Hyvät hyssykät! (oh Me, Oh my!)

Essuntaskussa pdetaan flunssaa jo sitä 14:toista päivää tahi toista viikkoa, kuten kukin tahtoo laskea.. on joutu kuumana liki kaikkea mitä voi kuumentaa, on syöty c-vitamiinia (ja d:tä) on nautittu maitohappobakteereja, saunottu, haudottu, voihkittu ja voivotettu, pidetty sairaslomaa.. ja viimeisimmäksi nenästä kuoritui pois nahkat ahkeran niistämisen jälkeen.

---

ja edelleen olen kipeä!

Sitten iloisempiin asioihin. Veronpalautukset tuli kerrankin käytettyä hyvin. Oikeasti olisin tahtonut investoida dreijaan, mutta koska työhuonettakaan ei ole saatu muutettua vierashuonetta kauemmas (ja kylpyhuoneessa dreijaamista emme kumpikaan perheessämme kannata) investoimme tietokoneeseen. Kuvassa vanha rakas Henry (EVP) ja upouusi Hector I vaihtavat dataa. Hectror I tietysti hajotti kovalevynsä ensimmäisenä päivänä, mutta Hector II tuntuu toimivan hyvin. Joskin jokunen pikanäppäin sijaitsee huonossa kohtaa.
Hector on HP, jonka ominaisuuksista on paljon eriäviä mielipiteitä.
Tietenkään nykyiset koneet eivät voi olla yhtä kestäviä kuin Henry oli. Henry kuitenkin n.7-9vuotta sitten maksoi uutena pienen henkilöauton hinnan, ja kestikin siitä hyvästä kolme käyttäjää, useamman lentokonereissun ja ulkomaan verkkovirrat ja oli painava. Varaosia Henryyn ei ilmeisesti myyty enää EU-alueella vuoteen. Vaihto tuli oikeasti tarpeeseen.

Hector II on kevyt ja se valittiin juuri minun tarpeisiini sopivaksi. Näppäimistö oli tukevinta tekoa, kosketusalusta selkeästi eroteltu muusta ulkokuoresta, ja ilmanottoaukkoja sivussakin, ei pelkästään pohjassa. Oli kummallista miten monissa läppäreissä ilmanotto on vain ja ainoastaan pohjassa, jonka johdosta kone kuumenee, ja jopa sammuttaa itsensä 6-8h dvd-maratonin aikana.. vastaukseksi tähän pulmaan myydään 10cm korkeita tuuletusalustoja, mikä minusta sopii kannettavan kätevää maailmaa vastaan, voidakseksi käyttää konetta täytyy aina muistaa ottaa mukaan koneen oma tyyny...
Ukkokulta puolestaan huolehti ettemme ostaneet sikaa säkissä vaan Hectorin ominaisuudet ovat vähintäänkin kehuttavat.

Ja ostoksia tehdessämme valintaan vaikutti myös palvelu. Minulla on ehkä kerran viidessä vuodessa varaa tehdä tälläinen 600Euron hankinta. Siihen hintaan toivoisi myyjän nostavan pyllynsä penkistä ja palvelevan (toisin kuin myymälässä x jossa neiti-ihminen kysyi tiskin takaa "löydättekö itse mieleisenne, vai tarvitsetteko apua?") ja vaikka minulle koneen tärkeimmät ominaisuudet ovat vaaleanpunainen väri, vankka näppäimistö, dvd-soitin ja se että kone kestää vuoden 2000 Y2K-ongelman (tietoni ovat siis todella vankat tällä saralla) tahdon silti että myyjä edes hymyilee minulle kuin hyvinkin yksinkertaiselle ihmiselle ja kertoo minullekkin miksi harmaa kone on parempi kuin vaaleanpunainen. (tai tule edes paikalle toisin kuin myymälässä y)

Kaikinpuolin olen tyytyväinen hankintaani.


