Tanssiaisten jälkeen.. (For happyly ever after!)

Lintukodon pääovi, ennen ja jälkeen juhlien.. Kiittelen ihmisiä vielä ensi vuonnakin ihanista, hauskoista häistämme. Ystävät ja sukulaiset kantoivat ja antoivat oman osuutensa työllä, paölveluksilla ja pikku yllätyksillä läpi koko juhlien. Meidän päivämme oli ikimuistoinen, ja sataakkin ropsautti vasta myöhään yöllä.



Koska en saa itsestäni ulos mitään järkevää kirjoitettavaa, kerron vain tein-itse-säästin-henkisen jutun sinisistä kengistä, joita käytin lopulta aika vähän..

Ensiasetelma: tajuat että nyt vihdoin sinun pitäisi ostaa ne kauan puhutut hääkengät. Haluat siniset kiilakorkokengät, kiilakorot koska Lintukodon piha on juurakoinen ja epätasainen (tähänkin palataan vielä.

Lopulta, seisoessasi keskellä kengämerta tilaat sisaruksesi ostamaan sopivat valkoiset korkokengät Kouvolan vastaavan liikkeen valikoimista, koska se helpointa.
Saat kengät viikkoa myöhemmin ja kiikutat seuraavalla viikolla kengät erääseen naisten erikoiliikeeseen värjättäväksi.

Saat kuulla että olet luullut väärin, kengät ovat synteetistä muovia, tai nahkaa ja niitä ei voida, ikinä, mitenkään värjätä. piste

Päänäytös: kimpaantuneena ostat silkkiväriä,värjäät kengät itse ja teet temppuja värin kiintykseen auringonvalolla ja tavallisella kotitalousuunilla. Kun väri ja sen pitävyys kelpaavat, pyyhit mielestäsi kaikki muistikuvat ko. erikoiliikeestä. Unohdat myös nimen.

...illansuussa ompelet kenkiisi koristehelmiä ihan itse.

Grade Finale: menet naimisiin sinisissä kengissä, the end.

( We had great time at your weddings, we had so many friends and famyly helping us, working for us.. Im gratefull for that! heres a pictures about shoes that where not meant to be dyed (so they said) my blue wedding shoes, dyed by me!)

stressimorsiammen tunnustuksia...

Viiden kokonaisen viikon ja noin kuuden päivän päästä sitä pitäisi ehtiä vain olla ja ihastella tämän ja muutaman muun ääressä sitä miten ihanaa elämä on. Eli noin kuuden viikon päästä sitä pitäisi jo köllöttää aviosäädyssä uutena rouvana.. (jos stressihepuli ei ehdi ensin!).
(kuvassa Lintukodon yhden majoitusrakennuksen ovi, noin 6.49 lauantai-aamuna Suwiyössä, kun uni ei enää riittänyt.)

Olen kevään aikana keskustellut häistä yhden sellaisen rouvan kanssa jonka häät olivat helpot: kutsut jaettiin käytännössä käteen, töistä oltiin pois vain yksi päivä, vihkiminen oli kirkossa siten kuin ajanvaraus onnistui, ja ravintola hoiti lopun! Toinen, tämän kesän juhannusmorsian, puolestaan on varannut hääpaikkansa kaksi vuotta sitten, lähettänyt kutsut viime Elokuussa, ja ostanut hääkoristeensa viime lokakuussa. Ensimmäinen keskustelukumppani piti naimisiin-puolessa vuodessa- kavereiden avustuksella- aikatauluani hyvänä, jälkimmäinen jokseenkin liian kevyeltä.

Itse pidän sitä juuri nyt, puolikkaan salmiakkipussin syötyäni (ja se on stressinlievitykseksi) ideaa jotenkin raskassoutuisena. Moni asia on mennyt hyvin: meillä on hääpaikka, astiat, äänentoisto ja jokseenkin koko keittiöhenkilökunta, liiton siunaus, kampaaja, pukukangas sekä aika Kouvolan poliisitalon maistraattiin, sekä maistraatin esteselvitys.
Vielä puuttuu sittenkin bändi, koristeet, konkreettinen käsitys kukista ja koristeista, kengät, vapaata töistä omiin polttareihin, ruokalista, konkreettinen juomalasti (hakijat on jo), selkeä määritelmä asioista joita voisi pyytää joku muu tekemään.. ja erityisesti vieraat!

