stressimorsiammen tunnustuksia...

Viiden kokonaisen viikon ja noin kuuden päivän päästä sitä pitäisi ehtiä vain olla ja ihastella tämän ja muutaman muun ääressä sitä miten ihanaa elämä on. Eli noin kuuden viikon päästä sitä pitäisi jo köllöttää aviosäädyssä uutena rouvana.. (jos stressihepuli ei ehdi ensin!).
(kuvassa Lintukodon yhden majoitusrakennuksen ovi, noin 6.49 lauantai-aamuna Suwiyössä, kun uni ei enää riittänyt.)

Olen kevään aikana keskustellut häistä yhden sellaisen rouvan kanssa jonka häät olivat helpot: kutsut jaettiin käytännössä käteen, töistä oltiin pois vain yksi päivä, vihkiminen oli kirkossa siten kuin ajanvaraus onnistui, ja ravintola hoiti lopun! Toinen, tämän kesän juhannusmorsian, puolestaan on varannut hääpaikkansa kaksi vuotta sitten, lähettänyt kutsut viime Elokuussa, ja ostanut hääkoristeensa viime lokakuussa. Ensimmäinen keskustelukumppani piti naimisiin-puolessa vuodessa- kavereiden avustuksella- aikatauluani hyvänä, jälkimmäinen jokseenkin liian kevyeltä.

Itse pidän sitä juuri nyt, puolikkaan salmiakkipussin syötyäni (ja se on stressinlievitykseksi) ideaa jotenkin raskassoutuisena. Moni asia on mennyt hyvin: meillä on hääpaikka, astiat, äänentoisto ja jokseenkin koko keittiöhenkilökunta, liiton siunaus, kampaaja, pukukangas sekä aika Kouvolan poliisitalon maistraattiin, sekä maistraatin esteselvitys.
Vielä puuttuu sittenkin bändi, koristeet, konkreettinen käsitys kukista ja koristeista, kengät, vapaata töistä omiin polttareihin, ruokalista, konkreettinen juomalasti (hakijat on jo), selkeä määritelmä asioista joita voisi pyytää joku muu tekemään.. ja erityisesti vieraat!

Ilmoittatumisaikaa on vielä jäljellä noin viikko. Suhteessa siihen määrään jota kutsuimme, tähän menessä ilmoittatuneita on noin viisi. Kyllä, minä näen painajaisia (monia eri teemaisia jos olemme tarkkoja) esimerkisi siitä etteivät vieraat ilmoita, tule tai viihdy. mietin myös unohdinko jonkun tärkeän, kaikilta en saanut esimerksi osoitetta, joihinkin tuttuihin yhteydenpito taas on ollut enemmän hiljaista..

Kuitenkaan en murehdi esimerksi pukuani. Pukuni kun lojuu edellleen kangaspakkana kirjahyllyni päällä (kaukana mahdollisista kissaperäisistä tärvely-yrityksistä) ja olen enemmän kuin onnellinen ettei tuota pukua tehty talven mittaan... olen nimittäin laihtunut n.12kg tänä talvena, siinä olisikin sitten kiva, väljä mekko.
Pukuun aloitin kunnianhimoisen kirjontatyön josakin vapun aikoihin. Aikomukseni on kirjoa kultareunaisiin medaljonkeihin (se tarkoittaa ympyrää) kesän erillaisia hedelmiä, marjoja ja kukkia. Medalijongit on tarkoitus ommella kiertämään puvun helmaa. nopeasti laskettuna tarvitsen 28 medaljonkia joista valmiina on 15. Kiirehän tässä voi tulla..

(Kirjottavana mansikka, näkyvillä myös kielo, ja punainen viinimarja, pohjakankaana ihanainen luomu-silki, lankoina puuvilla ja melkeinmetallilanka)

Ainiin, kiiresstä ja ompelusta.. 1000-metrin ompeluhaasteeni tyssähti loppuunsa vähän yllätten, ennenkuin ehdin kirjoittamaan haasteeseen suunittelemasta radiohiljaisuudesta, sillä tiesin että tuhat metriä oli menossa rikki ihan pian, ehti voitokas ompelija tiedottamaan oman tuloksensa julki FB:n kautta, no hupsis, en sitten toteuta yhtä ideaa liittyen Nuijasotaan. En.
Kuitenkin olen päättänyt julistaa voiton ja palkinnon julki vasta investituurassa.