Ja sitten vähän SCA-juttuja... Vietimme hiljan erään seuralaisen vigiliaa jossa hänet monien seremonien kautta otettiin ylhäisöön pääriksi, ritarisäätyyn, tosin tieteitten- ja taiteitten ritarikuntaan: laureliin, laakeriseppeleen ritarikuntaan. Näitä juhlia pohjolassa ei vietetä turhan usein ja kokemus oli sydäntälämmittävä.
Itsekkin sain osani kultaa ja kunniaa. Kaikemmoiset askarteluni pikkupullojen, tudorkannujen ja erityisesti kirjonnan parissa (näin ainakin tahdon uskoa kun en muutakaan keksi) johdattivat minut jo aikaisemmin syksyllä Vihreän Virvaliekin äärelle. Virvaliekkejä (villalankanauhan pätkä kuvassa) jaeteen Suomen Seuran sisällä tunnusteeksi hyvistä töistä, ja olen aijemmin saanut (ja hukannut, hyi minua) purppuraisen virvaliekin ahkeroinnista muiden edestä.
Vihreää olen toivonut jo jokusen hetken mutta koska hyvin aloitetuilla käsitöilläni on tapana unohtua keskeneräisinä kotiin, en odottanut sitä kovinkaan pian.

Isompi yllätys olikin kun sain vigiliajuhlassa Panachen-arvomerkin. Panachekin on ritarikunta, mutta arvossa porrasta alempi kuin päärien piiri. Panache annetaan pitkäaisemmasta, johdonmukauisesta tieteen- ja taiteen harjoituksesta. Koska olin vasta hiljan saanut virvaliekin en jokseenkin uskonut saavani prenikkaa ja olikin oikeasti pissata housuuni kun tämä yllätys minulle paljastui. Panacheni on kuvassa näkyvä painavahko metallinen kaulakoru jossa liekeiltä näyttävät soirot ovat oikeasti höyheniä.

Ihmisille joille arvomerkit eivät sano juuri mitään (kuten rakas puolisoni) koitin selittää että virvaliekki oli vähän kuin "kuukauden työntekijä". Ja Panache enemmänkin virkasuhteen vakinaistaminen tai oikeutus tavoitella kisällinä mestarinoppikirjaa ja sitä myöten virallista ammattinimikettä. (en tiedä tuliko tuosta nyt hullua hurskaammaksi)
He joita asia kiinnostaa enemmän voivat tutustua aiheeseen paremmin osoitteessa: www.aarnimetsa.org osioita "huomionosoitukset"

on siis ollut hauskaa!


Lopuksi kuva kissoista jälkilöylyissä. Irma saunoo nykyään ensin kiukaanlämmityksen ajan, siirtyy kylpyhuoneen puolelle juomaan vettä kovien löylyjen ajaksi ja palaa saunan viimeisen saunojan jälkeen nukkumaan. Niilo liittyy toisinaan seuraan kun lämpömittari laskee alle 50.
Mainittakoon että Irma on jonkinsortin Siberskaja ja pärjäisi turkkeineen kevyesti -30 asteen pakkasessa. mutta mielummin hakeutuu lämpöisiin paikkoihin.

(make it short. I have finaly new computer! its not pink, but it works fine! and I got suprises as the Green Marshlight via Aarnimetsä and the Order of Panache! The Panache was so big suprise that I allmost.. well.. nevermind.. eh.. And the last picture is my cats at sauna. Winter time is here!)

..it ends whit an "BLING!"

ta-da-ta-da-daa-dum-di-taa!

Hey kitty! Guess what time it is?

.. it's the time for The Shire of The Emerald Glenn!


It came out whit very much sparkle.. or bling-bling. Made whit cotton on cotton whit glassbeads.
This was my last badge for the Kingdoms Wallhanging project! All I need is a envelope and adress and off they go.

more stuff .. whit or whitout the TV..

Ne tuli vihdoin uunista! Anteeksi rumat kuvat...

Tässä on taas kokeiltu miltä se tudor-kannut näyttää ja tuntuu oikeasti. vuokrasin paja-tilaa ja tilasin savea, ja viikon puuhastelun jälkeen tulos on jotakin tämän tapaista...
Ylemässä kuvassa lähikuva näpertelystäni: keskiajan kannuissa on runsaasti tekstuuria, niin ihanaa näpertelyä.. Aihetiedot ovat seuraavat: dreijattua kivitavaraa ja korkeanpolton lasitteet. vetoisuus n.0,5L (tli pienempiä kuin mitä suunnittelin, sen siitä saa kun e dreijaa vuoteen..) pian näitä saa, kunhan lasken hiukan hintoja, hion pohjia ja ylipäätään teen lopputarkistuksen. Tosin eräällä Rouvalla on varauskuponki jolla hän saa etuilla ja tutkia ensin onko näissä kipoissa jo se kauan odotettu kannu vaiko ei.