Ilmoittatumisaikaa on vielä jäljellä noin viikko. Suhteessa siihen määrään jota kutsuimme, tähän menessä ilmoittatuneita on noin viisi. Kyllä, minä näen painajaisia (monia eri teemaisia jos olemme tarkkoja) esimerkisi siitä etteivät vieraat ilmoita, tule tai viihdy. mietin myös unohdinko jonkun tärkeän, kaikilta en saanut esimerksi osoitetta, joihinkin tuttuihin yhteydenpito taas on ollut enemmän hiljaista..

Kuitenkaan en murehdi esimerksi pukuani. Pukuni kun lojuu edellleen kangaspakkana kirjahyllyni päällä (kaukana mahdollisista kissaperäisistä tärvely-yrityksistä) ja olen enemmän kuin onnellinen ettei tuota pukua tehty talven mittaan... olen nimittäin laihtunut n.12kg tänä talvena, siinä olisikin sitten kiva, väljä mekko.
Pukuun aloitin kunnianhimoisen kirjontatyön josakin vapun aikoihin. Aikomukseni on kirjoa kultareunaisiin medaljonkeihin (se tarkoittaa ympyrää) kesän erillaisia hedelmiä, marjoja ja kukkia. Medalijongit on tarkoitus ommella kiertämään puvun helmaa. nopeasti laskettuna tarvitsen 28 medaljonkia joista valmiina on 15. Kiirehän tässä voi tulla..

(Kirjottavana mansikka, näkyvillä myös kielo, ja punainen viinimarja, pohjakankaana ihanainen luomu-silki, lankoina puuvilla ja melkeinmetallilanka)

Ainiin, kiiresstä ja ompelusta.. 1000-metrin ompeluhaasteeni tyssähti loppuunsa vähän yllätten, ennenkuin ehdin kirjoittamaan haasteeseen suunittelemasta radiohiljaisuudesta, sillä tiesin että tuhat metriä oli menossa rikki ihan pian, ehti voitokas ompelija tiedottamaan oman tuloksensa julki FB:n kautta, no hupsis, en sitten toteuta yhtä ideaa liittyen Nuijasotaan. En.
Kuitenkin olen päättänyt julistaa voiton ja palkinnon julki vasta investituurassa.

(selvisi sitten miksei ruohosipuli itänyt, raitapaita ei ole laatikossa vessa-asisalla, vaan istumassa pikku taimet tiiviiksi.)

Lopuksi kehun että parvekepuutarhani voi erinomaisesti.
Ensimmäinen mansikkasato on oikeastaan jo syöty kevät-helteiden aikana, ja nyt puutarhassa eletään herneiden, koristekurpitsoiden ja avomaankurkkujen kautta, on muhkeat varret!. Puutarhassa kasvavat myös tilli, basilika, tomaatti, enkelipelargonia, orvokki, ja persilja. Suuri vaivannäköni idättää siemenestä basilikaa, salviaa, organoa ja kuvassa nähtävää ruohosipulia, pettivät jälleen. Kaikkia taimia ei tietenkään istuttu maahan, vaan eivät vain kasvaneet! Ruukkussa saapuneet keittiöyrtit (persilja, basilika ja salvia) sen sijan ovat kukoistaneet erinomaisesti istutuksen jälkeen.
Tilli iti, ja voi hyvin, vahinko ettemme oikeastaan pidä tillistä kovin paljon.
-Jokohan uskoisin että pussisiemenet eivät minun puutarhassani menesty?

jatketaan sitten aiheista myöhemmin.


Summa summarum:
I'm freaking out whit my weddings, I see a lot of bad dream about nobody coming/he's breaking up whit me/foodpoisoning at the feats/etc. I hope I would start to dream about something sweet.
Actually we have things going'on smooth: we have even wineglasses and the hairdresser ready to go!
I have strated to make emboirdings for my wedding-gown (which is hand-tailored for me by my sister, just one week before, -so I can't lost any more weight,-lost 12kg during winter!). These litle circles are made cotton-on-silk, and the allegorie is about summer flora.
I need 28 circles and I have 15 done. busy-busy!

