä olin siinä ensin!".. ohessa kuva perheemme nuorukaisesta. Niilo
.. Kirjontakillan uusi haaste on kirjoja lohikäärmeitä. Löysin netistä kivan kuvan jossa lohikärme syö elefantin, vaaleanpunaisen elefantin.. liekö joku nauttinut sitä ehtoollisviiniä ennen piirtämistä (kuva ainakin näytti keskiaikaiselta) Päätin teroittaa neulani kuvaa varten. Kuka lieneekään päätäneen haasteen pohjakankaaksi villan, jota minulla ei ollut, mutta oli tiivistä askarteluhuopaa joka tuntui hyvältä idealta.... Ottakaa opiksi! Huopa ei sovi kirjontapohjaksi, se joustaa aivan liikaa ja vartti kehykseen pingotettuna tuo puoli senttiä lisää kirjontapintaa. Perskules...

mutta mtta! Minä ja sisko K reissasimme erään harrastajapron kanssa Turussa (sisko K oli kylässä) erittäin ihanaan kangasliikeeseen nimeltä: Kangas- ja Patjatalo jossa ihanaa villakangasta sai hyrisevän hyvään hintaan.. Sisko osti Pron kanssa kayniin valkoisen villapakan puoliksi ja lahjoitti sen sitten minulle, erityisesti koska oli jo nähnyt huopa-hirvitykseni... pärp!

kuvassa näette vierekkäin uuden ja vanhan. Työt on tehty muliilangoilla ja valkoisen villapalan kuva on harsittu lyijykynäpiiroksen päälle. Molemmat elefantit on tehty viikossa. On ollut taas tuota aikaa..

ja bonusuutinen! Olen huomannut viimeaikoina saunomisessa, perunoidenkuorimisessa, hiustenlaitossa, sekä käsien desifioinissa ongelmia..


Ukkokulta pyysi isältäni kättäni jouluaattona ja ensi syksynä sukunimeni vaihtuu aviosäädyn myötä joksikin muuksi kuin Suomen viideksi yleisimmäksi sukunimeksi... että nyt sitte aletaan hössöttää!

(Summa Summarum. I been lazy whit updates. But whats up now? I started new embroidery whit the Guilds new Challenge "We have Dragons". I foudn a wonderfull picture about gradong eating an eliphant! an pink eliphant. just great!
And for beginning I thought that a wool might do for base. used felt. That was my firts and last time for that material whitembroidery! my big Sister K bought some white thight wool from local shop and gave it all to me.. look at this new, better pacth!

and the another big news: I said yes to my spouse about engagement. (also my father said yes) and now its time to get dizzy about wedindgs! Im changin my name for good at the fall! jipey!)