Ja muita iloisia perhetapahtumia: vaakunoista Drachensheim ja Infimus mon Aureus ovat valmiit!

***
Lately I been doing some pottery. I still study about the perfect tudor-era jug. I even got time to rent a week in the potteryhouse near by me and try some in clay. They came out small but quite nice.
Wheeled stoneware whit handmad tiny details and stonewareglaze. Soon to be on sale, even Those who have been waiting fo a year or two Do have their first.

And other happy moents in my famyly: the wallhangin badges for Drachenheim and Infimus mons Aureus are done!

Kirjomisia.. (Stuff I do while I wacth TV.)

Ohessa pikku kurkistuskuva viikon käsityöhön.
Onko kenelläkään muulla joskus vaivannut tunne siitä että olet unohtanut jotain tärkeää?
Muutossa vol.1 ja muutossa vol.2 tämä tunne pisti mieleen jatkuvasti, jotain oli unohtunut mutta mitä-mitä-mitä-se-voisi olla?
Viimein maanantaina sen tajusin:
Aarnimtsän kirjontakillan haaste kirjoa seinävaatetilkkuja kuningaskunnan seinävaatteeseen. Olin luvanut tehdä ainakin kaksi, ja oih, voih ja oijoi.. unohtanut koko jutun siinä jossain muuttojen keskellä.

Tilkut itsessään ovat helppoja 10x10cm vaakunakuviota. Vaakunoiden etu on se että ne ovat kaksiuloitteisia, selkeärajaisia ja hyvin simppelin värein tehtyjä.. Tai näin sitä ajattelee.

Ensimmäinen vaakunatilkku on rakkaan pitäjäni Miehonlinnan oma vaakuna, sinivalkoinen linna ja seppele. Olen ollut pitäjää perustamassa ja nyt voutina, ja olen jotenkin tykästynyt vaakunan selkeyteen. Työ on itsessään tehty sinisellä puuvillalangalla valkoiselle pellavalle, valkoiset kohdat on vielä korostettu pienin "silauksin" hopeista muka-lankaa ja koko työ on reunustettu sinisin ja valkoisin lasihelmin.

Koska taitoni ommella on olematon päätin parhaaksi olla leikkaamatta vaakunaa irti kankaasta ja näin välttyä päärmäämästä saumanvaroja. Siirsin vain kehykseni tilkun seuraavaan kulmaan ja kirjoin toisen vaakunan.

Vaakuna on Walcialan kylän vaakuna joka ymmärtääkseni on rekisteröitykin. Tässä kylässä Karhuperheen suojissa alkoi rakas harrastukseni. oLin oikestaan naapurikylän (hiidenkylän) jäsen mutta Hiidenkylän vaakunaa ei ehkä koskaan virallistettu.. Walcialan kylän vaakuna on tehty myös sinisellä puuvilalangalla (ja muka-hopea-langalla) pellavalle mutta vaakunan valkovuokoissa hienostelin ja ompelin oikeita helmiä terälehdiksi.. lopuksi reunustin vaakunan sinisin, valkein ja vihrein lasihelmin.

Äkkiä aikaa olikin ihan hirveästi jäljellä ja koitin keksiä lisää tekemistä. Haasteen kotipesästä löysin puuttuvien tilkkujen listan ja tutkin sitä tovin. Ongelma on se että kaikkia vaakunoitamme ei ole jostain syystä kuvina SCA:n sivuilla vaan vaakunat ovat omana tekstinään. Minä en osaa "lukea vaakunoita" kovin hyvin, vaikka kerran pubivisassa sainkin täydet pisteet heraldiikasta.
Monet haasteeseen osallistuneet olivat tehneet vaakunat omista tai ystäviensä asuinpaikoista, varmasti näissä jäjelle jääneistä paikoistakin asui ystäviä mutta jäljelle jääneet vaakunat odottivat ottajiaan osin juuri kuvan puutteen takia.. osin siksi että vaakunoissa oli paljon yksityiskohtia..