The last picture is about our balcony-garden, and mr. Niilo aka.Gaston, who loves to sits thing on their roots, we have lost few plans thanks to his hairy-butt! Otherways garden is great, we have cucumbers, tomatoes, basil, sage and parsley, also some flowers!

-laters!

pärp-päivitys (here again)

Pärp! -on kissaa ja tarkoittaa joko "terve!" tai "mä olin siinä ensin!".. ohessa kuva perheemme nuorukaisesta. Niilo
.. Kirjontakillan uusi haaste on kirjoja lohikäärmeitä. Löysin netistä kivan kuvan jossa lohikärme syö elefantin, vaaleanpunaisen elefantin.. liekö joku nauttinut sitä ehtoollisviiniä ennen piirtämistä (kuva ainakin näytti keskiaikaiselta) Päätin teroittaa neulani kuvaa varten. Kuka lieneekään päätäneen haasteen pohjakankaaksi villan, jota minulla ei ollut, mutta oli tiivistä askarteluhuopaa joka tuntui hyvältä idealta.... Ottakaa opiksi! Huopa ei sovi kirjontapohjaksi, se joustaa aivan liikaa ja vartti kehykseen pingotettuna tuo puoli senttiä lisää kirjontapintaa. Perskules...

mutta mtta! Minä ja sisko K reissasimme erään harrastajapron kanssa Turussa (sisko K oli kylässä) erittäin ihanaan kangasliikeeseen nimeltä: Kangas- ja Patjatalo jossa ihanaa villakangasta sai hyrisevän hyvään hintaan.. Sisko osti Pron kanssa kayniin valkoisen villapakan puoliksi ja lahjoitti sen sitten minulle, erityisesti koska oli jo nähnyt huopa-hirvitykseni... pärp!

kuvassa näette vierekkäin uuden ja vanhan. Työt on tehty muliilangoilla ja valkoisen villapalan kuva on harsittu lyijykynäpiiroksen päälle. Molemmat elefantit on tehty viikossa. On ollut taas tuota aikaa..

ja bonusuutinen! Olen huomannut viimeaikoina saunomisessa, perunoidenkuorimisessa, hiustenlaitossa, sekä käsien desifioinissa ongelmia..


Ukkokulta pyysi isältäni kättäni jouluaattona ja ensi syksynä sukunimeni vaihtuu aviosäädyn myötä joksikin muuksi kuin Suomen viideksi yleisimmäksi sukunimeksi... että nyt sitte aletaan hössöttää!

(Summa Summarum. I been lazy whit updates. But whats up now? I started new embroidery whit the Guilds new Challenge "We have Dragons". I foudn a wonderfull picture about gradong eating an eliphant! an pink eliphant. just great!
And for beginning I thought that a wool might do for base. used felt. That was my firts and last time for that material whitembroidery! my big Sister K bought some white thight wool from local shop and gave it all to me.. look at this new, better pacth!

and the another big news: I said yes to my spouse about engagement. (also my father said yes) and now its time to get dizzy about wedindgs! Im changin my name for good at the fall! jipey!)

Hyvät hyssykät! (oh Me, Oh my!)

Essuntaskussa pdetaan flunssaa jo sitä 14:toista päivää tahi toista viikkoa, kuten kukin tahtoo laskea.. on joutu kuumana liki kaikkea mitä voi kuumentaa, on syöty c-vitamiinia (ja d:tä) on nautittu maitohappobakteereja, saunottu, haudottu, voihkittu ja voivotettu, pidetty sairaslomaa.. ja viimeisimmäksi nenästä kuoritui pois nahkat ahkeran niistämisen jälkeen.

---

ja edelleen olen kipeä!

