Tanssiaisten jälkeen.. (For happyly ever after!)

Lintukodon pääovi, ennen ja jälkeen juhlien.. Kiittelen ihmisiä vielä ensi vuonnakin ihanista, hauskoista häistämme. Ystävät ja sukulaiset kantoivat ja antoivat oman osuutensa työllä, paölveluksilla ja pikku yllätyksillä läpi koko juhlien. Meidän päivämme oli ikimuistoinen, ja sataakkin ropsautti vasta myöhään yöllä.



Koska en saa itsestäni ulos mitään järkevää kirjoitettavaa, kerron vain tein-itse-säästin-henkisen jutun sinisistä kengistä, joita käytin lopulta aika vähän..

Ensiasetelma: tajuat että nyt vihdoin sinun pitäisi ostaa ne kauan puhutut hääkengät. Haluat siniset kiilakorkokengät, kiilakorot koska Lintukodon piha on juurakoinen ja epätasainen (tähänkin palataan vielä.

Lopulta, seisoessasi keskellä kengämerta tilaat sisaruksesi ostamaan sopivat valkoiset korkokengät Kouvolan vastaavan liikkeen valikoimista, koska se helpointa.
Saat kengät viikkoa myöhemmin ja kiikutat seuraavalla viikolla kengät erääseen naisten erikoiliikeeseen värjättäväksi.

Saat kuulla että olet luullut väärin, kengät ovat synteetistä muovia, tai nahkaa ja niitä ei voida, ikinä, mitenkään värjätä. piste

Päänäytös: kimpaantuneena ostat silkkiväriä,värjäät kengät itse ja teet temppuja värin kiintykseen auringonvalolla ja tavallisella kotitalousuunilla. Kun väri ja sen pitävyys kelpaavat, pyyhit mielestäsi kaikki muistikuvat ko. erikoiliikeestä. Unohdat myös nimen.

...illansuussa ompelet kenkiisi koristehelmiä ihan itse.

Grade Finale: menet naimisiin sinisissä kengissä, the end.

( We had great time at your weddings, we had so many friends and famyly helping us, working for us.. Im gratefull for that! heres a pictures about shoes that where not meant to be dyed (so they said) my blue wedding shoes, dyed by me!)

Hän päivittää.. hän päivittää linkkejään!

Essuntaskun linkit ovat suorastaan retuperällä, niin monta uutta ihanaa (ja vanhaa) on päivittynyt uusiksi. Jaan niitä tässä, kaikkien iloksi.
Muistattehan että kaikkien linkkieni sisältö on tekijöidensä omaisuutta, eikä niitä saa väärinkäyttää!

Kissojen löytölasten koti, Kissakoti Kattila on muuttanut blospottiin. Kattilasta löysimme 2010 alussa Niilo Pielisen. Tahdomme että moni muukin löytää omansa. Essuntaskun isoveli löysi omansa Kissapartiosta, ja nyt hänen kodissaa kirmaa kaksi pikkuista poikaa! Uudessa kotikaupungissammekin on kissatalo , mutta ainakaan vielä emme ole ottaneet tilapäismajoitukseen uusia kavereita (kissatalot antavat usein kotihoitoon asukkeja joille ryhmäkoti ei jostain syytä sovi) sillä Irmushka on hyvin mustasukkainen mammastaan, eikä oikein osaa jakaa muiden kanssa mitään.
Oletko yksinäinen? Adoptoi syliisi keräystä!

Linkillä La dolce vita. Daniela-sivut ovat uusittu jo pieni ikuisuus sitten. Frau Dietel on berliiniläinen kultaseppä. joka opiskeli taidetta samaan aikaa kanssani Tallinnassa. Daniela harkitsi hetken jopa liikettä Helsingissä, mutta avasi lopulta Frau Dietellin Berliiniin. Danielan oma tyyli on modernia, scrap-book-tyylistä työtä, mutta perinteinen tyylikin onnistuu. Pariskunnat voivat varata romanttisen viikonlopun Berliiniin ja tehdä Rouva Dietelin opastuksella kihlat tai vihkisormukset. Omamme tulevat olemaan juuri tästä pajasta, joskin osallistuimme vain suunnitteluun tiukan aikataulumme takia.