Valitsin "jatkotöikseni" vaakunoita joissa oli eläimiä, koska muinoisen kuningattaren teekorihaasteen aikana huomasin nauttivani eläinten kirjomisesta. Ja eikös se tietänytkin harmia. Kuvassa keltaisella pohjalla oleva vaakuna on Drachensheimin vaakuna jossa lohikäärmeellä on erityinen tehtävä. Lohikäärmeen hännän kuuluu kiertyä tornin ympäri. Se lukee vaakunatekstissä ja jopa näkyy tietysti kuvassa mutta jotenkin ensimmäisellä kerralla sivuutin tämän seikan... ja jouduin purkamaan osan hännästä!
Nyt murehdin saako lohikäärmeen pää heilua alaispäin vai pitääkö sekin purkaa.. ja arvaatkaa mitä: muut lisävaakunatilkkujeni tekstit olen perjantana postittanut parhaalle heraldikolle jonka keksin.

En aloita yhtään mitään ennenkuin minulle on purettu koko teksti, sillä toisessakin suunnitelemassani vaakunassa on lohikäärme jonka häntä mainitaan vaakunaohjeessa erikseen, mutten ihan ymmärtänyt mitä sekin tekee.

Lopuksi vielä mainitsen että todellakin kirjon katsoessani tv:tä tai kuunnellessani äänikirjoja. En osaa laskettuja kirjontoja (osin vetoan lukihäiriöön) ja teen kuvani paljon mutu-tuntumalla, kesken eräisestä vaakunasta näkyy että teen värin kerrallaan. Luonnostelen kvan kevyesti "sinnepäin" lyijykynällä, harsin "vähän tarkemmin sinnepäin" pistot kehykseksi ja täytän kuvan yleensä laakapistoin. Lopuksi vielä saatan reunustaa värin pienin ketjupistoin ja aivan lopuksi prässään työni kostean pyyhkeen ja kuuman raudan kanssa. Olen huomannut (lohdullisesti) että prässätessä myös sormenjäljet ja nöhtä häviävät työstä liki kokonaan..

ohessa linkit heille joita kiinnostaa:
http://kirjontakori.blogspot.com/ -tämä suomeksi.
http://teekori.blogspot.com/ -tämä oli se edellinen haaste
http://dragonsembroiderers.blogspot.com/ -uusi haaste..
http://heraldry.griffin-dor.org/groups/Groups.php?id=284
-parjaamani vaakunat ja niiden tekstit

***
Small (bad written) summary in English

These badges are part of Drachenwalds wallhangin-challenge.

I totaly forgot the whole project for whole summer (it maybe had something to do whit moving-to-another-town-again part 1 and 2) but one never know.. So By moday it finaly hit me, this was the nasty small feeling in my backbone for whole summer, this was it what I had forgotten. I need to do some embroidery!

First I made the coatofarms of Miehonlinna. My home canton, and wicht senescal I actually are by now. The badge is made by cotton on linen whit some details by what-ever-it-is-like-fakesilver-yarn and whir blue-and-whit glassbeads.

The second bange is also on the same linen by blue cotton-yard the Village of Walciala (part of Miehonlinna) and there it all begun whit me, my sisters and the SCA, all in the lovely home and garden of beloved familia af Carhu. This badge has white tower (actually so called mad-baron Elfving's tower in the mundane world, the tower was build for the baron to look after his lakes and forrest just in case any peasents would go poucing in his areas, the tower is really cold and lonely place and while we where child we heard a story that the baron stand there alone all nights and days full whit envy and hate to anyone around. If you ever been in Finland you undrestand that looking after forrest and lakes is quite the same as trying to stop sunbeams after rain. too many, too fast.)
..oh the badge?! It has real pearls in it. My first ever embroided real pearls. (whit fake-silver-yarn it really makes it one classy bange?!) the flowers in the badge are Anemone nemorosa (buttercup anemone)

and the last one.. arhg.
I decied to do some extra badges because I have time. I choose to do some whit animals because I love embroid animals. and so it begins.. The dragon of the shire of Drachensheim has her tail wraped around the tower (mad/bad barons there also?) and somehow I missunderstand that at first. So I needed to broke-and-redo the tail of the dragon, and after that I worry now that her head sould also be up not down as I enbroided it.. Scarry?!
.. I have also another dragon in my next bange so I asked some help for translatening the coatofarms by real herald, berofe I do anything more. ..

This is it.

Kuinka keskiaikaa koskevat myyttini kohtasivat todellisuuden.