(selvisi sitten miksei ruohosipuli itänyt, raitapaita ei ole laatikossa vessa-asisalla, vaan istumassa pikku taimet tiiviiksi.)

Lopuksi kehun että parvekepuutarhani voi erinomaisesti.
Ensimmäinen mansikkasato on oikeastaan jo syöty kevät-helteiden aikana, ja nyt puutarhassa eletään herneiden, koristekurpitsoiden ja avomaankurkkujen kautta, on muhkeat varret!. Puutarhassa kasvavat myös tilli, basilika, tomaatti, enkelipelargonia, orvokki, ja persilja. Suuri vaivannäköni idättää siemenestä basilikaa, salviaa, organoa ja kuvassa nähtävää ruohosipulia, pettivät jälleen. Kaikkia taimia ei tietenkään istuttu maahan, vaan eivät vain kasvaneet! Ruukkussa saapuneet keittiöyrtit (persilja, basilika ja salvia) sen sijan ovat kukoistaneet erinomaisesti istutuksen jälkeen.
Tilli iti, ja voi hyvin, vahinko ettemme oikeastaan pidä tillistä kovin paljon.
-Jokohan uskoisin että pussisiemenet eivät minun puutarhassani menesty?

jatketaan sitten aiheista myöhemmin.


Summa summarum:
I'm freaking out whit my weddings, I see a lot of bad dream about nobody coming/he's breaking up whit me/foodpoisoning at the feats/etc. I hope I would start to dream about something sweet.
Actually we have things going'on smooth: we have even wineglasses and the hairdresser ready to go!
I have strated to make emboirdings for my wedding-gown (which is hand-tailored for me by my sister, just one week before, -so I can't lost any more weight,-lost 12kg during winter!). These litle circles are made cotton-on-silk, and the allegorie is about summer flora.
I need 28 circles and I have 15 done. busy-busy!

The last picture is about our balcony-garden, and mr. Niilo aka.Gaston, who loves to sits thing on their roots, we have lost few plans thanks to his hairy-butt! Otherways garden is great, we have cucumbers, tomatoes, basil, sage and parsley, also some flowers!

-laters!

Hyvät hyssykät! (oh Me, Oh my!)

Essuntaskussa pdetaan flunssaa jo sitä 14:toista päivää tahi toista viikkoa, kuten kukin tahtoo laskea.. on joutu kuumana liki kaikkea mitä voi kuumentaa, on syöty c-vitamiinia (ja d:tä) on nautittu maitohappobakteereja, saunottu, haudottu, voihkittu ja voivotettu, pidetty sairaslomaa.. ja viimeisimmäksi nenästä kuoritui pois nahkat ahkeran niistämisen jälkeen.

---

ja edelleen olen kipeä!

Sitten iloisempiin asioihin. Veronpalautukset tuli kerrankin käytettyä hyvin. Oikeasti olisin tahtonut investoida dreijaan, mutta koska työhuonettakaan ei ole saatu muutettua vierashuonetta kauemmas (ja kylpyhuoneessa dreijaamista emme kumpikaan perheessämme kannata) investoimme tietokoneeseen. Kuvassa vanha rakas Henry (EVP) ja upouusi Hector I vaihtavat dataa. Hectror I tietysti hajotti kovalevynsä ensimmäisenä päivänä, mutta Hector II tuntuu toimivan hyvin. Joskin jokunen pikanäppäin sijaitsee huonossa kohtaa.
Hector on HP, jonka ominaisuuksista on paljon eriäviä mielipiteitä.
Tietenkään nykyiset koneet eivät voi olla yhtä kestäviä kuin Henry oli. Henry kuitenkin n.7-9vuotta sitten maksoi uutena pienen henkilöauton hinnan, ja kestikin siitä hyvästä kolme käyttäjää, useamman lentokonereissun ja ulkomaan verkkovirrat ja oli painava. Varaosia Henryyn ei ilmeisesti myyty enää EU-alueella vuoteen. Vaihto tuli oikeasti tarpeeseen.

Hector II on kevyt ja se valittiin juuri minun tarpeisiini sopivaksi. Näppäimistö oli tukevinta tekoa, kosketusalusta selkeästi eroteltu muusta ulkokuoresta, ja ilmanottoaukkoja sivussakin, ei pelkästään pohjassa. Oli kummallista miten monissa läppäreissä ilmanotto on vain ja ainoastaan pohjassa, jonka johdosta kone kuumenee, ja jopa sammuttaa itsensä 6-8h dvd-maratonin aikana.. vastaukseksi tähän pulmaan myydään 10cm korkeita tuuletusalustoja, mikä minusta sopii kannettavan kätevää maailmaa vastaan, voidakseksi käyttää konetta täytyy aina muistaa ottaa mukaan koneen oma tyyny...
Ukkokulta puolestaan huolehti ettemme ostaneet sikaa säkissä vaan Hectorin ominaisuudet ovat vähintäänkin kehuttavat.