Ja sitten jotakin hauskaa.. ukkokulta esitteli tämän blogin minulle, sen vaellettua ircin kautta hänelle. Luin, tykkäsin, ja mietin liittyisinkö lukijaksi. Lukijoita ei ollut kuitenkaan yhtään, enkä sitten sillion liittynyt. Blogi levisi viikonlopussa ympäri suomenmaata... ja kas! seuraavalla lukukerralla lukiota oli liittynyt 126! Tarjoiluehdotus ottaa kantaa niihin elintarvikepakkausten kyljessä kimalteleviin värikuviin.

Toinen samanlainen tuli vastaan ihan vahingossa: what I wore today,- in drawings! herättää halun palata luonnoskirjan ääreen vaikka juuri olisi vannonut ettei enää piirrätytä.

Tuttujen blogejakaan en ole ehtinyt hehkuttamaan.. harrastuspiirieni argeologipoika on pitänyt blogia jo tovin. Pelkkä ajatus siitä että tässä maailmassa on ihan oikeasti mahdollista yhdistää määrärahat, tutkimus ja nuoret ihmiset tunt mukavalta, joskin hämmentävältä. Tämä tunne pohjaa kuitenkin n. 10 vuoden takaiseen muinaiskulttuurin seminaariin jossa ei asiasisällöltään ollut niin kivaa.

Saman porukan kättentaitajien aatelia oleva Helena on ainakin keskiaika harrastajille tuttu. Näin kesän ja keskiaikamarkkinoinen aikaan muistutan Rouva Neulakon kätevästä ohjeistuksesta "Miten huntu puetaan".

Ja yllätykseni oli suuri kun Suwiöistä löytyi lukija.. hänen kättentöitään löytyy täältä.
.. ja koska äitien kanssa kannattaa olla aina hyvissä väleissä, niin käyhän täällä myös Heinin Äiti.

Seuraava vinkkilinkki liittyy kirjontaan, siihen tuttuun kirjavaa-valkoiselle-tekniikaan jota mummoloissa esiteltiin pyyheliinanpäällisinä. Feeling Stichy!

Jos kesän ihaniin juhliin ei joku ole vielä lahjaa löytänyt, suosittelen HiToMia, jonka taitavat designeri-rouvat ovat ihan ykkösiä!
ja jos taas käsityötaitoja löytyy, tai tykkää kotimaisten tekijöiden töitä siinä missä avunannosta: Tyhjä Kulho-tapahtuma järjestetään taas Helsingin Tuomoikirkon Kryptassa 10.9.2001

Minun seurassani saa tehdä taas tapahtumaan kulhoja, ja itse käytän Turun Tuulenpesän osuuskunnan palveluja, kuten vuokraan työtilaa tai dreijaa sekä polttopalvelua.

Perjantaisin odotan Freakangelsien uutta päivitystä. Luen Gunnerkrigg Courtia , Wasted Talentia sekä Johnny Wanderia. Jotka kaikki ovat nettisarjakuvia. In english.

Lopuksi suosittelen tutustumaan ajoissa Medeltidsmodetin valikoimaan, tarjolla on ihania ekosuperreiluja kankaita joista syntyy ihania vaatteita. Oma hääpukukankaani (vain 8,5m) löytyi heidän valikoimastaan. MM tulee Turkuun keskaika markkinoille tällä viikolla!

stressimorsiammen tunnustuksia...

Viiden kokonaisen viikon ja noin kuuden päivän päästä sitä pitäisi ehtiä vain olla ja ihastella tämän ja muutaman muun ääressä sitä miten ihanaa elämä on. Eli noin kuuden viikon päästä sitä pitäisi jo köllöttää aviosäädyssä uutena rouvana.. (jos stressihepuli ei ehdi ensin!).
(kuvassa Lintukodon yhden majoitusrakennuksen ovi, noin 6.49 lauantai-aamuna Suwiyössä, kun uni ei enää riittänyt.)