Sitten iloisempiin asioihin. Veronpalautukset tuli kerrankin käytettyä hyvin. Oikeasti olisin tahtonut investoida dreijaan, mutta koska työhuonettakaan ei ole saatu muutettua vierashuonetta kauemmas (ja kylpyhuoneessa dreijaamista emme kumpikaan perheessämme kannata) investoimme tietokoneeseen. Kuvassa vanha rakas Henry (EVP) ja upouusi Hector I vaihtavat dataa. Hectror I tietysti hajotti kovalevynsä ensimmäisenä päivänä, mutta Hector II tuntuu toimivan hyvin. Joskin jokunen pikanäppäin sijaitsee huonossa kohtaa.
Hector on HP, jonka ominaisuuksista on paljon eriäviä mielipiteitä.
Tietenkään nykyiset koneet eivät voi olla yhtä kestäviä kuin Henry oli. Henry kuitenkin n.7-9vuotta sitten maksoi uutena pienen henkilöauton hinnan, ja kestikin siitä hyvästä kolme käyttäjää, useamman lentokonereissun ja ulkomaan verkkovirrat ja oli painava. Varaosia Henryyn ei ilmeisesti myyty enää EU-alueella vuoteen. Vaihto tuli oikeasti tarpeeseen.

Hector II on kevyt ja se valittiin juuri minun tarpeisiini sopivaksi. Näppäimistö oli tukevinta tekoa, kosketusalusta selkeästi eroteltu muusta ulkokuoresta, ja ilmanottoaukkoja sivussakin, ei pelkästään pohjassa. Oli kummallista miten monissa läppäreissä ilmanotto on vain ja ainoastaan pohjassa, jonka johdosta kone kuumenee, ja jopa sammuttaa itsensä 6-8h dvd-maratonin aikana.. vastaukseksi tähän pulmaan myydään 10cm korkeita tuuletusalustoja, mikä minusta sopii kannettavan kätevää maailmaa vastaan, voidakseksi käyttää konetta täytyy aina muistaa ottaa mukaan koneen oma tyyny...
Ukkokulta puolestaan huolehti ettemme ostaneet sikaa säkissä vaan Hectorin ominaisuudet ovat vähintäänkin kehuttavat.

Ja ostoksia tehdessämme valintaan vaikutti myös palvelu. Minulla on ehkä kerran viidessä vuodessa varaa tehdä tälläinen 600Euron hankinta. Siihen hintaan toivoisi myyjän nostavan pyllynsä penkistä ja palvelevan (toisin kuin myymälässä x jossa neiti-ihminen kysyi tiskin takaa "löydättekö itse mieleisenne, vai tarvitsetteko apua?") ja vaikka minulle koneen tärkeimmät ominaisuudet ovat vaaleanpunainen väri, vankka näppäimistö, dvd-soitin ja se että kone kestää vuoden 2000 Y2K-ongelman (tietoni ovat siis todella vankat tällä saralla) tahdon silti että myyjä edes hymyilee minulle kuin hyvinkin yksinkertaiselle ihmiselle ja kertoo minullekkin miksi harmaa kone on parempi kuin vaaleanpunainen. (tai tule edes paikalle toisin kuin myymälässä y)

Kaikinpuolin olen tyytyväinen hankintaani.


Ja sitten vähän SCA-juttuja... Vietimme hiljan erään seuralaisen vigiliaa jossa hänet monien seremonien kautta otettiin ylhäisöön pääriksi, ritarisäätyyn, tosin tieteitten- ja taiteitten ritarikuntaan: laureliin, laakeriseppeleen ritarikuntaan. Näitä juhlia pohjolassa ei vietetä turhan usein ja kokemus oli sydäntälämmittävä.
Itsekkin sain osani kultaa ja kunniaa. Kaikemmoiset askarteluni pikkupullojen, tudorkannujen ja erityisesti kirjonnan parissa (näin ainakin tahdon uskoa kun en muutakaan keksi) johdattivat minut jo aikaisemmin syksyllä Vihreän Virvaliekin äärelle. Virvaliekkejä (villalankanauhan pätkä kuvassa) jaeteen Suomen Seuran sisällä tunnusteeksi hyvistä töistä, ja olen aijemmin saanut (ja hukannut, hyi minua) purppuraisen virvaliekin ahkeroinnista muiden edestä.
Vihreää olen toivonut jo jokusen hetken mutta koska hyvin aloitetuilla käsitöilläni on tapana unohtua keskeneräisinä kotiin, en odottanut sitä kovinkaan pian.