Ja ostoksia tehdessämme valintaan vaikutti myös palvelu. Minulla on ehkä kerran viidessä vuodessa varaa tehdä tälläinen 600Euron hankinta. Siihen hintaan toivoisi myyjän nostavan pyllynsä penkistä ja palvelevan (toisin kuin myymälässä x jossa neiti-ihminen kysyi tiskin takaa "löydättekö itse mieleisenne, vai tarvitsetteko apua?") ja vaikka minulle koneen tärkeimmät ominaisuudet ovat vaaleanpunainen väri, vankka näppäimistö, dvd-soitin ja se että kone kestää vuoden 2000 Y2K-ongelman (tietoni ovat siis todella vankat tällä saralla) tahdon silti että myyjä edes hymyilee minulle kuin hyvinkin yksinkertaiselle ihmiselle ja kertoo minullekkin miksi harmaa kone on parempi kuin vaaleanpunainen. (tai tule edes paikalle toisin kuin myymälässä y)

Kaikinpuolin olen tyytyväinen hankintaani.


Ja sitten vähän SCA-juttuja... Vietimme hiljan erään seuralaisen vigiliaa jossa hänet monien seremonien kautta otettiin ylhäisöön pääriksi, ritarisäätyyn, tosin tieteitten- ja taiteitten ritarikuntaan: laureliin, laakeriseppeleen ritarikuntaan. Näitä juhlia pohjolassa ei vietetä turhan usein ja kokemus oli sydäntälämmittävä.
Itsekkin sain osani kultaa ja kunniaa. Kaikemmoiset askarteluni pikkupullojen, tudorkannujen ja erityisesti kirjonnan parissa (näin ainakin tahdon uskoa kun en muutakaan keksi) johdattivat minut jo aikaisemmin syksyllä Vihreän Virvaliekin äärelle. Virvaliekkejä (villalankanauhan pätkä kuvassa) jaeteen Suomen Seuran sisällä tunnusteeksi hyvistä töistä, ja olen aijemmin saanut (ja hukannut, hyi minua) purppuraisen virvaliekin ahkeroinnista muiden edestä.
Vihreää olen toivonut jo jokusen hetken mutta koska hyvin aloitetuilla käsitöilläni on tapana unohtua keskeneräisinä kotiin, en odottanut sitä kovinkaan pian.

Isompi yllätys olikin kun sain vigiliajuhlassa Panachen-arvomerkin. Panachekin on ritarikunta, mutta arvossa porrasta alempi kuin päärien piiri. Panache annetaan pitkäaisemmasta, johdonmukauisesta tieteen- ja taiteen harjoituksesta. Koska olin vasta hiljan saanut virvaliekin en jokseenkin uskonut saavani prenikkaa ja olikin oikeasti pissata housuuni kun tämä yllätys minulle paljastui. Panacheni on kuvassa näkyvä painavahko metallinen kaulakoru jossa liekeiltä näyttävät soirot ovat oikeasti höyheniä.

Ihmisille joille arvomerkit eivät sano juuri mitään (kuten rakas puolisoni) koitin selittää että virvaliekki oli vähän kuin "kuukauden työntekijä". Ja Panache enemmänkin virkasuhteen vakinaistaminen tai oikeutus tavoitella kisällinä mestarinoppikirjaa ja sitä myöten virallista ammattinimikettä. (en tiedä tuliko tuosta nyt hullua hurskaammaksi)
He joita asia kiinnostaa enemmän voivat tutustua aiheeseen paremmin osoitteessa: www.aarnimetsa.org osioita "huomionosoitukset"

on siis ollut hauskaa!


Lopuksi kuva kissoista jälkilöylyissä. Irma saunoo nykyään ensin kiukaanlämmityksen ajan, siirtyy kylpyhuoneen puolelle juomaan vettä kovien löylyjen ajaksi ja palaa saunan viimeisen saunojan jälkeen nukkumaan. Niilo liittyy toisinaan seuraan kun lämpömittari laskee alle 50.
Mainittakoon että Irma on jonkinsortin Siberskaja ja pärjäisi turkkeineen kevyesti -30 asteen pakkasessa. mutta mielummin hakeutuu lämpöisiin paikkoihin.