Olen kevään aikana keskustellut häistä yhden sellaisen rouvan kanssa jonka häät olivat helpot: kutsut jaettiin käytännössä käteen, töistä oltiin pois vain yksi päivä, vihkiminen oli kirkossa siten kuin ajanvaraus onnistui, ja ravintola hoiti lopun! Toinen, tämän kesän juhannusmorsian, puolestaan on varannut hääpaikkansa kaksi vuotta sitten, lähettänyt kutsut viime Elokuussa, ja ostanut hääkoristeensa viime lokakuussa. Ensimmäinen keskustelukumppani piti naimisiin-puolessa vuodessa- kavereiden avustuksella- aikatauluani hyvänä, jälkimmäinen jokseenkin liian kevyeltä.

Itse pidän sitä juuri nyt, puolikkaan salmiakkipussin syötyäni (ja se on stressinlievitykseksi) ideaa jotenkin raskassoutuisena. Moni asia on mennyt hyvin: meillä on hääpaikka, astiat, äänentoisto ja jokseenkin koko keittiöhenkilökunta, liiton siunaus, kampaaja, pukukangas sekä aika Kouvolan poliisitalon maistraattiin, sekä maistraatin esteselvitys.
Vielä puuttuu sittenkin bändi, koristeet, konkreettinen käsitys kukista ja koristeista, kengät, vapaata töistä omiin polttareihin, ruokalista, konkreettinen juomalasti (hakijat on jo), selkeä määritelmä asioista joita voisi pyytää joku muu tekemään.. ja erityisesti vieraat!

Ilmoittatumisaikaa on vielä jäljellä noin viikko. Suhteessa siihen määrään jota kutsuimme, tähän menessä ilmoittatuneita on noin viisi. Kyllä, minä näen painajaisia (monia eri teemaisia jos olemme tarkkoja) esimerkisi siitä etteivät vieraat ilmoita, tule tai viihdy. mietin myös unohdinko jonkun tärkeän, kaikilta en saanut esimerksi osoitetta, joihinkin tuttuihin yhteydenpito taas on ollut enemmän hiljaista..

Kuitenkaan en murehdi esimerksi pukuani. Pukuni kun lojuu edellleen kangaspakkana kirjahyllyni päällä (kaukana mahdollisista kissaperäisistä tärvely-yrityksistä) ja olen enemmän kuin onnellinen ettei tuota pukua tehty talven mittaan... olen nimittäin laihtunut n.12kg tänä talvena, siinä olisikin sitten kiva, väljä mekko.
Pukuun aloitin kunnianhimoisen kirjontatyön josakin vapun aikoihin. Aikomukseni on kirjoa kultareunaisiin medaljonkeihin (se tarkoittaa ympyrää) kesän erillaisia hedelmiä, marjoja ja kukkia. Medalijongit on tarkoitus ommella kiertämään puvun helmaa. nopeasti laskettuna tarvitsen 28 medaljonkia joista valmiina on 15. Kiirehän tässä voi tulla..

(Kirjottavana mansikka, näkyvillä myös kielo, ja punainen viinimarja, pohjakankaana ihanainen luomu-silki, lankoina puuvilla ja melkeinmetallilanka)

Ainiin, kiiresstä ja ompelusta.. 1000-metrin ompeluhaasteeni tyssähti loppuunsa vähän yllätten, ennenkuin ehdin kirjoittamaan haasteeseen suunittelemasta radiohiljaisuudesta, sillä tiesin että tuhat metriä oli menossa rikki ihan pian, ehti voitokas ompelija tiedottamaan oman tuloksensa julki FB:n kautta, no hupsis, en sitten toteuta yhtä ideaa liittyen Nuijasotaan. En.
Kuitenkin olen päättänyt julistaa voiton ja palkinnon julki vasta investituurassa.