Lukaisin juuri taas muutaman aikakausiharrastajan blogipäivityksiä viikonlopun saavutuksisa, tai summauksia koko kesästä, ja ihastelin upeita juttua: vaatteita, kampauksia, päähineitä jne..
Vuosi vuodelta toiset harrastajat uppoutuvat yhä syvemmälle aihpiiriin ja täydentävät omaa maailmankuvaanasa tietystä keskiajan kaudesta aiheeseen kuuluvin tykötarpein.
Se on jokinlaista keräilijän, hamsterin ja lasten leikkimökkikulttuurin sekoitusta, pitää olla vaatteet, joissa on oikeat napit, jotka on ommeltu oikein, jotta alta näkyy se alusvaate, joka on puettu oikein, ja ennen kuin se puettiin niin hiukset laitettiin näin, jotta niihin voi kiinnittää päähineen juuri näin, jotta sitten voi etc.. etc.

Neulakko-blogissa kiejoittaja mietti miksi meidän museoissamme keskiajalla tuntuu olevan niin vähän vivahteita. Keskiaika välittyy nykyihmiselle jotenkin karuna, yksinkrtaisena ja ankarana.

Itse olen pohtinut asiaa samoin jo useamman vuoden. Pohdin sitä erityisesti kun jokin lapsuuden ja varhaisteini-iän "ihan oikein" oleva myytti kopsahtaa alas kuin ötökkälampussa käräytetty koi. .. Ne Myytit, tiedättehän, ne joiden jotenkin kihelmöidessä mielessänne kiinnostuitte keskiajasta ja kaikesta siitä. Ne asiat jotka nousevat ihmisille ensimmäisenä mieleen kun joku sanoo sanan "Keskiaika", Ne myytit joista osaa elokuvamaailma pyörittää silmiemme edessä yhä... Niin juuri NE !

Tässä omistani parhaimmistoa.

Myytti nro 1: KESKIAJALLA OLI VAIN LUONNONVÄREJÄ
- Tähän törmää kun lavastetaan elokuvia, tähän törmää kun lavastetaan keskiaika-tapahtumia ulkopuolisen (l. vapaaehtoisen) avun voimin. Kaikki vaatteet ovat tietenkin ruskeita, vihreitä ja erillaisia pölyn ja mudan sävyjä. Selitykseksi tarjotaan usein tätä "eihän silloin mitään värejä ollut, jotain kasvivärejä vain.." no hyvä yleisö: kasviväreillä saa hyvinkin kirkkita värejä!
Muita selityksiä tälle floppaavalle väriskaalalle olen keksinyt nämä: mustavalkoiset museovalokuvat, mielikuva keskiajan vaatimattomasta ja ankarasta arjesta, sekä kalevala-aiheen puhtaan valkoiset pellavatamineet.
Kuitenkin kun katsotaan keskiajan maalauksia ovat vaatteet hyvin värikkäitä, tietenkin taiteilijat ottivat vapauksia väriskaalassaan, mutta muukin värisiä vaatteita oli. Ihan oikeasti!

Myytti nro.2 : KESKIAJALLA KAIKILLA OLI PITKÄT HIUKSET JOITA PIDETTIIN AINA AUKI.
- Ihana, ihana teini-iän fantasiapiirustusten vakiaihe, pitkähiuksiset ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, viitoissan ja pitkissä koltuissaan, (jotta miehen pystyi erottamaan naisesta oli naisella tissit ja miehellä parta). Kun fantasiaelokuvissa esitellään kuningatar, metsäneito tai velhotar liehuvat pitkät kutrit hänen mpärillään kuin shamppoomainoksessa konsanaan. Myös suomalaista keskiaikaa kuvaavissa romaaneissa eräs kirjailijatar lähettää naisankarittarensa hiukset valtoimenaan näyttämölle kerran jos toisenkin. Oi, kiitos!
Hiukan pitemmälle tätä juttua viedään vielä keskiakamarkkinoilla joissa avstaat ovat jotenkin ymmärtäneet että keskiajalla ei ollut kampoja,hiukset olivat takussa ja heinänkorsissa.
Oikeasti hiuksia osattiin letittää, niitä osattiin kihartaa, tekotukat, valkit, väriaineet.. kaikki tunnettiin. Keskiajalla oli saksia, hiuksia leikattiin, siis ainakin miesten hiuksia... ja huorien.
Naisilla oli paljon erillaisia päähineitä; oli huntuja, myssyjä, olkihattuja, huopahattuja, oli alushuntuja, päällyshuntuja, kaula-, leuka-, ja niskaliinoja. Oli tuhat muutakin tapaa kulkea tyylikkäänä kuin harppoa ympäriinsä metriset karvat valtoimenaan pitkin selkää.