(make it short. I have finaly new computer! its not pink, but it works fine! and I got suprises as the Green Marshlight via Aarnimetsä and the Order of Panache! The Panache was so big suprise that I allmost.. well.. nevermind.. eh.. And the last picture is my cats at sauna. Winter time is here!)

..it ends whit an "BLING!"

ta-da-ta-da-daa-dum-di-taa!

Hey kitty! Guess what time it is?

.. it's the time for The Shire of The Emerald Glenn!


It came out whit very much sparkle.. or bling-bling. Made whit cotton on cotton whit glassbeads.
This was my last badge for the Kingdoms Wallhanging project! All I need is a envelope and adress and off they go.

more stuff .. whit or whitout the TV..

Ne tuli vihdoin uunista! Anteeksi rumat kuvat...

Tässä on taas kokeiltu miltä se tudor-kannut näyttää ja tuntuu oikeasti. vuokrasin paja-tilaa ja tilasin savea, ja viikon puuhastelun jälkeen tulos on jotakin tämän tapaista...
Ylemässä kuvassa lähikuva näpertelystäni: keskiajan kannuissa on runsaasti tekstuuria, niin ihanaa näpertelyä.. Aihetiedot ovat seuraavat: dreijattua kivitavaraa ja korkeanpolton lasitteet. vetoisuus n.0,5L (tli pienempiä kuin mitä suunnittelin, sen siitä saa kun e dreijaa vuoteen..) pian näitä saa, kunhan lasken hiukan hintoja, hion pohjia ja ylipäätään teen lopputarkistuksen. Tosin eräällä Rouvalla on varauskuponki jolla hän saa etuilla ja tutkia ensin onko näissä kipoissa jo se kauan odotettu kannu vaiko ei.


Ja muita iloisia perhetapahtumia: vaakunoista Drachensheim ja Infimus mon Aureus ovat valmiit!

***
Lately I been doing some pottery. I still study about the perfect tudor-era jug. I even got time to rent a week in the potteryhouse near by me and try some in clay. They came out small but quite nice.
Wheeled stoneware whit handmad tiny details and stonewareglaze. Soon to be on sale, even Those who have been waiting fo a year or two Do have their first.

And other happy moents in my famyly: the wallhangin badges for Drachenheim and Infimus mons Aureus are done!

Väliaikatietoja

(Nyt kävi niinkuin Heinille. Kamera ja kameran piuha ovat täällä jossain, mutta eivät tässä..)

Olen muuttanut taas uuteen kaupunkiin, tälläkertaa Turkuun. Muutto on vienyt viimeisen viikon täysipäiväisesti seiniä maalaten ja laatikoita purkaen.

Ohessa muutama hassu huomio:

- Keraamikon muutossa kaikki laatikot joissa lukee "astioita" tai "keramiikkaa" eivät luonnollisestikaan kuulu keittiöön. Jostain syystä siellä jokainen näistä laatikoita kuitenkin käy kääntymässä. Jotkut jopa kahteen kertaan.

- Huonekorkeus on taas muuttunut. Nyt ennen kohtalaisen sopivat vehot ovat jo liian lyhyitä, ja lyhyet verhot vieläkin lyhyempiä. Kuitenkin ukkokullan ohuet valoverhot, ne jotka ostettiin ylipitkinä ensimmäiseen asuntoon.. ovat edelleen 15 cm liian pitkät!

- Tavaroita purkaessa sitä tulee helposti luovuttaneksi kirjahyllyn kohdalla. Siis tarkoitan että kun seinä on vihdoin maalattu, hylly koottu (hyllynkiinikkeet eivät kadonneet tässä muutossa!) ja ne kymmenet kirjoja sisältävät laatikot, joista muuttoväki auliisti valiti, saadaan puretuksi (eli kirjat nostettua läjiksi hyllyihin).. saat huomata että jotekin aikuismainen ja hyvä kirjahyllyn sisältö on sekoittunut niihin vanhoihin lastenkirjoihin joita ei vaan ole raaskinut heittää pois. "Kulkutautien historia", "Kiinalaiset kellomurhat" ja "öljyn standaroinnin peruskaaviot" olivat saaneet hyllylle seurakseen sellaisia klassikoita kuten "Jutta on Ponihullu!" ja ""Nina, balettityttö"..Noinkohan jaksan järjestää kirjoja aihepiireittäin ennen tupareita, tai joulua.