(selvisi sitten miksei ruohosipuli itänyt, raitapaita ei ole laatikossa vessa-asisalla, vaan istumassa pikku taimet tiiviiksi.)

Lopuksi kehun että parvekepuutarhani voi erinomaisesti.
Ensimmäinen mansikkasato on oikeastaan jo syöty kevät-helteiden aikana, ja nyt puutarhassa eletään herneiden, koristekurpitsoiden ja avomaankurkkujen kautta, on muhkeat varret!. Puutarhassa kasvavat myös tilli, basilika, tomaatti, enkelipelargonia, orvokki, ja persilja. Suuri vaivannäköni idättää siemenestä basilikaa, salviaa, organoa ja kuvassa nähtävää ruohosipulia, pettivät jälleen. Kaikkia taimia ei tietenkään istuttu maahan, vaan eivät vain kasvaneet! Ruukkussa saapuneet keittiöyrtit (persilja, basilika ja salvia) sen sijan ovat kukoistaneet erinomaisesti istutuksen jälkeen.
Tilli iti, ja voi hyvin, vahinko ettemme oikeastaan pidä tillistä kovin paljon.
-Jokohan uskoisin että pussisiemenet eivät minun puutarhassani menesty?

jatketaan sitten aiheista myöhemmin.


Summa summarum:
I'm freaking out whit my weddings, I see a lot of bad dream about nobody coming/he's breaking up whit me/foodpoisoning at the feats/etc. I hope I would start to dream about something sweet.
Actually we have things going'on smooth: we have even wineglasses and the hairdresser ready to go!
I have strated to make emboirdings for my wedding-gown (which is hand-tailored for me by my sister, just one week before, -so I can't lost any more weight,-lost 12kg during winter!). These litle circles are made cotton-on-silk, and the allegorie is about summer flora.
I need 28 circles and I have 15 done. busy-busy!

The last picture is about our balcony-garden, and mr. Niilo aka.Gaston, who loves to sits thing on their roots, we have lost few plans thanks to his hairy-butt! Otherways garden is great, we have cucumbers, tomatoes, basil, sage and parsley, also some flowers!

-laters!

Sarjakuvia jotka sinun pitäisi lukea..

(kuvan linkki thedailycrosshact.com)

... joulun tienoilla saimme mojovan kasan sarjakuvia joiden laadusta olin positiivisesti yllättynyt. Niin monta sellaista joita olin halunnut lukea mutten ollut ehtinyt. Tässä lukutärppejä teillekkin.

#95 Marguerite Aboouet, Clément Oubrerie: AYA-elämää Yop Cityssä
(artinen banaani)
Juoma ja ruokasuositus: tee, voileivät, kahvi Lukupaikkasuositus: soffa, keskipitkät matkat, lauantaiaamut.

- Aya on letkeää piirrosviivaa ja kauniita värejä. Ayassa teini tekevät teinien juttuja Afrikassa Youpongin kaupungissa, missä kanat vaappuvat kaduilla ja tytöillä on salaisuuksia. Teinityttöjen juttuja sillä erituksella ettei afrikassa ole omaa huonetta missä synkistellä, eikä synkkää musiikkia.



# 94 Locicomix- nerouden ja hulluuden rajoilla. (www. logicomix.com) Monta tekijää
(avain 2011)
Juoma ja ruokasuositus: jotakin kylmää tai jotakin mikä saa kylmetä
Lukupaikka: tukeva tuoli, pienissä erissä. Ei ehkä aukene yhdellä kerralla.

- Tämä kirja on annettu joululahjaksi selvästikkin Ukkokullalle. Minä lienen kuitenkin ainoa joka kirjan on vielä ehtinyt lukea.
Kirja on hieno, monen vuoden aikaansaannos, värikäs ja paksu.. ja yhtä helppolukuinen kuin lukion filosofian tiivistelmä. Kuulun niihin ihmisiin joiden on täytynyt lukea Sofian maailma kahdesti ymmärtääkseni koko jutun. Samoin on tämän sarjakuvan kanssa. Ajassa liikutaan varsin monella tasolla, välillä lainataan vain filosofien ja matemaatikkojen puheita, sitten sivujuonessa puhutaan hullusta sukulaisesta joka piilotettiin ullakolle, - mutta allekirjoittaneen ärsytykseksi jatketaan matematiikasta ja filosofiasta eikä hullusta ullakolla.
Tämä sarjakuva on opettavainen, mutta kaikkia se ei viihdytä.