Isompi yllätys olikin kun sain vigiliajuhlassa Panachen-arvomerkin. Panachekin on ritarikunta, mutta arvossa porrasta alempi kuin päärien piiri. Panache annetaan pitkäaisemmasta, johdonmukauisesta tieteen- ja taiteen harjoituksesta. Koska olin vasta hiljan saanut virvaliekin en jokseenkin uskonut saavani prenikkaa ja olikin oikeasti pissata housuuni kun tämä yllätys minulle paljastui. Panacheni on kuvassa näkyvä painavahko metallinen kaulakoru jossa liekeiltä näyttävät soirot ovat oikeasti höyheniä.

Ihmisille joille arvomerkit eivät sano juuri mitään (kuten rakas puolisoni) koitin selittää että virvaliekki oli vähän kuin "kuukauden työntekijä". Ja Panache enemmänkin virkasuhteen vakinaistaminen tai oikeutus tavoitella kisällinä mestarinoppikirjaa ja sitä myöten virallista ammattinimikettä. (en tiedä tuliko tuosta nyt hullua hurskaammaksi)
He joita asia kiinnostaa enemmän voivat tutustua aiheeseen paremmin osoitteessa: www.aarnimetsa.org osioita "huomionosoitukset"

on siis ollut hauskaa!


Lopuksi kuva kissoista jälkilöylyissä. Irma saunoo nykyään ensin kiukaanlämmityksen ajan, siirtyy kylpyhuoneen puolelle juomaan vettä kovien löylyjen ajaksi ja palaa saunan viimeisen saunojan jälkeen nukkumaan. Niilo liittyy toisinaan seuraan kun lämpömittari laskee alle 50.
Mainittakoon että Irma on jonkinsortin Siberskaja ja pärjäisi turkkeineen kevyesti -30 asteen pakkasessa. mutta mielummin hakeutuu lämpöisiin paikkoihin.

(make it short. I have finaly new computer! its not pink, but it works fine! and I got suprises as the Green Marshlight via Aarnimetsä and the Order of Panache! The Panache was so big suprise that I allmost.. well.. nevermind.. eh.. And the last picture is my cats at sauna. Winter time is here!)

..it ends whit an "BLING!"

ta-da-ta-da-daa-dum-di-taa!

Hey kitty! Guess what time it is?

.. it's the time for The Shire of The Emerald Glenn!


It came out whit very much sparkle.. or bling-bling. Made whit cotton on cotton whit glassbeads.
This was my last badge for the Kingdoms Wallhanging project! All I need is a envelope and adress and off they go.

more stuff .. whit or whitout the TV..

Ne tuli vihdoin uunista! Anteeksi rumat kuvat...

Tässä on taas kokeiltu miltä se tudor-kannut näyttää ja tuntuu oikeasti. vuokrasin paja-tilaa ja tilasin savea, ja viikon puuhastelun jälkeen tulos on jotakin tämän tapaista...
Ylemässä kuvassa lähikuva näpertelystäni: keskiajan kannuissa on runsaasti tekstuuria, niin ihanaa näpertelyä.. Aihetiedot ovat seuraavat: dreijattua kivitavaraa ja korkeanpolton lasitteet. vetoisuus n.0,5L (tli pienempiä kuin mitä suunnittelin, sen siitä saa kun e dreijaa vuoteen..) pian näitä saa, kunhan lasken hiukan hintoja, hion pohjia ja ylipäätään teen lopputarkistuksen. Tosin eräällä Rouvalla on varauskuponki jolla hän saa etuilla ja tutkia ensin onko näissä kipoissa jo se kauan odotettu kannu vaiko ei.


Ja muita iloisia perhetapahtumia: vaakunoista Drachensheim ja Infimus mon Aureus ovat valmiit!