Myytti nro.3. KESKIAJALLA OLI LIKAISTA, RESUISTA JA KAIKKI HAISIVAT
- Oikeastaan Euroopassa on ollut rauhallisen likaista 1960-luvulle asti ja osa ihmisistä haisee vieläkin..
Keskiajalla oli ehkä hetken jopa puhtaampaa kuin 1800-luvun työläiskortteleissa mutta mistä sitä tietää. Saunoja, kylpylaitoksia ja kylpemistä ylipäänsä ei ierastettu aivan niin paljon kuin voisi luulla. Kylpykulttuuri oli kukoistanut roomalaisten euroopassa ja toimivia kylpylöitä oli vähän joka puolella mannereurooppaa. Pohjolassa saunakulttuuri taas oli ja pysyi. Kylpyjä määrättiin lääkkeeksi, nuorisolle kylpylät olivat sosiaalisiakeskuksia, naisten tirkistelystä kylpypuuhissa sai rangaistuksia muuallakin kuin satukirjoissa.
Vaatteia pestiin. Vain turkis- ja samettivaatteeita hoidettiin tuulettamalla pesun sijaan, mutta vaatteita ihan oikeasti irrotettiin huolellisesti napit, jalokivet jopa osa kirjailuista oli irrotettavissa ja vaatteita pestiin. Vaatteita tuuletettiin, paikattiin, kierrätettiin ja vaatearkkuja hajustettiin ja myrkytettiin tuholaisten vaalta. Jos näin ei olisi tehty, miten oikein luullaan että arvokkaotavaatteita on säilynyt näihin päiviin asti?
Kun polttopuu alkoi vähetä ja veden lämmitys muuttui kalliimaksi myös kylpeminen muuttui ylellisyydeksi. Kansa kuitenkin pesi kasvonsa, kätensä jajuhlapäiviä varten varmaan kokonaan itsensä.. aina kun näen elokuvissa tai markkinoilla tavallisen maatiasen jonka naama kiiltää likatahroista minua alkaa kiukuttaa. Pieninkin lapsi osaa kysyä "onks mun naamassa jotain?" ja tylsinkin vieruskaveri osaa sanoa "jooon, oota mä pyyhin sen pois!"
Ja mitä hajuun tulee, iin toki perushajuna olivat ihmiset ja elukat, uloste ja muta.. mutta myös kokoelma hajuja joita nykyihminen kohtaa hyvin harvoin: käsityöläisten alueella haisivat tuore puu, hamppuköysi, terva, takorauta. Keittiöpihoissa tuoksui sesonkien mukaan: omenat, kurpitsat, yrtit, sipulit, leipä, saippua.. Juhlapihoissa suitsukkeet ja ruoka. Tuoksuja oli paljon enemmän, ne kuuluivat asiaan.

Myytti nro 4: KESKIAJALLA OLI HYVIN KARUA JA KURJAA, OLI VAIN KIRKKO JA SITTEN OLI NIITÄ NOITAVAINOJA
- Oli ja oli. Keskiajalla kalenteri kulki kirkkojuhlasta toiseen. Kirkkojuhlat eivät olleet samanlaisia hiljaisia messuja mihin me, luterilaiset olemme tottuneet, vaan enemmänkin koulujen loppumista seuraava teinijuhla ja yleinen riehakkuus. Kirkkojuhlien aikaan pidettiin juhlia myös yksityiskodeissa, syötiin paremminja tehtiin ostoksia. Kun meillä on joulu, vappu, juhannus ja taiteiden yö, oli keskiajallakin noin neljä isompaa riemujuhlaa vuodessa. Ne rytmittivät osaltaan vuoden kulkua. Kirkko oli kohtaamispaikka, hesari ja seiska samassa paketissa. Kulkutauteja, sotaa, katovuosia ja niitä noitavainoja oli, usein ne tulivat ainakin kahden combona mutta eivät joka viikko! Noitavainotkin tulivat kunnolla muotiin uskonpuhdistuksen jälkeen, kun keskiajan arkipäivän taikuus ja taikausko nostetiin tapetille. Katolilainen ikvisitio kidutti noituudesta vähemmän ihmsiä kuin uskonpuhdistaja-lapsensa, rääkkättyjen ihmisparkojen määrää on myös liioiteltu. ja paljon.