(Niilon kuva: mariusjouanny.centerblog.net/90-gaston-lagaffe)

#93 Niilo Pielinen 1-7 , Fraquin et kumppanit
(egmont-kustannus)
Juoma ja ruokasuositus: melkein mikä vain, myös aamiainen Lukupaikka: Miltei missävain kunhan ette itse aja!

Niilo Pielinen kuuluu akuankkasuomalaisen sivistykseen siinä missä Lucky Luke tai Asterix.
Niilo Pielisen seikkailujen albumit ovat ikävästi kokeneet tuhon monissa kirjastoissa ja siksi täydellisen Niilo-kokoelman saapuminen oli todellinen onnenpotku. Harmittavaa, kuten kaikissa uudelleen julkaisuissa suomennos ei välttämättä kohtaa lapsuusmuistojasi sanasta sanoon mutta kiitettävän monta TURRRRVELO!-karjaisua on säilytetty juuri oikein. Oma suosikkihah,moni on onneton Karstu- piirtäjä jonka tuskaan voi samaistua: milloin lähesvalmiin työn tuhoaa kissa, milloin joku laskee inhan kahvikupposensa juuri siihen.
Koko sarjassa näkee miten piirrosjälki alkaa elää ja vitsit venyvät muutamasta ruudusta useiden sivujen mittaan. No Mutta!

# 92 Anni Nykänen: Mummo
(Sammakko)
mummo.sarjakuvablogit.com

Mummo on voittamaton illuusio vanhoita kissamummoista, mummosta joka puhuu outoa murretta, mummosta joka kyttää, kuulee ja kommentoi. Siinä missä Alpo Rapin Meti-mummo kertoilee vanhoja juttujaan tekee Nykäsen mummo uusia. Nykäsen mustavalkoinen viiva hyväilee mummon kurttuisia kasvoja ja kutittaa paksua kissiä juuri oikein. Eniten olin huolissani aikoinaan siitä että Mummo julkaisee nykyään Seura, - pahastuvatkohan oikeat mummot tästä reippaasta villasukan kutojasta liiaksi?

# 91 Georg McManus Vihtori ja Klaara.
(Arktinen Banaani)
Ruoka ja juomasuositus: jotakin kepeää
lukupaikka: sohva tai vuode, kuitenkin reilusti tilaa sillä kirja on leveähkö.

Tämän kirjan oli valinnut isäni joka selitti jouluna "vihtorin" olleen oman isänsä lempisarjakuva. Suhtauduin mielessäni kirjaa hiukan ynseästi sillä varauduin kirjan kuvien olen ikivanhoja ja jäykähköjä. Vihtoria ja Klaaraa on piiretty, plagioitu, inhottu ja ihasteltu miltei vuosisata.
Itse ihastui McManuksen tapaan piirtää. Naisten 20-30-luvun vaatteet ja hatut erottuvat tyyliltään hyvin samoin kalusteet ja rakennukset. Nousukkaiden yläluokan toilaisussa on jotain samaa kuin Hyacint Bucketissa, vanhoissa kotimaisissa elokuvissa ( Suomifilmit tekivät ilman lupaa useammankin V&K-elpokuvan sillä niistä yleisö piti, viimeisissä elokuvissa sankariparin sukuniminimi muuttui Vuorenkaijusta Ramberiksi juuri tekijänoikeuksien vuoksi.)