***
Lately I been doing some pottery. I still study about the perfect tudor-era jug. I even got time to rent a week in the potteryhouse near by me and try some in clay. They came out small but quite nice.
Wheeled stoneware whit handmad tiny details and stonewareglaze. Soon to be on sale, even Those who have been waiting fo a year or two Do have their first.

And other happy moents in my famyly: the wallhangin badges for Drachenheim and Infimus mons Aureus are done!

Kirjomisia.. (Stuff I do while I wacth TV.)

Ohessa pikku kurkistuskuva viikon käsityöhön.
Onko kenelläkään muulla joskus vaivannut tunne siitä että olet unohtanut jotain tärkeää?
Muutossa vol.1 ja muutossa vol.2 tämä tunne pisti mieleen jatkuvasti, jotain oli unohtunut mutta mitä-mitä-mitä-se-voisi olla?
Viimein maanantaina sen tajusin:
Aarnimtsän kirjontakillan haaste kirjoa seinävaatetilkkuja kuningaskunnan seinävaatteeseen. Olin luvanut tehdä ainakin kaksi, ja oih, voih ja oijoi.. unohtanut koko jutun siinä jossain muuttojen keskellä.

Tilkut itsessään ovat helppoja 10x10cm vaakunakuviota. Vaakunoiden etu on se että ne ovat kaksiuloitteisia, selkeärajaisia ja hyvin simppelin värein tehtyjä.. Tai näin sitä ajattelee.

Ensimmäinen vaakunatilkku on rakkaan pitäjäni Miehonlinnan oma vaakuna, sinivalkoinen linna ja seppele. Olen ollut pitäjää perustamassa ja nyt voutina, ja olen jotenkin tykästynyt vaakunan selkeyteen. Työ on itsessään tehty sinisellä puuvillalangalla valkoiselle pellavalle, valkoiset kohdat on vielä korostettu pienin "silauksin" hopeista muka-lankaa ja koko työ on reunustettu sinisin ja valkoisin lasihelmin.

Koska taitoni ommella on olematon päätin parhaaksi olla leikkaamatta vaakunaa irti kankaasta ja näin välttyä päärmäämästä saumanvaroja. Siirsin vain kehykseni tilkun seuraavaan kulmaan ja kirjoin toisen vaakunan.

Vaakuna on Walcialan kylän vaakuna joka ymmärtääkseni on rekisteröitykin. Tässä kylässä Karhuperheen suojissa alkoi rakas harrastukseni. oLin oikestaan naapurikylän (hiidenkylän) jäsen mutta Hiidenkylän vaakunaa ei ehkä koskaan virallistettu.. Walcialan kylän vaakuna on tehty myös sinisellä puuvilalangalla (ja muka-hopea-langalla) pellavalle mutta vaakunan valkovuokoissa hienostelin ja ompelin oikeita helmiä terälehdiksi.. lopuksi reunustin vaakunan sinisin, valkein ja vihrein lasihelmin.

Äkkiä aikaa olikin ihan hirveästi jäljellä ja koitin keksiä lisää tekemistä. Haasteen kotipesästä löysin puuttuvien tilkkujen listan ja tutkin sitä tovin. Ongelma on se että kaikkia vaakunoitamme ei ole jostain syystä kuvina SCA:n sivuilla vaan vaakunat ovat omana tekstinään. Minä en osaa "lukea vaakunoita" kovin hyvin, vaikka kerran pubivisassa sainkin täydet pisteet heraldiikasta.
Monet haasteeseen osallistuneet olivat tehneet vaakunat omista tai ystäviensä asuinpaikoista, varmasti näissä jäjelle jääneistä paikoistakin asui ystäviä mutta jäljelle jääneet vaakunat odottivat ottajiaan osin juuri kuvan puutteen takia.. osin siksi että vaakunoissa oli paljon yksityiskohtia..