Myytti nro. 5 KESKIAJALLA NAISILLA OLI IHAN KAMALAA!
- Ei ollut.
En nyt oaa sanoa missä vaiheessa euroopan naiset muuttuivat niin umpioiduiksi. Nykymaailman vapautta heillä ei titenkään keskiajalla ollut mutta nainen omisti (eri maiden ja kaupunkien lakikokelmissa oli toki eroja) esimerkiksi myötäjäisensä ja sai ne takaisin jäädessään leskeksi. Leskirouva oli oikeastaan keskiajan supertähti,hän saattoi aloittaa vaikapa vuokralaisten isännöinnin, hän saattoi ottaa johtoonsa miehensä yrityksen odottaessaan että perheen pojat kasvoivat miehen ikään, tai johtivat yritystä jonkun sukulaisensa takaa vuosikaudet, hän sai pitää tienaamansa rahat. Hän sai muuttaa niin halutessaan, ja tehdä varsin paljon mitä halusi.
Keskiajan vaimo vastasi taloudesta, omisti eläimiä ja käsityövälineitä, kävi kauppaa maataloustuotteilla, auttoi perheensä ammatissa ja shoppaili ihan kuten nykyäänkin. Naisille varatuja ammatteja olivat kätilön työt, alemman keskiluokan sairaanhoitajan työt, ompelijattaren työt. Naisilla saattoi olla rakastajia ja esiaviollisia suhteita, niinkuan kuin niitä ei voitu luottevasti todistaa, niitä ei ollut, oli vain juoruja. Keskiajan keskiluokan naiset saattoivat osata ainakin auttavasti lukea ja kirjoittaa, laskea nyt osasi joka kauppiaan ja käsityöläisen tytär joka oli ikinä rahaa nähnyt. Naiset vierailivat myös toistensa luona, harrastivat muotia ja heillä oli lemmikkejä ilman että kukaan syytti heitä noidiksi!

Tässä lämpimiksenne.

Väliaikatietoja

(Nyt kävi niinkuin Heinille. Kamera ja kameran piuha ovat täällä jossain, mutta eivät tässä..)

Olen muuttanut taas uuteen kaupunkiin, tälläkertaa Turkuun. Muutto on vienyt viimeisen viikon täysipäiväisesti seiniä maalaten ja laatikoita purkaen.

Ohessa muutama hassu huomio:

- Keraamikon muutossa kaikki laatikot joissa lukee "astioita" tai "keramiikkaa" eivät luonnollisestikaan kuulu keittiöön. Jostain syystä siellä jokainen näistä laatikoita kuitenkin käy kääntymässä. Jotkut jopa kahteen kertaan.

- Huonekorkeus on taas muuttunut. Nyt ennen kohtalaisen sopivat vehot ovat jo liian lyhyitä, ja lyhyet verhot vieläkin lyhyempiä. Kuitenkin ukkokullan ohuet valoverhot, ne jotka ostettiin ylipitkinä ensimmäiseen asuntoon.. ovat edelleen 15 cm liian pitkät!

- Tavaroita purkaessa sitä tulee helposti luovuttaneksi kirjahyllyn kohdalla. Siis tarkoitan että kun seinä on vihdoin maalattu, hylly koottu (hyllynkiinikkeet eivät kadonneet tässä muutossa!) ja ne kymmenet kirjoja sisältävät laatikot, joista muuttoväki auliisti valiti, saadaan puretuksi (eli kirjat nostettua läjiksi hyllyihin).. saat huomata että jotekin aikuismainen ja hyvä kirjahyllyn sisältö on sekoittunut niihin vanhoihin lastenkirjoihin joita ei vaan ole raaskinut heittää pois. "Kulkutautien historia", "Kiinalaiset kellomurhat" ja "öljyn standaroinnin peruskaaviot" olivat saaneet hyllylle seurakseen sellaisia klassikoita kuten "Jutta on Ponihullu!" ja ""Nina, balettityttö"..Noinkohan jaksan järjestää kirjoja aihepiireittäin ennen tupareita, tai joulua.