# 91
Tove ja Lars Jansson MUUMIT. Sarjakuvaklassikot 1-3
(WSOY)
Ruoka- ja juomasuositus: vaapukkamehua, teetä, palmuviiniä, pipareita
Lukupaikka: pitkät matkat, mökki, puumaja, pöydän alla

Mustavaölkoiset muumit ovat ryömineet nyt kaikkiella, on mukia, kippoa, kuppoa, tarjottimia (joista tahtoisin kolme) ja viimeisimmäksi löysin kaupasta peltisiä muumi-pääsiäimunan kuoria (nimityksellä ovaali, säilytysrasia)
Mustavalkoiset muumit, ne "oikeat muumit" ovat rajumpia kuin lapsuuteni piirrosarja. Muumit juovat, kemuttelevat, mököttävät. Mymmeli on mielikuvaani höpsömpi tapaus ja niiskuteiti todellinen kana. Mustavalkoiset piirroskuvat kuvitettuine marginaaleineen ovat kuitenkin jotain mitä ei voi ohittaa. Joinain yöinä kun en saa unta nousen olohuoneeseen lukemaan muumeja ja mietin paljonko tussia kuvien piirtämiseen tarvittiin.

We have dragons ja muuta mukavaa..

Olen hassahtanut täysin kirjomiseen. Sitä voi tehdä niin mukavasti kaiken muun ohessa, voi istua teellä, kyykkiä välituntia koulutuksessa, katsoa tellkuja ja potea flunssaa. Oheisessa kuvassa viimeistelen kirjontahaasteen esikoista: teen tilkun reunaan koritelistaa kolmen neulan yhteistyönä. Elefanttitilkku tuli valmiiksi tammikuun lopussa ja sen jälkeen olen laiskan pulskasti näpertänyt seuraavaa tilkkuani talvilohikäärmeestä tummansinisellä taivaankannella.

Keskeneräinen versio..

Ja mitä rakkaisiin muliinilankoihin tulee olen vihdoin kiertänyt langat isoäidin pitsinnypläyspulikoiden ympäri ja lanka-arkussani on taas rauha...

pärp-päivitys (here again)

Pärp! -on kissaa ja tarkoittaa joko "terve!" tai "mä olin siinä ensin!".. ohessa kuva perheemme nuorukaisesta. Niilo
.. Kirjontakillan uusi haaste on kirjoja lohikäärmeitä. Löysin netistä kivan kuvan jossa lohikärme syö elefantin, vaaleanpunaisen elefantin.. liekö joku nauttinut sitä ehtoollisviiniä ennen piirtämistä (kuva ainakin näytti keskiaikaiselta) Päätin teroittaa neulani kuvaa varten. Kuka lieneekään päätäneen haasteen pohjakankaaksi villan, jota minulla ei ollut, mutta oli tiivistä askarteluhuopaa joka tuntui hyvältä idealta.... Ottakaa opiksi! Huopa ei sovi kirjontapohjaksi, se joustaa aivan liikaa ja vartti kehykseen pingotettuna tuo puoli senttiä lisää kirjontapintaa. Perskules...

mutta mtta! Minä ja sisko K reissasimme erään harrastajapron kanssa Turussa (sisko K oli kylässä) erittäin ihanaan kangasliikeeseen nimeltä: Kangas- ja Patjatalo jossa ihanaa villakangasta sai hyrisevän hyvään hintaan.. Sisko osti Pron kanssa kayniin valkoisen villapakan puoliksi ja lahjoitti sen sitten minulle, erityisesti koska oli jo nähnyt huopa-hirvitykseni... pärp!

kuvassa näette vierekkäin uuden ja vanhan. Työt on tehty muliilangoilla ja valkoisen villapalan kuva on harsittu lyijykynäpiiroksen päälle. Molemmat elefantit on tehty viikossa. On ollut taas tuota aikaa..

ja bonusuutinen! Olen huomannut viimeaikoina saunomisessa, perunoidenkuorimisessa, hiustenlaitossa, sekä käsien desifioinissa ongelmia..


Ukkokulta pyysi isältäni kättäni jouluaattona ja ensi syksynä sukunimeni vaihtuu aviosäädyn myötä joksikin muuksi kuin Suomen viideksi yleisimmäksi sukunimeksi... että nyt sitte aletaan hössöttää!