Valitsin "jatkotöikseni" vaakunoita joissa oli eläimiä, koska muinoisen kuningattaren teekorihaasteen aikana huomasin nauttivani eläinten kirjomisesta. Ja eikös se tietänytkin harmia. Kuvassa keltaisella pohjalla oleva vaakuna on Drachensheimin vaakuna jossa lohikäärmeellä on erityinen tehtävä. Lohikäärmeen hännän kuuluu kiertyä tornin ympäri. Se lukee vaakunatekstissä ja jopa näkyy tietysti kuvassa mutta jotenkin ensimmäisellä kerralla sivuutin tämän seikan... ja jouduin purkamaan osan hännästä!
Nyt murehdin saako lohikäärmeen pää heilua alaispäin vai pitääkö sekin purkaa.. ja arvaatkaa mitä: muut lisävaakunatilkkujeni tekstit olen perjantana postittanut parhaalle heraldikolle jonka keksin.

En aloita yhtään mitään ennenkuin minulle on purettu koko teksti, sillä toisessakin suunnitelemassani vaakunassa on lohikäärme jonka häntä mainitaan vaakunaohjeessa erikseen, mutten ihan ymmärtänyt mitä sekin tekee.

Lopuksi vielä mainitsen että todellakin kirjon katsoessani tv:tä tai kuunnellessani äänikirjoja. En osaa laskettuja kirjontoja (osin vetoan lukihäiriöön) ja teen kuvani paljon mutu-tuntumalla, kesken eräisestä vaakunasta näkyy että teen värin kerrallaan. Luonnostelen kvan kevyesti "sinnepäin" lyijykynällä, harsin "vähän tarkemmin sinnepäin" pistot kehykseksi ja täytän kuvan yleensä laakapistoin. Lopuksi vielä saatan reunustaa värin pienin ketjupistoin ja aivan lopuksi prässään työni kostean pyyhkeen ja kuuman raudan kanssa. Olen huomannut (lohdullisesti) että prässätessä myös sormenjäljet ja nöhtä häviävät työstä liki kokonaan..

ohessa linkit heille joita kiinnostaa:
http://kirjontakori.blogspot.com/ -tämä suomeksi.
http://teekori.blogspot.com/ -tämä oli se edellinen haaste
http://dragonsembroiderers.blogspot.com/ -uusi haaste..
http://heraldry.griffin-dor.org/groups/Groups.php?id=284
-parjaamani vaakunat ja niiden tekstit

***
Small (bad written) summary in English

These badges are part of Drachenwalds wallhangin-challenge.

I totaly forgot the whole project for whole summer (it maybe had something to do whit moving-to-another-town-again part 1 and 2) but one never know.. So By moday it finaly hit me, this was the nasty small feeling in my backbone for whole summer, this was it what I had forgotten. I need to do some embroidery!

First I made the coatofarms of Miehonlinna. My home canton, and wicht senescal I actually are by now. The badge is made by cotton on linen whit some details by what-ever-it-is-like-fakesilver-yarn and whir blue-and-whit glassbeads.

The second bange is also on the same linen by blue cotton-yard the Village of Walciala (part of Miehonlinna) and there it all begun whit me, my sisters and the SCA, all in the lovely home and garden of beloved familia af Carhu. This badge has white tower (actually so called mad-baron Elfving's tower in the mundane world, the tower was build for the baron to look after his lakes and forrest just in case any peasents would go poucing in his areas, the tower is really cold and lonely place and while we where child we heard a story that the baron stand there alone all nights and days full whit envy and hate to anyone around. If you ever been in Finland you undrestand that looking after forrest and lakes is quite the same as trying to stop sunbeams after rain. too many, too fast.)
..oh the badge?! It has real pearls in it. My first ever embroided real pearls. (whit fake-silver-yarn it really makes it one classy bange?!) the flowers in the badge are Anemone nemorosa (buttercup anemone)

and the last one.. arhg.
I decied to do some extra badges because I have time. I choose to do some whit animals because I love embroid animals. and so it begins.. The dragon of the shire of Drachensheim has her tail wraped around the tower (mad/bad barons there also?) and somehow I missunderstand that at first. So I needed to broke-and-redo the tail of the dragon, and after that I worry now that her head sould also be up not down as I enbroided it.. Scarry?!
.. I have also another dragon in my next bange so I asked some help for translatening the coatofarms by real herald, berofe I do anything more. ..

This is it.