- Laajakangas on liian pieni, tai sen seinän jolla köllöttää tykki ja laajakankaan seinän väli on muuten epäsopiva. Nyt taidetaan myydä pois se vanerilaajakangas ja maalata uusi "televisio" suoraan seinään. Onneksi erikoishimmeä maalia jäi edelliseltä kerralta paljon.

- Vaatekaapin lisähyllyt saapuivat keskiviikkona. Sitä ennen asunossamme oli kolme suurta tankokaappia, mutta vain kuusi pikkuista hyllyä itse kaapeissa. Lajttele siitä sitten sukkia! Riemuksemme lähirautakaupan valikoimaan kuului juuri oikean kokoisia hyllyjä!

Tätä täällä.

Ikäväkseni joduin missaamaan niin taidenäyttelyjen avajaisia, Hämeen Linnan KA-markkinat sekä Ofelian Tamperen kekkerit.. koska on ollut tätä tekemistä.

"Halutaan töihin puuhakas siivooja"

Tämä otsikko sattui silmääni kun tutkin päivän työnhakumahdollisuuksia. Se jotenkin alkoi vaivaamaan "puuhakas". Puuhakas on minusta ihminen joka tekee hiukan sitä sun tätä pitkin päivää, hymyilee ja hyräilee ja lojuu sohvalla kun lepohetki koittaa, sanalla sanoen puuhastelee pitkin päivää. Ammatikseen siivoava uhminen ei niin tee, ei ainakaan työpaikallaan.

Lähdin silkasta uteliaisuudesta tutkimaan millä muilla adjektiiveillä meitä siivoustöihin kutsutaan, löysin ahkeran, reippaan, vastuuntuntoisen, luotettavan, autoilevan sekä tehokkaan, mutta myös toimeliaan, joustavan, pirteän, iloisen ja tuon puuhakkaan. MIKSI!?

Jos työntekijäksi löytyy ammattitaitoinen ja kokenut siivooja jääkö hän nuolemaan työnhaussa näppejään koska eil ole tarpeksi pirteä tai iloinen? Saako töissä huomatuksen jos ei ole kyllin puuhakas?
-Voin sanoa että saa, kerran menneisyydessäni siivosin tovin hotellialalla jossa saatiin säännöllisiä muistuksia siitä kuinka hotelliketjun asiakkaat valittivat, siitä etteivät tämän siivousliikeen työntekijät hymyilleet iloisesti.
Minusta tämä oli hyvin epäreilua, töissä juostiin kirjaimellisesti moppi hampaissa jotta olisi ehditty kaikialle ajoissa ja saastu puhdasta aikaan. Työporukan yhteishenki oli tipotiessään ja hotellihenkilökunta ei viitsinyt opetella siivoojien nimiä edes puolessa vuodessa vaan olit ikuisesti "hei sinä siellä!/hei se siivoojatyyppi siellä!". Hymyilin kyllä, mutta en korvasta korvaan, sitten lakkasin hymyilemästä ja lopetin työt.

Olen huomannut että ainakin osa samoista adjentiiveistä esiintyvät myös tarjoilijoiden, aulapalveluhenkilöiden sekä osa-aikamyyjien työilmoituksissa. Kaikkialla tahdotaan samaa: nopeaa, luottevaa, reipasta ihmistä jollei ei tarvitse kokoajan toistaa työohjeita ja joka ei telo itseään portaikoissa tai kolhi ikkunoita säpäleiksi.
Minusta se pirteys ja iloisuus saa tulla sitten työn myötä, ei etukäteen. Hyvässä työssä hymyillään ja ollaan ylpeitä omista saavutuksista, myös siivoojana. Huonossa työssä käsketään kirjallisesti hymyilemään.

Vaadin kuitenkin tasa-arvoa tähän juttuun.
Koska Puuhakkaat Siivoustyöt ja Pirteät Kassatoimet tuskin loppuvat miltä ihan heti vaadin että sama yyli leviää muuallekin. Haluan nähdä:
- Touhukas insinööri saa paikan
- Halutaan töihin hilpeä lääkäri
- Hyväntuulinen verkkoasentaja saa töitä
- Paikka avoinna puuhakkaalle kigurgille
- Näpsäkkä ylempi toimihenkilö/apulaisjohtaja palkataan

Näitä odotellen.