(Summa Summarum. I been lazy whit updates. But whats up now? I started new embroidery whit the Guilds new Challenge "We have Dragons". I foudn a wonderfull picture about gradong eating an eliphant! an pink eliphant. just great!
And for beginning I thought that a wool might do for base. used felt. That was my firts and last time for that material whitembroidery! my big Sister K bought some white thight wool from local shop and gave it all to me.. look at this new, better pacth!

and the another big news: I said yes to my spouse about engagement. (also my father said yes) and now its time to get dizzy about wedindgs! Im changin my name for good at the fall! jipey!)

Hyvät hyssykät! (oh Me, Oh my!)

Essuntaskussa pdetaan flunssaa jo sitä 14:toista päivää tahi toista viikkoa, kuten kukin tahtoo laskea.. on joutu kuumana liki kaikkea mitä voi kuumentaa, on syöty c-vitamiinia (ja d:tä) on nautittu maitohappobakteereja, saunottu, haudottu, voihkittu ja voivotettu, pidetty sairaslomaa.. ja viimeisimmäksi nenästä kuoritui pois nahkat ahkeran niistämisen jälkeen.

---

ja edelleen olen kipeä!

Sitten iloisempiin asioihin. Veronpalautukset tuli kerrankin käytettyä hyvin. Oikeasti olisin tahtonut investoida dreijaan, mutta koska työhuonettakaan ei ole saatu muutettua vierashuonetta kauemmas (ja kylpyhuoneessa dreijaamista emme kumpikaan perheessämme kannata) investoimme tietokoneeseen. Kuvassa vanha rakas Henry (EVP) ja upouusi Hector I vaihtavat dataa. Hectror I tietysti hajotti kovalevynsä ensimmäisenä päivänä, mutta Hector II tuntuu toimivan hyvin. Joskin jokunen pikanäppäin sijaitsee huonossa kohtaa.
Hector on HP, jonka ominaisuuksista on paljon eriäviä mielipiteitä.
Tietenkään nykyiset koneet eivät voi olla yhtä kestäviä kuin Henry oli. Henry kuitenkin n.7-9vuotta sitten maksoi uutena pienen henkilöauton hinnan, ja kestikin siitä hyvästä kolme käyttäjää, useamman lentokonereissun ja ulkomaan verkkovirrat ja oli painava. Varaosia Henryyn ei ilmeisesti myyty enää EU-alueella vuoteen. Vaihto tuli oikeasti tarpeeseen.

Hector II on kevyt ja se valittiin juuri minun tarpeisiini sopivaksi. Näppäimistö oli tukevinta tekoa, kosketusalusta selkeästi eroteltu muusta ulkokuoresta, ja ilmanottoaukkoja sivussakin, ei pelkästään pohjassa. Oli kummallista miten monissa läppäreissä ilmanotto on vain ja ainoastaan pohjassa, jonka johdosta kone kuumenee, ja jopa sammuttaa itsensä 6-8h dvd-maratonin aikana.. vastaukseksi tähän pulmaan myydään 10cm korkeita tuuletusalustoja, mikä minusta sopii kannettavan kätevää maailmaa vastaan, voidakseksi käyttää konetta täytyy aina muistaa ottaa mukaan koneen oma tyyny...
Ukkokulta puolestaan huolehti ettemme ostaneet sikaa säkissä vaan Hectorin ominaisuudet ovat vähintäänkin kehuttavat.