- Laajakangas on liian pieni, tai sen seinän jolla köllöttää tykki ja laajakankaan seinän väli on muuten epäsopiva. Nyt taidetaan myydä pois se vanerilaajakangas ja maalata uusi "televisio" suoraan seinään. Onneksi erikoishimmeä maalia jäi edelliseltä kerralta paljon.

- Vaatekaapin lisähyllyt saapuivat keskiviikkona. Sitä ennen asunossamme oli kolme suurta tankokaappia, mutta vain kuusi pikkuista hyllyä itse kaapeissa. Lajttele siitä sitten sukkia! Riemuksemme lähirautakaupan valikoimaan kuului juuri oikean kokoisia hyllyjä!

Tätä täällä.

Ikäväkseni joduin missaamaan niin taidenäyttelyjen avajaisia, Hämeen Linnan KA-markkinat sekä Ofelian Tamperen kekkerit.. koska on ollut tätä tekemistä.

se siitä puusta..

Mainitsin varmaan aijemmin, ja muuttoväki voi sen todistaa että makuuhuoneemme seinään oli ihan oikeasti piirretty rakkauden puu, jonka runkoon oli hellästi taiuroitu kirjaimet "I&J" me entrasimme kirjaimet hetkeksi "T&i" muitoon tta ärsyttihän moinen tilataideteos kuitenkin.
Puu oli vieläpä piirretty "jollain helvetin sakuroilla" kuten Heini asian ilmaisi teosta arvioidessaan joten en ollut halukas kokeilemaan miten paljon hankausta ja pesuainetta sen poisto vaatisi.

Hetkellisesti peitin puu vanhalla kikalla: ostin muumiaiheista lahjapaperia ja taiteilin puun pälle seinään tilapäisen muumitapetin kaksipuoleisella teipillä, ja sain hiukan rauhaa. Muumipaperit maksoivat n.2E/kahden arkin rulla, ja teippi noin kolme euroa. Hyvä tuli.


Sitte oli aikaa käydä isännöitsijän luona tekemässäsopimus maksusitoomuksesta, ja muuttoedun nimissä kävimme maaliostoksilla. VVO:lle on tehty oma maalikarttansa jossa on yhdeksän maalikokonaisutta, joiss kaikissa vaalea, kski tumma ja tumma värisävy joita yhdistelemällä saa huoneisiin elämää...


En voi sanoin kuvailla tämn hetken nautintoa.. hyvästi ruma puu!


Tässä valmis seinä. Keskelle seinää rajasin teipeillä pari raitaa, joista kapeimmat on maalattu omien varastojeni maalipurnukoilla, ylin raita on n.1,5cm leveä kultakuparin sävyinen, sitten keskivaalean vihreä vvo:n sävy, alaraidoista ylempi samaa vvo:ta ja alin 1cm levyinen on espanjanvihreää suoraan värituubista. Sängynpeitto hankittiin ostosmatkalla IKEA:sta ja seinällä köllöttävä hra. Wagner on aito Juba. Sängynpäädyn hyllynpäällä köllötelee varpaat ojossa Panorava, veistokseni vuoden takaa jonka näkemisestä ukkokulta tulee kuulemma aina hyvälle tuulelle.

Tässä puolestaan vastapäinen seinä, jolle ei ollut piiretty mitään mutta se oli varsin tylsä.
Jossakin kotimaan sisustussarjassa joku maalasi asiakkaan olohuoneen seinään vihreitä vaakaraitoja, ja sillion kun sen näin ajattelin "voi että osaa olla kamalaa" mutta kun asiaa hautoo mielessään voi siitä alkaa tykätäkin. Seinään on maalarinteipeillä rajattu raitoja kaikilla kolmella sävyasteella vihreästä värikartasta. Pikku raidoissa on käytetty polkupyöräni vihreää, kultakuparia sekä vvon vihreää. Nurjkassa oleva hylly ostettiin samaiselle Ikea-matkalla ja petsattiin tammen sävyllä. seinällä kököttävä skandinaanisen kalustejätin seinäkello kylläkin vaihdettiin ensimäisenä yönä päikseen keittiössä tikittävän kellon kanssa. Tämä uusi kello oli niin kova ääninen että hermostuin sen tikityksen. Nykyinen tiksuttaja on hiljasempi. Ah!

Hyvä tuli!