Ja ostoksia tehdessämme valintaan vaikutti myös palvelu. Minulla on ehkä kerran viidessä vuodessa varaa tehdä tälläinen 600Euron hankinta. Siihen hintaan toivoisi myyjän nostavan pyllynsä penkistä ja palvelevan (toisin kuin myymälässä x jossa neiti-ihminen kysyi tiskin takaa "löydättekö itse mieleisenne, vai tarvitsetteko apua?") ja vaikka minulle koneen tärkeimmät ominaisuudet ovat vaaleanpunainen väri, vankka näppäimistö, dvd-soitin ja se että kone kestää vuoden 2000 Y2K-ongelman (tietoni ovat siis todella vankat tällä saralla) tahdon silti että myyjä edes hymyilee minulle kuin hyvinkin yksinkertaiselle ihmiselle ja kertoo minullekkin miksi harmaa kone on parempi kuin vaaleanpunainen. (tai tule edes paikalle toisin kuin myymälässä y)

Kaikinpuolin olen tyytyväinen hankintaani.


Ja sitten vähän SCA-juttuja... Vietimme hiljan erään seuralaisen vigiliaa jossa hänet monien seremonien kautta otettiin ylhäisöön pääriksi, ritarisäätyyn, tosin tieteitten- ja taiteitten ritarikuntaan: laureliin, laakeriseppeleen ritarikuntaan. Näitä juhlia pohjolassa ei vietetä turhan usein ja kokemus oli sydäntälämmittävä.
Itsekkin sain osani kultaa ja kunniaa. Kaikemmoiset askarteluni pikkupullojen, tudorkannujen ja erityisesti kirjonnan parissa (näin ainakin tahdon uskoa kun en muutakaan keksi) johdattivat minut jo aikaisemmin syksyllä Vihreän Virvaliekin äärelle. Virvaliekkejä (villalankanauhan pätkä kuvassa) jaeteen Suomen Seuran sisällä tunnusteeksi hyvistä töistä, ja olen aijemmin saanut (ja hukannut, hyi minua) purppuraisen virvaliekin ahkeroinnista muiden edestä.
Vihreää olen toivonut jo jokusen hetken mutta koska hyvin aloitetuilla käsitöilläni on tapana unohtua keskeneräisinä kotiin, en odottanut sitä kovinkaan pian.

Isompi yllätys olikin kun sain vigiliajuhlassa Panachen-arvomerkin. Panachekin on ritarikunta, mutta arvossa porrasta alempi kuin päärien piiri. Panache annetaan pitkäaisemmasta, johdonmukauisesta tieteen- ja taiteen harjoituksesta. Koska olin vasta hiljan saanut virvaliekin en jokseenkin uskonut saavani prenikkaa ja olikin oikeasti pissata housuuni kun tämä yllätys minulle paljastui. Panacheni on kuvassa näkyvä painavahko metallinen kaulakoru jossa liekeiltä näyttävät soirot ovat oikeasti höyheniä.

Ihmisille joille arvomerkit eivät sano juuri mitään (kuten rakas puolisoni) koitin selittää että virvaliekki oli vähän kuin "kuukauden työntekijä". Ja Panache enemmänkin virkasuhteen vakinaistaminen tai oikeutus tavoitella kisällinä mestarinoppikirjaa ja sitä myöten virallista ammattinimikettä. (en tiedä tuliko tuosta nyt hullua hurskaammaksi)
He joita asia kiinnostaa enemmän voivat tutustua aiheeseen paremmin osoitteessa: www.aarnimetsa.org osioita "huomionosoitukset"

on siis ollut hauskaa!


Lopuksi kuva kissoista jälkilöylyissä. Irma saunoo nykyään ensin kiukaanlämmityksen ajan, siirtyy kylpyhuoneen puolelle juomaan vettä kovien löylyjen ajaksi ja palaa saunan viimeisen saunojan jälkeen nukkumaan. Niilo liittyy toisinaan seuraan kun lämpömittari laskee alle 50.
Mainittakoon että Irma on jonkinsortin Siberskaja ja pärjäisi turkkeineen kevyesti -30 asteen pakkasessa. mutta mielummin hakeutuu lämpöisiin paikkoihin.

(make it short. I have finaly new computer! its not pink, but it works fine! and I got suprises as the Green Marshlight via Aarnimetsä and the Order of Panache! The Panache was so big suprise that I allmost.. well.. nevermind.. eh.. And the last picture is my cats at sauna. Winter time is here!)